Pätkätyöläisten työllistymistä on helpotettava

Työ- ja elinkeinoministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö ovat yhteistyössä käynnistäneet hankkeen, jonka tehtävänä on selvittää työmarkkinoiden muutoksia sekä arvioida niiden vaikutuksia työn tekemisen muotoihin, työvoiman käyttötapoihin ja työaikakysymyksiin.

Jo on aikakin!

Voimassa oleva sosiaaliturva- ja työlainsäädäntö perustuu siihen, että työtä tekevä on joko palkansaaja tai yrittäjä. Kasvava määrä suomalaisista ei kuitenkaan täytä selkeästi palkansaajan tai yrittäjän määritelmiä.

Perinteinen työsopimus on saanut rinnalleen joukon sisällöltään vaihtelevia konsultti-, toimeksianto-, työnsuoritus- ynnä muita sopimuksia, joihin liittyy sekä epäitsenäiseen palkkatyöhön että itsenäiseen ansiotoimintaan viittaavia piirteitä. Lisäksi työntekijä hankkii entistä useammin ansionsa useasta lähteestä, ei vain yhdeltä työnantajalta. Työ- ja sosiaaliturvalainsäädäntö ei ole pysynyt mukana tässä työnmuotojen muutoksessa. Se totisesti kaipaa päivittämistä. 

Sosiaaliturvassa itsensä työllistäjä jää helposti väliinputoajan asemaan. Esimerkiksi vuosia freelance-työtä tehneellä työttömällä toimittajalla ei ole mahdollisuutta työllistyä kokopäiväisesti hyödyntämällä työttömälle tarkoitettua palkkatukea. Tämä siitä syystä, että palkkatukea myönnetään työvoimaviranomaisen harkinnan mukaan vain työsuhteessa olevalle pitkäaikaistyöttömälle.

Suoraan työnantajalle annettavaa palkkatukea myönnetään työsuhteeseen, jonka työaika on vähintään 85 prosenttia alan kokoaikatyöstä. Eräillä aloilla, kuten viestintä- ja media-alalla, työt ovat usein keikkatöitä, eikä freelancetyötä tekevä voi hyödyntää palkkatukea ilman pidempiaikaista työsopimusta yhden työnantajan kanssa.

Tämä on vain eräs esimerkki työ- ja sosiaalilainsäädännön epätasa-arvosta. Työllistämistä edistävät tuet eivät usein sovellu itsensä työllistäville tai freelancereille aloilla, joilla suositaan toimeksianto- tai muita epätyypillisempiä sopimuksia.

Itsensä työllistäjillä ja freelancereilla tulisi olla nykyistä paremmat mahdollisuudet päästä työllistymistä edistävien tukien ja palveluiden piiriin.

Tasa-arvon ja kannustavuuden näkökulmasta on kyseenalaista sulkea itsensä työllistäjät työllistymistä edistävien toimien ulkopuolelle. Se on myös ristiriidassa hallitusohjelman linjauksen kanssa, joka lupaa tehostaa toimia työttömyyttä vastaan. Kuten ohjelmassa juhlavasti mainitaan, Suomen tulevaisuuden menestys ja hyvinvointi nojaavat yhteiskunnan korkeaan työllisyysasteeseen, sosiaaliseen eheyteen ja tasa-arvoisuuteen. Hallitusohjelmassa luvataan lisäksi ”parantaa työtulojen ja sosiaaliturvan yhteensovitusta päämääränä työllisyysasteen nosto.” Työllisyysasteen nostamiseksi olisi tärkeää, ettei vanhentunut lainsäädäntö ainakaan estä ottamasta työtä vastaan!

Työ- ja sosiaaliturvalainsäädännön näkökulmasta palkansaaja-yrittäjä-dualismi soveltuu kankeasti itsensä työllistäjiin sekä freelancereihin. Heidät rinnastetaan lainsäädännössä useimmiten yrittäjiin, vaikka itsensä työllistäjän suhde toimeksiantajaan on yleensä samankaltainen kuin työsuhteisen henkilön. Lainsäädännön asettamat rajat siitä, milloin henkilö katsotaan kokopäiväiseksi ja milloin sivutoimiseksi yrittäjäksi, eivät välttämättä vastaa todellisia tilanteita, sillä lain tulkinta on tapauskohtaista ja siksi hankalaa. Jäykkä byrokratia vaikeuttaa tai saattaa jopa estää itsensä työllistäjän työllistymisen.

Työministeri Lauri Ihalaisen koolle kutsuman selvitystyöryhmän pitäisi siis selvittää keinoja, joilla itsensä työllistävien työllistymistä voidaan edistää. Kaikkein tärkeintä on helpottaa työtulojen ja sosiaaliturvan yhteensovitusta. Lainsäädännön syrjäyttävät rakenteet kannattaisi purkaa ensimmäiseksi, jos työllisyysastetta ihan oikeasti halutaan nostaa.  

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.