Vastuutonta politiikkaa, Jyrki Katainen!

Tämä minun ja Tarja Cronbergin vastine Kataiselle ilmestyi tänään Hesarissa:

Palveluiden siirtäminen järjestöille on vastuutonta politiikkaa

Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen paljasti Helsingin Sanomien haastattelussa (15.4.2006) yhden puolueensa tulevista eduskuntavaaliteemoista: kansalaisjärjestöille on annettava entistä suurempi vastuu lasten ja vanhusten hyvinvointipalveluista. Tämä vahvistaisi Kataisen mukaan kansalaisten hyvinvointia ja keventäisi kuntien taakkaa.

Kataisen ehdottama yhden prosentin lisäys kansalaisjärjestöjen avustuksiin ei riittäisi lähellekään, jotta järjestöt pystyisivät huolehtimaan Kataisen tarkoittamista lasten ja vanhusten palveluista. Kataisen ehdotusta onkin tästä kritisoitu (HS 19.4.). Katainen puolustautui huomauttamalla (HS 25.4.), ettei hänen tarkoituksenaan olekaan siirtää palveluiden järjestämisvastuuta järjestöille. Kataisen mukaan järjestöjen tehtävänä on vain täydentää julkisia palveluja. Mielestämme Kataisen ehdotus on vastuuton tavalla, jota hänen retoriikkansa ei tee tyhjäksi: Katainen ei ennakoi millään tavalla uuden hankintalain ja viranomaistulkintojen vaikutuksia kansalaisjärjestöjen toimintaan.

Kansalaisjärjestöt ovat saaneet toimintatukea Raha-automaattiyhdistykseltä (RAY). Tämän tuen jatkuminen on EU:n kilpailuttamissäädösten vuoksi vaarassa. Kilpailutuslain mukaan RAY:n rahoitustoiminta ei saa vääristää kilpailua. Jotta yritysten toimintaedellytykset olisivat tasavertaiset, samalla toimintakentällä olevia kansalaisjärjestöjä ei saa tukea. Tämän vuoksi Raha-automaattiyhdistys on jo vetäytynyt esimerkiksi vanhusten kotipalveluiden rahoituksesta. Myös muun avustustoiminnan rahoitus on huomattavasti tiukentunut. Tosiasiassa Kataisen ehdottama prosentin avustuslisäys lasten ja vanhuisten palveluja tuottavien järjestöjen toimintaan on vain murto-osa niiden tulevasta rahoitustarpeesta. Hyvinvointipalveluita ei voida siirtää järjestöjen tuotettaviksi ilman, että niiden taloudelliset toimintaedellytykset turvataan.

Järjestöt eivät pärjää hankintalain edellyttämässä kilpailussa yritysten kanssa, ellei niitä sitten muuteta yritysmuotoisiksi. Tätäkö kokooomus haluaa? Kataisen ehdotus olisi kieltämättä yhteensopiva kokoomuksen ajaman tilaaja-tuottaja-mallin kanssa. Tässä mallissa on kuitenkin omat ongelmansa. Tilaaja-tuottaja-mallissa tuote joudutaan määrittelemään tarkasti. Järjestöt vastaavat kuitenkin usein kokonaisvaltaisesti tietyn elämänalueen tai käyttäjäryhmän palveluista, jolloin tietyn yksittäisen palvelutuotteen erottaminen ja hinnoitteleminen on vaikeaa ellei mahdotonta. Pienillä järjestöillä ei myöskään ole resursseja osallistua jatkuviin tarjouskilpailuihin. Lisäksi kilpailuttamisen kustannukset siirtyvät väistämättä palvelun hintaan kansalaisen maksettaviksi, jolloin viime kädessä palvelun tarvitsijat maksavat kuntien kevenevän taakan.

Katainen ei ota huomioon myöskään muita järjestöjen toimintaa uhkaavia viranomaistoimia, esimerkiksi verottajan uutta tapaa rinnastaa järjestöjen yleishyödyllinen palvelutuotanto elinkeinotoimintaan. Myös uudet työttömien aktivointiin liittyvät säännöt ovat vaikeuttamassa järjestöjen toimintaa. Ne edellyttävät, että työttömien aktivointitoimenpiteissä syntyy pysyviä työpaikkoja. Järjestöiltä kuitenkin puuttuu rahoitus pysyvien työpaikkojen luomiseen. Järjestöjen vastuun lisääminen tilanteessa, jossa niiden toimintaedellytyksiä ollaan viranomaisten toimesta heikentämässä, on kokoomuksen puheenjohtajalta lyhytnäköistä ajattelua.

Hyvinvointipalveluiden teettäminen yleishyödyllisillä järjestöillä on viime vuosina vähitellen lisääntynyt. Rahapulassa olevat kunnat ovat perustelleet järjestöjen vastuun lisäämistä hyvällä työnjaolla. Kataisen mukaan ”aktiivinen ja moniarvoinen järjestökenttä” tuottaa ”yhteisöllisyyttä ja sosiaalista pääomaa”, johon julkinen sektori ei hänen mukaansa pysty. Järjestöissä ”kansalaiset huolehtivat kansalaisista”, kun taas hyvinvointipalvelunsa itse tuottava kunta ”ulkoistaa” välittämisen viranomaisille.

Rehellisempää olisi sanoa, että järjestöille on siirretty yhä enemmän nimenomaan erilaisten väliinputoajaryhmien palveluita. Järjestöt ovat vastanneet palveluista, joiden asiakkaat ovat kaikkein vähiten maksukysyisiä. Voimme mainita esimerkiksi asunnottomien ja päihdekuntoutujien palvelut.
Erilaisten väliinputoajaryhmien määrä kasvaa, mikäli Kataisen malli totetutuu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.