Ilmasto

Puhe ydinvoimakäsittelyssä 2

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr: Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Moni meistä muistaa, mitä teki silloin, kun uutinen Tšernobylin ydinvoimalan onnettomuudesta tuli. Tšernobylin onnettomuus on meidän yhteistä historiaamme, meidän kaikkien, riippumatta siitä, uskommeko ydinvoiman turvallisuuteen vai emme. Muistot Tšernobylin onnettomuudesta ovat vahvana muistissamme, koska tapaus oli järkyttävä ja seuraukset kauaskantoiset. Tiedämme, että kylä Tšernobylin ydinvoimalan ympärillä on edelleen autio, asuinkelvoton. Maa, jota ei voi viljellä, on kuoleman kuva. Se on jotakin liian kamalaa ajateltavaksi.

Ydinvoiman kannattajat sanovat nyt, ettei pidä ajatella Tšernobyliä, koska uusi Tšernobyl ei ole mahdollinen. Tekniikka on kehittynyt Tšernobylin jälkeen. Tieteeseen kuuluu edistysusko, luottamus siihen, että riskit ovat eliminoitavissa ja että esimerkiksi ydinjäte osataan jonakin päivänä tehdä täysin vaarattomaksi ja että säteilevää ydinjätettä voidaan jonakin päivänä käyttää vaarattomalla tavalla hyödyksi. Eräs ydinvoimaan uskova edustaja sanoi tässä salissa juuri näin.

On totta, ettei tiede kehity ilman luottamusta ihmisen kykyyn korjata tietomme puutteita, mutta yhtä lailla kehityksen jarruna on ihmisen horjumaton luottamus sen riittävyyteen, mitä tähän mennessä olemme ymmärtäneet ja oppineet.

Oikeastaan tieteen ja teknologian edistyminen on ollut mahdollista juuri sen ansiosta, ettei mikään aikaisemmin saavutettu ole ihmiselle tähän mennessä riittänyt. Aina on haluttu tietää vielä enemmän ja osata vielä paremmin. Minun onkin vaikea ymmärtää, miksi jotkut tässä salissa istuvat ihmiset, jotka muuten esiintyvät mielellään edistyksellisyyden airuina ja edustavassa valossa, haluavat panostaa johonkin niin taantumukselliseen ja takapajuiseen energiamuotoon kuin ydinvoima. Miksi ihminen tai puolue, joka haluaa mieluummin mennä eteenpäin kuin nojata menneeseen, hautojen aikaan, tahtoo mieluummin jäädä loukkuun ydinvoimaan, ehtyvään uraaniin, 100 000 vuotta säteilevään vaaralliseen jätteeseen, suuronnettomuuden riskeihin kuin hyödyntää viimeaikaisten keksintöjemme kehittämismahdollisuuksia?

Miksi valita ydinvoima, kun voisi valita päästöttömän, kestävän, kotimaista työvoimaa työllistävän, kotimaista raaka-ainetta käyttävän ja Suomen elinvoimaisuutta ruokkivan ja edistävän vaihtoehdon? Ydinvoima on vanhentunut neuvostoliittolainen keksintö, joka meidän pitäisi jättää taaksemme yhtä ehdottomasti ja lopullisesti kuin ne, jotka joutuivat Tšernobylin asuinkelvottomasta kylästä pakenemaan taakseen katsomatta, koskaan palaamatta.

Viime kädessä kyse on siitä, onko meillä uskallusta myöntää, että virhe, erehdys, harhaluulo ja itsepetos ovat mahdollisia myös silloin, kun puhumme ydinvoimasta. Ydinvoima, jos mikä, ei saisi olla uskonasia.

Pitäisi älyllisen rehellisyyden nimissä myöntää esimerkiksi se kylmä tosiasia, että ydinvoimaonnettomuuden seurauksia on mahdotonta tehdä tyhjäksi, hyvittää ja korvata täysimääräisesti. Joka muuta väittää, ajattelee, että on sopivaa luvata sellaista, mistä on mahdotonta pitää kiinni. Se, joka väittää, että ydinvoiman riski on mitätön, halveksii tulevia sukupolvia eikä piittaa niiden mahdollisista kärsimyksistä. Se, joka sanoo, että suuronnettomuuden seuraukset voidaan täysimääräisesti korvata, ei häpeä puhua perättömiä. Ajatelkaa Tšernobylin ydinvoimalan ympäristöä. Voiko sen autiutta korvata täysimääräisesti? Voiko Tšernobyliä ympäröivän luonnon tuhoutumisen tehdä näkymättömäksi, tekemättömäksi, voiko?

