Työurat pitenevät työelämää kohtuullistamalla

Keskustelu työurien pidentämisestä jatkuu. Viimeisimmän korren kekoon on kantanut EK:n puheenjohtaja Sakari Tamminen, jonka mukaan suomalaisten työntekijöiden lomia pitäisi lyhentää.

Ajatus on keskivertoduunarille käsittämätön. Keskivertoduunari nyky-Suomessa tarkoittaa näet yhä useammin pitkän koulutuksen mutta ei aivan sitä vastaavaa työtä saanutta, ikuisten pätkien epävarmassa viidakossa kamppailevaa toimistotyöläistä, joka on luultavasti nähnyt ensimmäisen palkallisen kesälomansa noin kolmenkymmenen ikävuoden tienoilla. Ennen kuin puhutaan lomien lyhentämisestä, pitäisi huolehtia siitä, että yhä suuremmalla pätkätyöläisten joukolla ylipäänsä olisi oikeus lomaan.

Työelämä on nykyisin raakaa – kukaan siihen osallistunut tuskin sitä kieltää. Ne, joilla töitä on, painavat pitkää päivää kodin ja muun elämän kustannuksella. Samaan aikaan todella moni on ilman työtä. Mielenterveysongelmat ovat erityisesti alle 40-vuotiailla naisilla yleisin sairauspoissaolojen syy. Työntekijöistä ei tällä tahdilla irtoa enää enempää. Ehkä juuri työelämän kuluttavuus on syynä siihen, että työurien pidentämisestä paasaavat tahot, kuten elinkeinoelämän johtopaikoilla olevat, itse jättäytyvät eläkkeelle heti kun siihen on mahdollisuus.

Ainut keino todella parantaa tuottavuutta ja saada ihmiset viihtymään työelämässä pidempään on työelämän kohtuullistaminen. Se tarkoittaa lisää joustoa työntekijän hyväksi. Kun elämäntilanne sitä vaatii, on oltava mahdollista tehdä lyhyempää päivää tai olla jokin ajanjakso kokonaan poissa töistä, esimerkiksi lapsia hoitamassa tai kouluttamassa itseään. Turvan pitää olla kunnossa: työajan lyhentäminen tai hetkellinen paussi ei saa merkitä köyhyysloukkua. Niin ihmiset uskaltavat löysätä tahtia, kun terveys tai muut syyt sitä vaativat, ja myös haluavat palata työelämään, kun aika on otollisempi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.