Helsinki

Alueiden eriytyminen on pysäytettävä

Viimeaikainen kaupunkitutkimus osoittaa, että myös Suomessa asuinalueet ovat alkaneet eriytyä toisistaan huolestuttavalla tavalla. Helsingissä huono-osaisuus, työttömyys ja maahanmuuttajavaltaisuus kasautuvat samoille alueille. Raskaan työttömyyden alueilla Helsingissä miesten elinikä on jo lähes kymmenen vuotta lyhyempi kuin hyvinvoivilla alueilla. Nuorten keskuudessa väestön jakautuminen hyvinvoiviin ja syrjäytyviin näkyy viimeiaikaisissa tutkimuksissa erityisen selvästi.

Asuntorakentamisessa on Helsingissä noudatettu niin sanottua sosiaalisen sekoittamisen mallia, jota on kansainvälisesti kiitelty, ja joka on hidastanut eriytymiskehitystä. Mutta myös valtion pitää tukea asuntopolitiikan keinoin suuria kaupunkiseutuja, jotta eriytymiskehitys saadaan hallintaan. 
 
Tuloerojen kasvulla on suuri merkitys asuinalueiden eriytymiseen. Ihmiset jakautuvat niihin, joilla on varaa valita asuinalueensa ja niihin, joilla tätä mahdollisuutta ei ole. Tuloeroja pitää kaventaa oikeudenmukaisella verotuksella ja sosiaalipolitiikalla. Ihmisten todellisuuksien eriytymistä ei torjuta vain asuntopolitiikalla. Siihen tarvitaan viisaita päätöksiä kaikilla politiikan alueilla. 
 
Myös asumisen hintaa pitää saada alas. Helsingissä köyhimmät asuvat samoilla alueilla, koska näillä alueilla on halvimmat vuokrat. Olisi tärkeää, että valtiovalta tukisi vuokra-asuntorakentamista niin, että asuntotarjonta vastaisi nykyistä paremmin kysyntää. Asuntotarjonnan on myös oltava monipuolista. On väärä ratkaisu torjua köyhien asuinalueiden syntymistä rakentamalla yksinomaan kovan rahan asuntoja,  asuntoja maksukykyisille. Monipuolinen asuntotuotanto tarkoittaa, että edullisten vuokra-asuntojen lisäksi rakennetaan asuntoja erityisryhmille, liikuntarajoitteisille ja asunnottomille, unohtamatta asumisoikeus- ja Hitas-asuntoja. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.