Yhteiskunta on mätä, ja mitä sille pitäisi tehdä

Kävimme koko perheen voimin katsomassa Ylioppilasteatterin Hamletin Mustikkamaalla. En tiedä monesko Hamlet-versio tämäniltainen minulle oli, ehkä noin kahdenkymmenes. Kirjallisuuden opiskelijalle ja -tutkijalle Hamlet on tietysti vakioseuraa. Ylioppilasteatteri käytti Eeva-Liisa Mannerin selväsanaista suomennosta, mikä helpotti näytelmän seuraamista. Silti tarinaa piti väliajalla käydä läpi. Hyvin 9- ja 12-vuotiaat lapsemme kuitenkin jaksoivat näytelmää seurata, siitä kiitos Salla Taskisen ohjaukselle ja ylioppilasteatterilaisten näyttelijäntyölle – etenkin valovoimaiselle Hamletille.

Tarinahan on ikiaikainen ja tosi, ja sellaisena sen lapsille myimme – ”Hamletin tarina täytyy jokaisen sukupolven tuntea”. Kyse on paitsi sukupolvien välisestä suhteesta, myös politiikasta. Vanhemmat ja valtaapitävät sössivät nuoremman sukupolven mahdollisuuden onnelliseen tulevaisuuteen tekemällä virheitä – ja peittelemällä niitä. Ahneus ja valheet synnyttävät vihaa ja lopulta kostokierteen, minkä seurauksena viattomia ihmisiä kuolee.

Miksi se onkin aina niin, että Hamletin tarina tuntuu sopivan juuri kulloisenkin valtakunnan elämään ja politiikkaan? Yhteiskunta (Tanskanmaa/Suomi) on mätä. Sen opin jo 12-vuotiaana punkkarina, eikä kokemukseni ole juuri muuksi muuttunut. Pitäisi vain osata korjata yhteiskunnan virheitä oikealla tavalla. Kauhistuttaa perussuomalaisten kannatuksen hurja nousu, esimerkiksi. Huh.

Siinä sinulle motivaatio äänestää kunnallisvaaleissa. Ei se niin ole, että saman saa äänestämättäkin. Jos ei äänestä, saa jotain vielä huonompaa.

Hamlet sanoi sen paremmin, vaikka toimikin loppupelisssä kaikessa aivan väärin. (Ja Ofelia varsinkin oli aivan liian kiltti!)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.