Sosiaaliturva

Kuoppia kolmannella tiellä

Yhä suurempi osa suomalaisista työllistää itsensä myymällä omaa työtään ja osaamistaan. Puhutaan ”itsensä työllistävistä”, joiden määrä kasvaa koko ajan ja kaikilla aloilla. Erityisen paljon itsensä työllistäviä on luovilla aloilla, mutta joukkoon kuuluu myös esimerkiksi siivoojia, kampaajia ja hoitoalan ammattilaisia. 

 
Itsensä työllistävät tekevät työtä perinteisen palkkatyösuhteen ja yrittäjyyden välimaastossa. Epätavallinen työmarkkina-asema tekee heistä väliinputoajia työ- ja sosiaalilainsäädännössä. Ongelma syntyy erityisesti niiden kohdalla, jotka luokitellaan yrittäjiksi vasten tahtoaan.  
Palkansaajakassat eivät voi vakuuttaa itsensä työllistäjiä, ja yrittäjän turva taas on tälle ryhmälle liian kallis ja jäykkä. Myös kollektiivinen neuvotteluoikeus puuttuu. Palkansaajajärjestötkään eivät ole onnistuneet nostamaan tätä ryhmään esiin niin, että laki heidät tunnustaisi.  
 
Ammattiliitot ovat vitkutelleet itsensä työllistävien ongelmien tunnustamisessa ja tunnistamisessa. Apurahansaajat olivat pitkään ryhmä, jota sosiaalilainsäädäntö ei tunnistanut. Apurahansaajien sosiaaliturva järjestettiin vihdoin yksityisessä Maatalousyrittäjien eläkekassassa. 
 
Ay-liikkeen moraalinen velvollisuus kuitenkin on nostaa myös työmarkkinoiden väliinputoajaryhmien asiat neuvottelupöytään. Työnantajalle työn teettäminen yrittäjämuotoisesti nimittäin tarjoaa mahdollisuuden sysätä sosiaali- ja työttömyysturvasta huolehtiminen työtekijän niskoille. Käytäntö on yleistymässä. On ryhdytty puhumaan pakko- tai näennäisyrittäjistä, jotka kantavat yrittäjän riskiä vailla mahdollisuutta yrittäjän turvaan ja voittoon.
 
Kuka epidemian pysäyttää, ellei ay-liike yhdessä lainsäätäjien kanssa? Itsensä työllistävät kaipaavat nyt asialleen ajajia. Lähtökohdaksi on otettava sosiaali- ja työttömyysturva, joka kohtelee työntekijöitä tasapuolisesti työsuhteen tyypistä riippumatta. 
 
Työntekijän kannalta oleellista on, että sosiaaliturva on ennustettava kaikissa tilanteissa. Palkkatyösuhteesta itsensä työllistäjäksi siirtyvän on tunnettava muutoksen vaikutukset sosiaali-, työttömyys- ja eläketurvaansa. 
 
Useimmat itsensä työllistävät ovat toimeksiantajistaan taloudellisesti riippuvaisia ja työsuhteen muoto on siten lähempänä palkansaajia kuin yrittäjiä. Suuri osa itsensä työllistävistä voitaisiin perustellusti rinnastaa lainsäädännössä palkansaajiin. Palkansaajakassojen pitäisikin voida vakuuttaa itsensä työllistäviä. Toimeksiantajat voisivat osallistua sosiaali- ja työttömyysturvan maksuun. Työttömyysturvaa on saatava helpommin kausityyppiseen työttömyyteen. Itsensä työllistäville neljän kuukauden karenssi jokaisen toimeksiantosuhteen jälkeen on kohtuuton. 
Nyt lainsäädännön päivittämistyöhön on vihdoinkin ryhdyttävä. Tulevan hallituksen pitää yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa käynnistää selvitys nykyisen työ- ja sosiaaliturva- ja verotusjärjestelmän ongelmista itsensä työllistävien kannalta. 
 
Selvityksen perusteella on ryhdyttävä korjaamaan lainsäädäntöä niin, että kolmannen tien sudenkuopat poistuvat. 
 
Myös ay-liikkeen vipuvoimaa tarvitaan, jotta itsensä työllistävien asema saadaan kuntoon. Ay-liikkeessä on liian pitkään keskitytty vaatimaan tiukennuksia nykyiseen järjestelmään sen sijasta, että olisi ajettu lainsäädännön päivittämistä tilanteen tasalle. 
 
Lopputuloksena on oltava järjestelmä, joka kohtelee tasavertaisesti palkansaajia, yrittäjiä ja kaikkia näiden ääripäiden välissä työtä tekeviä. Silloin työnantajallakaan ei olisi houkutusta säästää lykkäämällä kustannuksia työntekijän yksin kannettavaksi. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.