Sosiaaliturva

Sosiaaliturvan on oltava henkilökohtaista

Perusturvan saaminen ei Suomessa ole aina helppoa, vaikka ihminen olisi elämäntilanteessa, jossa tulot eivät riitä elämiseen. Syynä on sosiaaliturvajärjestelmän byrokraattisuus, jolle on annettu byrokraattiselta kalskahtava nimikin, ”syyperustainen sosiaaliturva”. Perusturvaetuudet ovat moninkertaisen tarveharkinnan takana: kutakin etuutta harkitaan erikseen ja kaikkia hieman eri kriteereillä.


Käytännössä tarveharkintaisuus tarkoittaa sitä, että jos puolison tai vanhemman tulot ylittävät tietyn enimmäismäärän (jonka taso on hyvin alhaalla) perusturvaa ei enää myönnetä tai sitä leikataan.


Tarveharkintaisuus siis pakottaa ihmisen riippuvaiseksi puolisostaan tai vanhemmistaan. Työmarkkinatuella elävän ei kannata ottaa työtä vastaan, jos seurauksena on se, että pariskunnan yhteenlasketut tulot pienenevät. Alaikäisen lapsen kesätyötulot lasketaan koko perheen tienesteiksi, ja ne vähentävät koko perheen toimeentulotukea. Systeemi opettaa, ettei kannata yrittää omalla työllä kohentaa rahatilannettaan. Ei ihme, että meillä työttömyys jo periytyy sukupolvesta toiseen.  


Toisen asteen opiskelijan opintotuki on sidottu perheen tuloihin, vaikka opiskelija olisi täysi-ikäinen ja asuisi itsenäisesti. Tämä voi johtaa tilanteisiin, joissa opiskelija jää kokonaan ilman tukea, jos vanhemmat käytännössä syystä tai toisesta jättävät tukematta lastaan. Vanhempien tulot voivat estää opiskelijaa saamasta opintotukea. 


Sosiaaliturvasta on tehtävä henkilökohtaista! Toimeentulo on jokaisen henkilökohtainen oikeus, eikä järjestelmän pidä tehdä ihmisiä väärällä tai epäoikeudenmukaisella tavalla riippuvaisiksi perheensä tai puolisonsa tuloista. Sosiaaliturvan tulee toimia ponnahduslautana parempaan: oman tilanteensa kohentamisen esimerkiksi työtä tekemällä on aina oltava kannattavaa. On oltava reittejä ulos köyhyydestä.


Työmarkkinatuen tarveharkintaa on tällä kaudella loivennettu korottamalla puolison tulorajoja. Jatkossa tarveharkinnasta on luovuttava.


Toisen asteen opiskelijoiden opintotuesta on tehtävä henkilökohtaista. Tämä parantaisi opiskelijoiden toimeentuloa ja valmistumisedellytyksiä.


Toimeentulotuessa pienten työtulojen yhteensovitusta olisi syytä tarkastella uudestaan. Tavoitteena tulee olla sosiaaliturvan kannustavuus kaikissa tilanteissa.


Ihmisiä ei ainakaan pidä syyllistää köyhyydestä ja työttömyydestä, jos järjestelmä kaikin tavoin osoittaa, ettei yrittäminen todellakaan kannata.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.