Yhteiskunnalliset yritykset – uhka vai mahdollisuus?

Julkisen sektorin säästöpaineet tuottavat jatkuvasti keskustelua "vaihtoehtoisista tavoista palvelujen järjestämiseksi". Usein tällä tarkoitetaan ulkoistamista tai yksityistämistä, mikä välttämättä ei ole paras vaihtoehto kustannustehokkuuden kannalta ainakaan pidemmällä tähtäimellä. Yksityistämisellä kun on taipumus nostaa palveluiden hintoja.

Viime aikoina erityistä huomiota on saanut yhteiskunnallisen yrityksen konsepti, joka on laajalle levinnyt erityisesti Englannnissa. Julkisessa keskustelussa yhteiskunnallisista yrityksistä on kaavailtu mm. mahdollisuutta säästää väestön ikääntyessä, kun palveluiden tuottaminen kasvavalle vanhusvöestölle tulee yhä kalliimmaksi.

Mikä on yhteiskunnallinen yritys? Ensinnäkin määritelmään kuuluu, ettei yhteiskunnallinen yritys tavoittele voittoa. Toiseksi sen tarkoituksena on jonkin yhteiskunnallisesti merkittävän tuotteen tai palvelun tuottaminen. Monissa EU-maissa yhteiskunnalliset yritykset ovat keskeinen osa julkista sosiaali- ja työllisyyspolitiikkaa, samaan tapaan kuin kolmas sektori meillä.

Kuulostaa hyvältä. On kuitenkin pohdittava ääneen sitä, millä tavalla säästöä yhteiskunnallisen yrityksen mallissa haettaisiin – millä tavoin yhteiksunnallinen yritys on kustannustehokkamapi tapa tuottaa palvelut verrattuna yhtäältä kunnan omiin palveluihin ja yksityiseen palveluntuottajaan, joka tavoittelee toiminnallaan kaupallista voittoa.

Ainakaan malli ei saisi tarkoittaa henkilöstökuluissa säästämistä siten, että heikennetään henkilöstön työehtoja. Jos yhteiskunnallista yritystä markkinoidaan konseptila, jossa irtisanotaan ensin kunnan työntekijät ja palkataan heidät sitten takaisin tekeemään samaa työtä itsellisinä "itsensä työllistävinä" työntekijöinä, on syytä puhaltaa peli poikki alkuunsa. Itsensä työllistävän sosiaali- ja työttömyysturva kun ei ole samalla tasolla palkkatyösuhteessa olevan kanssa.

Jos yhteiskunnallisen yrityksen mallia ajetaan Suomeen, on se tehtävä suomalaisella tavalla. Meidän malliimme tulee kuulua työelämän oikeuksien kunnioittaminen.

Itsensä työllistävien "yksinyrittäjien" oikeuksista on huolehdittava. Tässä myös ay-liikkeellä on aktivoitumisen paikka.

Ennen kaikkea lainsäädäntöä on päivitettävä niin, että se kohtelee tasavertaisesti palkansaajia, yrittäjiä ja kaikkia näiden ääripäiden välissä työtään tekeviä. Silloin työnantajallakaan ei olisi houkutusta säästää lykkäämällä kustannuksia ja yrittämisen riskiä työntekijän kannettavaksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.