Yliopistoista

Eräs lehti lähetti eduskunnan sivistysvaliokunnan jäsenille kyselyn koskien ajankohtaista yliopistopolitiikkaa. Tässä minun vastaukseni kysymyksiin.

1. Pitääkö säätiöpohja mahdollistaa myös muille kuin innovaatioyliopistolle?

a) kyllä
b) ei
*c) kanta avoin

-perustelut:
Periaatteessa vastaukseni on ’kyllä’, sillä tasa-arvon näkökulmasta säätiömallin tulisi luonnollisesti olla mahdollinen (ei pakollinen) kaikille yliopistoille. (Toisaalta kyseenalaista on se, missä määrin ulkoista rahoitusta Suomen kokoisessa maassa riittää muille kuin innovaatioyliopistolle.) Lopullinen vastaukseni riippuu kuitenkin siitä, millaisia ehtoja säätiömalliin liittyy. Tämänhetkiset kaavailut kuulostavat huolestuttavilta, sillä säätiöyliopistossa suurimmat päätökset tekevän hallituksen on kaavailtu koostuvan kokonaan yliopiston ulkopuolisista jäsenistä. Tämä romuttaisi yliopiston itsehallinnon, joka on tärkeä tieteen autonomialle ja yliopistoyhteisön demokratialle.

2. Miten suhtaudutte ajatukseen, että yliopistojen valtiolta saama lisäraha sidotaan siihen, kuinka paljon rahaa ne saavat kerättyä yksityisiltä tahoilta?

a) myönteisesti
*b) kielteisesti
c) kanta avoin

-perustelut:
Tämä brutaali rahanjakomalli romuttaisi sivistysyliopiston idean lopullisesti! Ko. rahoitusmalli asettaisi tieteenalat keskenään eriarvoiseen asemaan, sillä kaikilla tieteenaloilla ei ole yhtäläisiä mahdollisuuksia haalia markkinarahaa. Näiden tieteenalojen tulevaisuus voidaan turvata vain riittävällä julkisella rahoituksella. Valtion tulee jakaa yliopistoille ”ylimääräistä” rahaa tutkimuksellisilla ja opetuksellisilla kriteereillä, ei yliopiston markkina-arvon perusteella.

3. Mitkä seuraavista tahoista sopivat mielestänne yliopistojen ulkopuolisiksi rahoittajiksi (voitte mainita useampia)?

*a) yliopistojen sijainti- ja ympäristökunnat
b) suomalaiset järjestöt
c) suomalaiset valtion omistamat tai valtioenemmistöiset yhtiöt
d) suomalaiset yksityiset pörssiyhtiöt
e) ulkomaiset pörssiyhtiöt

Yliopistojen autonomian lisäämisen myötä yliopistojen rahoituspohjaa on luontevaa laventaa, mutta se on tehtävä tavalla joka ei vaaranna yliopistojen tutkimuksellista autonomiaa eikä aseta yliopistoja keskenään eriarvoiseen asemaan. Ulkopuolinen rahoittaja ei saa säädellä tutkimuksen sisältöä tai mahdollisuutta tutkimustulosten julkistamiseen. En tiedä salliiko perustuslaki minkään lahjoittajatahon sulkemisen yliopistolain ulkopuolelle, joten periaatteessa vastauksessa kuuluisi raksia kaikki ehdotetut vaihtoehdot. Tämän vuoksi vastuu omasta uskottavuudesta ja imagosta jää käytännössä yksittäiselle säätiömuotoiselle yliopistolle, jonka pitää osata ratkaista mitkä tahot se kelpuuttaa lahjoittajikseen. Tutkimuksen puolueettomuus olisi kyseenalainen esimerkiksi silloin, jos teknillisen alan mesenaattina toimisi ydinvoimateollisuus tai metsäntutkimuksen mesenaattina MTK.

4. Miten suhtaudutte ulkopuolisten jäsenten ottamiseen yliopistojenhallituksiin?

a) heitä ei tarvita niissä ollenkaan
*b) he voivat olla niissä vähemmistönä
c) heidän pitäisi muodostaa niissä enemmistö
d) yliopistojen hallitusten pitäisi koostua kokonaan ulkopuolisista

– kommentteja:
Mitä kysymyksessä tarkoitetaan ’ulkopuolisilla jäsenillä’? Onko myös opetusministeriön edustaja ulkopuolinen? – Mikäli ulkopuolisia yliopiston hallinnossa on, heidän tulee olla siinä selvänä vähemmistönä. Päätösvallan yliopistolle keskeisistä asioista tulee olla yliopistoyhteisöllä itsellään. Perustuslain mukaan yliopistoilla on oltava itsehallinto, ja minun näkemykseni on, että yliopistojen autonomia on turvattava ennen kaikkea tieteen vapauden näkökulmasta. Akateeminen päätösvalta täytyy säilyttää yliopistossa kollegiaalisesti valittujen henkilöiden kautta. Akateemisen autonomian tärkeimpiä periaatteita on se, että yliopistoyhteisö valitsee yliopiston hallituksen vaaleilla. Hallituksessa tulee olla edustettuna professorien, henkilökunnan ja opiskelijoiden edustus.

5. Pitäisikö suurimmille rahoittajille taata edustus säätiömuotoisten yliopistojen hallituksissa?

a) kyllä
*b) ei
c) kanta avoin

– perustelut:
En ymmärrä miksi ulkopuolinen edustus olisi mikään välttämättömyys. Ei kaupungeilla tai kunnilla nytkään ole edustusta yliopistojen hallituksissa, vaikka ne lahjoittaisivat esim. kaupunkitutkimuksen professuurin alueensa yliopistolle. Tutkimuksen puolueettomuuden ja objektiivisuuden tae on sen riippumattomuus rahoittajista. Juuri tämän vuoksi yliopistojen autonomiaa pitää lisätä, kuten yliopistot ovat toivoneet.

6. Kumpi on mielestänne oikeampi periaate yliopistojen ulkopuolisessa rahoituksessa?

*a) se pitää antaa ehdoitta, niin että yliopistot itse päättävät saamiensa rahojen käytöstä
b) rahoittaja voi asettaa lahjoitukselleen ehtoja, jotka ohjaavat tutkimusta

– kommentteja:
Lahjoittajilla ei pidä olla määräysvaltaa tutkimuksen sisältöön. Lahjoittajat voivat määritellä tieteenalan (esim. kaupunkitutkimus) mutta ei tutkimuksen sisältöä.

7. Mitä mieltä olette korkeakoulujen nykyisestä määrästä?

a) korkeakouluja voi olla enemmänkin
b) nykyinen määrä on sopiva
*c) korkeakoulujen määrää voidaan karsia yhdistämällä niitä hallinnollisesti
d) korkeakoulujen määrää voidaan karsia lopettamalla joitakin niistä kokonaan
e) kanta avoin

-kommentteja:
Yliopistojen hallinnollinen yhdistäminen saattaa olla jossain määrin mahdollista, mutta en lakkauttaisi yksittäisiä yliopistoyksiköitä. Ammattikorkeakouluverkkoa on mahdollista karsia. (Kysymyksessä ei tosin täsmennetä, tarkoitetaanko myös ammattikorkeakouluja.)

8. Keiltä voidaan mielestänne periä yliopistoissa lukukausimaksuja?

*a) ei keiltäkään
b) Eta-alueen ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta
c) kaikilta, myös suomalaisilta

– kommentteja:
Maksuttomuus on tärkeä koulutuksellisen tasa-arvon periaate.
Tutkintoon johtavan koulutuksen tulee vastaisuudessakin olla maksutonta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.