Helsinki

Asuinalueiden eriarvoistuminen on pysäytettävä

Muutimme aikoinaan Itä-Helsinkiin sattumalta, kun onnistuimme pienituloisina saamaan asunnon kaupungin vasta rakennetusta vuokratalosta. 


Olen tottunut pitämään Itä-Helsinkiä alueena, jolla on hyvä erilaisuuden sietokyky. Siksi minuun osui lujaa nähdä, miltä alueilta ”maahanmuuttokriittiset” perussuomalaiset saivat eduskuntavaaleissa eniten kannatusta. 


Tärkeintä on tajuta, että nämä samat alueet ovat Helsingin pienituloisimpia alueita. Kyse on tuloerojen kasvusta. Luokkayhteiskunnan paluusta. 


Pahinta ihmisten ja asuinalueiden eiytymisessä on se, että vastakkaisista tulo- ja koulutustasoista tulevien ihmisten arki etääntyy kauas toisistaan. Kun empatia toista kohtaan vähenee, arjesta tulee taistelua.



Helsingissä maahanmuuttajavaltaisuus ja kantaväestön pienituloisuus kasautuvat samoille alueille. Kynnelle kykenevät virtaavat pois näistä lähiöistä paremmin tienaavien ihmisten asuinalueille. 


Suurin osa Helsingin pienituloisista perheistä asuu Itä- ja Pohjois-Helsingissä. Köyhien lapsiperheiden määrä on Helsingissä pääkaupunkiseudun suurin. Koko Helsingissä pienituloisia asuu yli kolminkertainen määrä verrattuna Espooseen ja Vantaaseen. 


Tutkijoiden mukaan on selvää, etteivät nykyiset asuntopoliittiset keinot riitä korjaamaan tilannetta. Tarvitaan oikeudenmukaisuutta korostavaa sosiaalipolitiikkaa, joka kaventaa tuloeroja ja poistaa köyhyyttä. 


Yksi eriarvoistumista aiheuttava tekijä on kaupungin suurten vuokra-asuntojen kalleus. Vuokra on niin kova etenkin uusissa vuokrataloissa, että ennen pitkää liki kaikki kynnelle kykenevät ostavat oman asunnon. Jäljelle kaupungin vuokrataloihin jää helposti niitä, joiden on pakko asua vuokralla. 


Asuinalueiden eriarvoistuminen näkyy koulujen eriarvoistumisena, mikä on Suomessa uusi ilmiö. Pärjäämisemme Pisa-tutkimuksissa on perustunut juuri siihen, että oppimiserot koulujen ja oppilaiden välillä ovat olleet pienet. Kaikki on pidetty mukana, ja opetuksessa ketään ei ole päästetty tippumaan. Enää näin ei ole, vaan koulupudokkaiden määrä kasvaa joka vuosi.


Myös yhteiskunnasta syrjäytyneiden nuorten määrä on jatkuvasti kasvanut huolimatta valtion vahvoista panostuksista työpajatoimintaan ja etsivään nuorisotyöhön. Tämän luulisi herättävän Säätytalon neuvottelijatkin. 


Sosiaalista ja alueellista eriytymistä vastaan pitää taistella kaikilla politiikan alueilla: sosiaalipolitiikassa oikeudenmukaisen verotuksen ja tulonsiirtojen avulla, asuntopolitiikassa sekoittavan asuntorakentamisen keinoin ja koulutuspolitiikassa heikoimpia oppilaita tukemalla. Nämä ovat parhaat aseet myös rasismia vastaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.