Demokratia

Demokratia ei koskaan ole valmis

Näin sanoi ranskalainen politiikan filosofi Jacques Rancière teoksessaan Erimielisyys. Rancièren mukaan ymmärrämme demokratian merkityksen parhaiten silloin, kun jokin odottamaton muuttuu todeksi. Demokratia tapahtuu, kun aiemmin osaton, äänetön ja kasvoton saakin äkkiä äänensä kuuluviin. Demokratia on hetki, jossa osattomat vaativat osaansa julkisesta tilasta.

Suomalaisen demokratian historia on lyhyempi kuin usein muistammekaan. Voimme ylpeinä todeta, että Suomi oli Euroopan ensimmäinen maa, joka antoi yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden myös naisille. Silti vuonna 1907 äänioikeudettomien lista oli edelleen pitkä. Äänioikeus on vasta vähitellen laajentunut koskemaan myös varattomia, holhouksen alaisia, mielisairaita ja kehitysvammaisia. Viimeksi mainitut pääsivät Suomessa äänestämään ensi kerran vasta vuonna 1972.

Suomalainen demokratia ei todellakaan ole valmis, vaan kaipaa päivittämistä. 

Nyt päättyävällä vaalikaudella on otettu askel poliittisen järjestelmän avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisäämiseksi. Vihreän oikeusministerin johdolla on toteutettu vaalirahoituslainsäädännön uudistus, joka tuo poliitikkojen yhteiskunnalliset kytkökset päivänvaloon. 

Eduskunnan työn avoimuuden lisäämiseksi vihreät ovat ehdottaneet, että valiokuntien kokouksia voitaisiin nykyistä useammin avata yleisölle. Julkisuus voisi lisätä paineita eri näkökohtien parempaan huomioon ottamiseen ja esitysten muuttamiseen silloin, kun kuulemiset siihen aihetta antavat. 

Vaikka äänestää kannattaakin joka kerta samalla vakavuudella kuin olisi vetämässä punaista viivaa ensimmäistä kertaa, pitää muistaa ettei äänestäminen ole läheskään ainut merkittävä poliittinen teko. Suoran demokratian käytäntöjä tarvitaan täydentämään edustuksellista demokratiaa. 

Oikeusministeri Brax on antanut esityksen valtakunnallisen kansalaisaloitteen käyttöön ottamisesta Suomessa. Jos vaalien jälkeinen eduskunta esityksen hyväksyy, voi jatkossa 50 000 kansalaista saada aloitteensa eduskunnan käsittelyyn. 

Demokratian toteutuminen edellyttää, että myös heikkojen ääni pääsee kuuluviin. Ei ole helppoa saada suunvuoroa julkisessa tilassa, jos on todella osaton, köyhä, syrjäytynyt, asunnoton tai osaton siinä merkityksessä, ettei kykene puhumaan vallanpitäjien kieltä. Oikeudenmukainen Suomi ei käännä selkäänsä syrjityille väestöryhmille vaan tekee kaikkensa, jotta syrjittyjen ja köyhien elinolot paranisivat. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.