Sosiaaliturva täysremonttiin!

Viime päivinä on keskusteltu lapsilisän ja toimeentulotuen käsittämättömästä yhteydestä. Asia oli esillä muun muassa eduskunnan kyselytunnilla tostaina. On hyvä, että tästä lapsilisäjärjestelmään sisältyvästä vääryydestä keskustellaan, ja toivon todella, että asian korjaaminen kirjataan huhtikuun eduskuntavaalien jälkeen kirjoitettavaan hallitusohjelmaan. 

Sosiaaliturvajärjestelmä kaipaisi ylipäätään päivittämistä, tai oikeastaan suursiivouksen. Järjestelmä on vanhentunut, koska yhteiskunta on muuttunut: nykyinen syyperustainen sosiaaliturva ei enää sovi yhteen silppuuntuneiden työmarkkinoiden kanssa. Nykyisin molemmat vanhemmat käyvät töissä, ei vain (kokopäivätyötä tekevä) mies; nykyisin yhden vanhemman perheet ovat hyvin yleisiä; nykyisin asumiskustannukset vievät leijonanosan kaupunkilaisen tuloista, jne. 

Miten sitten räätälöitäisiin parempi perusturva? Seuraavassa on muutama ehdotus.

1. Sosiaaliturvasta henkilökohtainen!

On käsittämätöntä, että nykyisin esimerkiksi alle 18-vuotiaan lapsen kesätöistä ansaitsemat rahat vähentävät perheen saamaa toimeentulotukea. Kuten Helsingin Sanomissa tänään todetaan, voimassaoleva säännös viestii toimeentulotukea saavan perheen nuorelle vain sen, ettei oman asemansa parantamiseksi ole lupa tai ei edes kannata yrittää ponnistella. 

2. Sosiaaliturvasta kannustava!

Jokaisesta työtunnista pitäisi olla konkreettista hyötyä. Pienet työtulot eivät saisi merkitä välitöntä tukien leikkautumista ja kuittirumbaa. Byrokratiaa pitää vähentää. Tämä onnistuisi siirtämällä toimeentulotuki (ja asumistuen perusosa) Kelan maksettavaksi. Kela-siirto vähentäisi nöyryyttävää kuittirumbaa, vapauttaisi kuntien sosiaalityöntekijöiden aikaa ihmisten auttamiseen ja selkeyttäisi tuen myöntämiskäytäntöjä eri puolilla maata.

3. Sosiaaliturvasta riittävä!

Köyhyysrajan alapuolella sinnittely lamauttaa ja syrjäyttää. Ongelma viimesijaiseksi tarkoitetun toimeentulotuen kohdalla on, että siitä on muodostunut tasoltaan jälkeenjääneiden etuuksien, kuten asumistuen, pysyväisluonteinen korvaaja. Toimeentulotuki ei – ainakaan nykymuodossaan – sovellu pitkäaikaiseksi tuen muodoksi esimerkiksi juuri siksi, että pienetkin tulot vähentävät sitä välittömästi.

Ratkaisun tulisikin olla ensisijaisten etuuksien nostaminen ja siten toimeentulotuen tarpeen vähentäminen. Erityisesti asumistuella korvattavien kustannusten rajan korottamisesta olisi apua, sillä peräti puolet asumistukea saavista saa myös toimeentulotukea.

4. Sosiaaliturvasta yhteensopiva pienten tulojen kanssa!

Tämä liittyy edellisiin kohtiin.  Jokaisella tulisi olla oikeus henkilökohtaiseen turvaansa, eikä lisätulojen hankkimisesta pitäisi heti rangaista ottamalla tuet pois tai lisäämällä luukulla juoksemista. Päinvastoin, lisätulojen hankinnasta pitäisi palkita! On ehdotettu, että tuet voisivat leikkautua jollain viiveellä: työllistynyt tuensaaja voisi esimerkiksi ensimmäisen kuukauden ajan edelleen saada etuutta, ja vasta sitten, jos työ jatkuu, voitaisiin etuutta tarkistaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.