Asiantuntijoiden mukaan ydinvoiman tuottaminen on turvallista silloin, jos virhettä ei tapahdu eikä onnettomuus realisoidu. Uraanikaivos on turvallinen normaalitilassa, kun päästöä ympäristöön ei joudu. Uraanin kuljettaminen on turvallista, jos kuljettaminen sujuu ongelmitta. Ydinjätteen varastoiminen on turvallista, jos vaarallisesti säteilevä jäte voidaan eristää ympäristöstään täysin 100 000 vuoden ajan. Ydinjätteellä ei voi tehdä mitään pahaa. Sitä ei esimerkiksi voi käyttää aseteollisuuden raaka-aineena, jos sitä vartioidaan hyvin. Ydinvoimalaenergiaa tuottava yhteiskunta on demokraattinen ja ehjä, jos kaikki luottavat toisiinsa eikä ydinvoimaloita tai ydinjätettä tarvitse sen kummemmin vartioida mahdollisilta terrori-iskuilta tai vihollisen hyökkäyksiltä. Jos, jos ja jos. Liian monta jos-sanaa.

Ydinvoiman valitseminen ei ole eettistä. Ydinvoima on epäeettinen vaihtoehto juuri sen vuoksi, että toteutuessaan ydinvoimaonnettomuus tuottaa sellaista tuhoa, etteivät seuraukset ole millään, varsinkaan rahalla, hyvitettävissä.

Miksei meillä ole ydinvastuulakia? Miksei ole löytynyt vakuutuslaitosta, joka ottaisi korvattavakseen ydinvoimaonnettomuuden seuraukset? Juuri siksi, että ydinvoiman tuottamiseen liittyvät riskit ovat epätodennäköisiä mutta toteutuessaan mittaamattomia. Meidän ei ole mahdollista kuvitella yksin Tšernobylin aiheuttaneen tuhon ja onnettomuuden määrää. Jokainen vakuutuslaitos tietää, ettei ydinvoimariski toteutuessaan ole minkään valtakunnan valuutalla hyvitettävissä. Tämän vuoksi suureen ydinvoimaonnettomuuteen varautumisesta ei haluta edes avata keskustelua.

Kun Tšernobylin ydinvoimaonnettomuus vuonna 1986 tapahtui, olin itse kesätöissä hautausmaalla. Kastelin, haravoin, kaivoin maata ja istutin haudoille kukkia säteilevän kauniissa keväässä. Ympäristön maanviljelijät mittasivat becquerellejä ja pohtivat riskien määrää, viljelläkö vaiko ei. Samaa pohdittiin vuosia. Poimiako sieniä, jättääkö marjat metsään ja kalat vesiin? Uskaltaako, ottaako riskin?

Kaiken tämän kokeneena, eikä tämä ole edes paljon, minusta ei ole kannattamaan ydinvoimaa. En halua samaa kokemusta omille lapsilleni. Haluaisin jättää lapsilleni luottamuksen siihen, että ne energiamuodot, joita me käytämme, ovat vailla mahdottomia riskejä, jotka toteutuessaan kiskovat meidät mukanaan loputtomaan painajaiseen.

Kuka meistä osasi kuvitella mustana öljystä kimaltavan Meksikonlahden? Tuskin kukaan, ja nyt siitä on tullut meidän yhteistä historiaamme, todellisuuttamme. Missä sinä olit, kun tajusit Meksikonlahden onnettomuuden laajuuden?

Itämeri on maailman säteilevin meri, mutta voisi olla toisinkin. Voimme äänestää ydinvoiman historiaan ja valita sinisen meren. Voimme äänestää päästöttömien energiavaihtoehtojen puolesta. Voimme valita kestävän vaihtoehdon ja maailman, jossa pahimman varalle ei edes tarvitse laatia suunnitelmia eikä poliitikkojen ole tarpeen kiistellä siitä, voiko kaikkien kamalin vaihtoehto joskus muuttua todeksi. Voiko ydinvoimala pettää ja elämän edellytyksiä tuhoava suuronnettomuus tapahtua?

Arvoisa puhemies! Siitä päätöksestä, jonka eduskunta tällä viikolla ydinvoimasta tekee, voi tulla meidän kestävä perintömme tuleville sukupolville, jotka kiitollisuudella muistavat meitä kaukonäköisyydestä, kun ydinvoima jätettiin historiaan, minne se kuuluu, ja sen sijaan valittiin turvallinen, päästötön, kansakuntaa yhdistävä (Puhemies: Voi kun nyt tulee jo 8 minuuttia!) ja eheyttävä ja taloutta uuteen nousuun elvyttävä uusiutuvan energian vaihtoehto. Valinta on meidän.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.