Tasa-arvo yliopistoissa

Vuoden 2010 alusta voimaan tulleen uuden yliopistolain myötä yliopistoista tuli taloudellisesti ja hallinnollisesti autonomisia. Lain tavoitteena on muun muassa kannustaa yliopistoja panostamaan huippututkimukseen ja kilpailemaan kansainvälisestä tutkimusrahoituksesta.

Ruotsissa on hiljattain selvitetty strategisen huippuyksikkörahoituksen kohdentumista sukupuolittain. Tulokset ovat hälyttäviä. Kahdestakymmenestä vuosiksi 2003-2015 rahoitusta saaneista tutkijoista yhdeksäntoista oli miehiä. Suomessa Tampereen yliopisto valitsi äskettäin uusien tieteenalayksiköidensä johtoon yhdeksän miestä eikä yhtään naista!

Naisten eteneminen akateemisella uralla on tutkitusti hitaampaa kuin miesten. Vaikka opiskelijoista yli puolet on naisia, yliopistojen professorikunnasta vuonna 2007 naisten osuus oli vain 23,5 %.

Professoriliitto on kiinnittänyt huomiota määräaikaisten professoreiden määrän kasvuun uuden yliopistolain voimassaoloaikana. Esimerkiksi Helsingin yliopistossa on otettu käyttöön niin sanottu opetus- ja tutkimushenkilöstön vakinaistamispolku, jossa valittava henkilö otetaan ensin apulaisprofessoriksi määräaikaiseen työsuhteeseen.

Yliopistolain mukaan professorin tehtävä tulee asettaa julkiseen hakuun, kun henkilö valitaan toistaiseksi voimassa olevaan työsopimussuhteeseen. Professorin tehtävä voidaan kuitenkin täyttää haettavaksi julistamatta silloin, kun tehtävään voidaan kutsua ansioitunut henkilö tai tehtävään valitaan määräajaksi. Samoin tehtävä voidaan täyttää haettavaksi julistamatta silloin, kun kysymys on täydentävän rahoituksen turvin toteutettavasta työstä tai kun on tiedossa henkilö, jolla on erityistä asiantuntemusta tai muutoin huomattavaa pätevyyttä.

On epäilty, että määräaikaisten professoreiden ja siten kutsumenettelyn yleistymisen myötä naisten asema professorikunnassa heikkenee entisestään, kun paikat eivät tule avoimeen hakuun.

Jätinkin eilen opetusministerin vastattavaksi kirjallisen kysymyksen, miten opetusministeriö aikoo edistää sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumista uusimuotoisissa yliopistoissa yleensä ja etenkin täytettäessä määräaikaisia apulaisprofessuureja sekä jaettaessa huippuyksikkö-/tutkimushankerahoitusta. Vaikka yliopistot uuden lain mukaan ovatkin autonomisia, henkilöstörakenteen tasa-arvon voitaisiin edistää esimerkiksi sisällyttämällä tasa-arvo yliopistojen rahoituksen laatukriteereihin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.