Poliitikkojen on otettava vastuu maahanmuuttoa koskevasta puheestaan

Empatia, kyky tuntea myötätuntoa toista kohtaan, kuuluu ihmisyyteen. Mitä kovemmat ajat, sitä kylmemmät ovat puheet, ja sitä vähemmän kohtaamme empatiaa. Rasismin ja äärioikeistolaisten liikkeiden kasvaminen kielivät nimenomaan empatian puutteen lisääntymisestä. 

Norjan joukkosurmaaja ei olisi pystynyt tekoihinsa, jos hän olisi nähnyt ja tunnistanut aseensa kohteena toisen ihmisen, ja myötäelänyt sen hädän ja pelon, jota hänen uhrinsa kokivat. 

Ihminen puuttuu usein myös maahanmuuttokriittisestä puheesta. Tämän totesi Jussi Förbom, joka tutkimuksessaan Hallan vaara. Merkintöjä maahanmuuton puhetavoista (Into 2010) kävi läpi poliitikkojen puheita maahanmuutosta. Näistä puheista ihminen usein puuttui. Poliitikot puhuvat pakolaisista, turvapaikkaturisteista, elintasoshoppailijoista, ja siis esineellistivät puheensa kohteen sen sijaan, että olisivat puhuneet oikeista, tuntevista ja elävistä ihmisistä. 

Forbomin poliittisia puheita tarkastellut tutkimus osoitti, ettei rasismi ilmene vain kiihkeänä ja ryöpsähtelevänä vihapuheena, vaan myös viileän harkittuna, argumentatiivisena, teräksenlujana ja kylmänä puheena, jossa ihmisestä tulee kaavake, prosentti, numero, osuus erästä – ja lopulta lasku. Maahanmuuttaja on kaikkea muuta paitsi ihminen, jolla on oma tarinansa – tausta, perhe, ystävät, pelkonsa ja toiveensa. 

Norjan ampuja viittasi manifestissaan ihailevaan sävyyn perussuomalaisten kansanedustajan Jussi Halla-ahon kirjoituksiin. Halla-aho kommentoi tätä todeten, ettei voi mitenkään kantaa vastuuta siitä, kuka häntä siteraa. Ei tietysti voikaan. Kukaan ei myöskään voi loppuun saakka määrätä sitä, miten omia tekstejä tai puheita tulkitaan. Tämä ei silti vapauta puhujaa vastuusta. Kansanedustaja Halla-aholla olisi ollut tilaisuus vastata, ettei hän ole tarkoittanut kirjoituksiaan tulkittavan yllytykseksi julmiin tekoihin. 

Jokainen voi jo lähtökohtaisesti ottaa vastuun siitä, miten puhuu toisesta. Perussuomalaisten harrastama vihapuhe ja eräiden poliittikkojen harrastama pelottelupuhe ovat molemmat yhtä lailla vastuuttomia tapoja puhua maahanmuutosta. Pelosta on vain lyhyt matka itsepuolustukseen, vihaan. 

Muutos yhteiskunnallisessa ilmapiirissä on mahdollinen – on mahdollista päästä irti pelon ja vihan ja ennakkoluulojen ilmapiiristä. Se kuitenkin edellyttää, että merkittävissä asemissa olevat poliittikot luopuvat leikittelemästä ihmisten peloilla ja ennakkoluuloilla, ja ottavat vastuun siitä, millaisia asenteita maahanmuuttajia ja vähemmistöjen edustajia kohtaan luovat. Asiallista keskustelua maahanmuutosta kuullaan toivottavasti kaikkien puolueiden edustajilta, kun eduskuntatyö jälleen kesätauon jälkeen alkaa. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.