Helsinki

Guggenheim-esitys ei itähelsinkiläistä innosta – ei myöskään museoiden ystävää

Helsingin Sanomat on julkaissut tänään erittäin sekavan grafiikan (s. A5), jonka tarkoituksena on kuvata helsinkiläisten valtuutettujen mielipiteitä eilen julkistettuun esitykseen Guggenheimin sijoittamisesta Helsingin Katajanokalle

Grafiikassa on viisi eri ryhmää, ehdottomasti myönteisesti suhtautuvista empivien ja ehdollisten näkemysten kautta ehdottomasti kielteisesti suhtautuviin. Minut on grafiikassa sijoitettu ”kyllä mutta” -ryhmään. Tosiasiassa kantani on tässä vaiheessa kuitenkin Guggenheimille ”ei”.
 
Vastasin toimittajalle, että voisin kannattaa esitystä, jos se olisi tuonut tässä taloustilanteessa myös jotain sosiaalisesti hyvää tai sosiaalisesta näkökulmasta luonut lupauksen muutoksesta ympäristössään – eli jos Guggenheimia olisi esitetty sijoitettavaksi vaikkapa Itä-Helsinkiin. Leikkisästi sanoin, että voisin kannattaa esitystä, jos metrolla pääsisi suoraan Guggenheimiin sisään, eli taidemuseo sijoitettaisiin vaikka Itäväylän päälle Siilitien metroasemalle. Mutta sellaistahan ei esitetä. Tänään HS on grafiikassaan sijittanut minut Guggenheimiin varauksella myönteisesti suhtautuvien joukkoon, mikä on väärä tulkinta. No, olin liian monisanainen. Kantani on kuitenkin tässä vaiheessa ”ei”. 
 
Heittoni Siilitien metroasemasta oli tietenkin siltarumpupolitiikkaa siinä mielessä, että asun itse Itä-Helsingissä. Olen kuitenkin todella huolestunut siitä, miten kaukana valtapoliitikkojen ajatusmaailma on tavallisesta helsinkiläisestä lähiöarjesta. 
 
Helsingillä ei ole ollut varaa ylläpitää edes bänditilaa Herttoniemen nuorille – lähinuorisotalomme bänditila on ollut suljettuna säästösyistä viimeiset kaksi vuotta. Nytkö meidän pitäisi hyväksyä uudet miljoonien panostukset Guggenheimiin?
 
Panostus Guggenheimiin arveluttaa minua paitsi sosiaalipoliittisesta, myös kulttuuripoliittisesta näkökulmasta. Kulttuuriministeriö leikkaa koko tämän vaalikauden vuosittain museoiden valtionavustuksista viisi miljoonaa euroa ja Museoviraston toimintamenoista kolme miljoonaa euroa. Yhteensä kulttuuriministeriö leikkaa museoiden avustuksista joka vuosi 8 Me koko halltuskauden ajan. Tässä tilanteessa opetus- ja kulttuuriministeriö ei voi mitenkään osallistua Guggenheimin rahoitukseen. Valtionavustuksen pitäisi tulla valtiovarainministeriöltä. 
 
Pidän myös eilen esitettyjä laskelmia kävijämääristä ylioptimistisina ja epärealistisina. Siksi vaikuttaa siltä, että lasku Guggenheimista olisi helsinkiläiselle veronmaksajalle liian kova. 
 
Esitys nojaa oletukselle 550.000 kävijästä vuodessa. Näistä 12 euron pääsylipun maksavia asiakkaita olisi laskelman mukaan 80%. Oletus on, että Helsingin Guggenheim pääsisi Tukholman Moderna Museetin kävijämääriin. Kuitenkin Suur-Tukholman asukasluku on yli 2 miljoonaa, puolet enemmän kuin pääkaupunkiseudun. Ruotsin asukasluku on 9,4 miljoonaa, Suomen taas 5,4 miljoonaa. En voi olla ajattelematta, että laskelma Guggenheimin kuluista helsinkiläiselle veronmaksajalle on tässä vaiheessa jokseenkin hämärä. 
 
Nyt on aika käydä Guggenheimista keskustelua, ja toivon, että sille varataan myös riittävästi aikaa. Skeptisiä kommentteja ei voi enää tyrmätä sanomalla, että antakaa työryhmälle työrauha, ja keskustellaan sitten, kun esitys on valmis. Nyt esitys on valmis, ja demokratiaan kuuluu avoin kansalaiskeskustelu yhteisistä asioista. 
 
Eduskunnalle tullaan tulevan vuoden aikana mitä todennäköisimmin esittämään uusia säästökohteita – nythän näyttää siltä, että taantuma jatkuu. Päätöksentekijöiden täytyy tietää, mistä Guggenheimille siirrettävä raha on pois. Ei valtionkaan rahakirstu pohjaton ole, Helsingin kaupungista puhumattakaan. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.