Taide

Luovan työn edellytykset luovan talouden lähtökohdaksi

Olen siviiliammatiltani kirjallisuudentutkija. Kirjallisuus on minulle aina taiteen lajeista läheisin ja rakkain. Silti minun on helppo asettua kaiken taiteen tekemisen puolelle. Taiteelle ja politiikalle on yhteistä se, että ne haaveilevat mahdottomasta. Tai kuten Eeva Liisa Manner sanoi, ihminen haaveilee aina siitä, mitä hänellä ei ole. Idealismi kuuluu niin politiikaan kuin taiteeseen. 

Perussuomalaisten ajatus siitä, että valtion pitäisi tukea vain kansallista identiteettiä rakentavaa taidetta, on naiivi ja mahdoton. Ilmaisun vapaus kuuluu demokratiassa niin politiikkaan kuin taiteeseen. Historia opettaa sivumennen sanoen meille sen, että taide etsii aina ulospääsynsä. Näin ovat esimerkiksi merkittävät kaunokirjalliset allegoriat syntyneet. On mahdottomuus estää taidetta olemasta kriittinen ja uutta luova. 
 
Taidetta on yritetty valjastaa yhteiskunnallisiin päämääriin milloin ”sosialistisen realismin”, milloin taloudellista markkina-arvoa vaativan kapitalistisen realismin nimissä. Erityisesti kokoomus kunnostautuu jäklimmäisessä. 
 
Luovaa taloutta on virhe ymmärtää pelkästään bruttokansantuotteeksi joka syntyy yritystoiminnasta tai kulttuuriteollisuudesta. Luovaa taloutta on kaikki luova työ, mukaan lukien vaikkapa pientä vuosiansiota nauttivien kuvataiteilijoiden ja kirjailijoiden työ. 
 
Siksi kaiken luovan työn edellytyksiä pitää parantaa – vain siten on mahdollista kasvattaa luovaa taloutta. Luova talous pitääkin määritellä kattamaan kaikki luova työ, aivan kuten Tarja Cronberg on ehdottanut
 
Mielestäni taidepolitiikassa kannattaisi entistä voimakkaammin keskittyä luovan työn tekemisen ehtojen parantamiseen. Tällä vaalikaudella saatiin aikaan apurahansaajien sosiaaliturvalaki, kiitos Vihreiden sinnikkyyden. Tätä työtä pitää jatkaa, ja parantaa edelleen taiteentekijöiden eläketurvaa, samoin kuin freelancereiden ja muiden itsensä työllistävien sosiaaliturvaa.
 
Uuden eduskunnan tärkein taide- ja kulttuuripoliittinen haaste on se, että pystymme edelleen takaamaan taiteen monimuotoisen rahoituksen. Monimuotoinen rahoitus luo edellytykset monimuotoisen taiteen synnylle. 
 
Seuraavan eduskunnan on tehtävä suunnitelma kulttuurin rahoituksen kehittämisestä. Mielestäni taiteen rahoitusta pitää tarkastella ja kehittää kokonaisuutena. Kirjojen alv:tä ei pidä nostaa, jos haluamme että Suomessa julkaistaan ja luetaan monimuotoista kirjallisuutta. Vapaan taiteen kentän rahoituskriteerejä on kehitettävä sellaisiksi, että kriteerit täytettyään on mahdollista päästä VOS:in piiriin. Apurahojen tasoa on korotettava, sillä niiden pienuus aiheuttaa toimeentulovaikeuksia taiteilijoille ja kerryttää aivan liian pientä eläkettä. Ylen rahoituksen tulevaisuus on ratkaistava mahdollisimman nopeasti. Tekijöiden toimeentulo on turvattava, ja tämä pitää sisällään tekijänoikeuksien varjelemisen oikeudenmukaisella tavalla, samoin kuin hyvitysmaksujärjestelmän päivittämisen. On myös tärkeää, että veikkausvoittovarat pystytään edelleen suuntaamaan kulttuurin tukemiseen. 
 
Taiteen tekemisen edellytysten turvaamisen kannalta on ehdottoman tärkeää, että tekijät ja esittäjät saavat korvauksen tekemästään työstä. Siksi hyvitysmaksujärjestelmää on kehitettävä niin, että hyvitysmaksujen tuotto tekijöille voidaan turvata. 
 
Kannatan myös ajatusta taitelijapalkasta. Lainsäädännön pitäisi tunnustaa taiteilijan työn luonne: ei taiteilija ole koskaan ”työtön” samassa merkityksessä kuin työsuhteessa palkkatyötä tekevä. Suomessa pitäisi harkita taiteilijan työttömyysturvan korvaamista ”työllisyysapurahalla”, jota Tarja Cronberg ehdotti selvityksessään taiteilijan toimeentulon parantamisesta. Ei ole mitään järkeä siinä, että työlainsäädäntö estää taiteilijaa tekemästä työtään ja pitämästä yllä ammattitaitoaan. 
 
Kaikilla työntekijöillä pitää olla yhtäläiset oikeudet sosiaaliturvaan ja eläkkeeseen työn teettämisen tavasta riippumatta. Taiteilijaeläkkeiden määrää tulee nostaa 100 eläkkeeseen vuodessa, ja taiteilijoiden eläketurva-asioiden keskittämistä Melaan (jossa apurahansaajien sosiaaliturvakin on järjestetty) kannattaa selvittää. 
 
Ensi hallituskaudella pitää myös selvittää palkansaajien ja yrittäjien välimaastoon putoavien itsensä työllistävien epäkohdat ja parantaa lainsäädäntöä siten, että luovan työn tekijät  ovat yhdenvertaisessa asemassa palkansaajien kanssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.