Taide

Metrolla museoon

Ajan päivittäin bussilla lähinuorisotalomme ohi, ja joka kerta muistan ylpeänä paikallisen nuorison äskettäisen uroteon: nuoret valtasivat takaisin oman bänditilansa, jonka kaupunki sulki pari vuotta sitten säästääkseen nuorisotoimen tilakustannuksissa. Tila seisoi pari vuotta tyhjänä, sillä kaupunki ei saanutkaan bänditilaa vuokrattua ulkopuoliselle – kukapa vuokraisi ikkunattoman huoneen nuorisotalon kellarista tuhannella eurolla kuussa? Niinpä bänditila pysyi tyhjänä, veronmaksaja maksoi tyhjän tilan ylläpidosta ja alueen nuoret olivat ilman bänditilaa – kunnes nuoret eräänä perjantai-iltana repivät suljetusta ovesta ”Pääsy kielletty!” -lapun ja teippasivat tilalle omansa: ”Tämä tila on vallattu! Tila on ollut tyhjä kaksi vuotta (!!!) ja meillä ei ole bändikämppää”. 


Ei kannata ihmetellä, miksi satojen miljoonien panostus Guggenheimiin herättää vastusta: samaan aikaan asukastiloista on pula muillakin kuin nuorilla, päiväkodit pullistelevat laittoman suurista ryhmistä eikä kouluissa ole riittävästi terveydenhoitajia tai terveysasemilla lääkäreitä.  

 

Ihan ei tuntuisi riittävän perusteluksi se, että toimiminen kansainvälisessä verkostossa on tärkeää. Varsinkaan, kun myös asiantuntijat varoittavat hankkeen puolustajien ylioptimistisista kävijäodotuksista ja helsinkiläisille veronmaksajille jäävästä taloudellisesta riskistä. 

 

Olin vuosi sitten mukana paneelissa, jossa keskustelijoille annettiin tehtäväksi piirtää Guggenheim. Oma guggikseni komeili Siilitien metroasemalla Itäväylän päälle rakennettuna. 

 

Kansanäänestyksellä Guggenheim saattaisi hyvinkin sijoittua muualle kuin Katajanokalle tai edes Helsinkiin. Jos nyt Guggenheimia kansanäänestyksellä ylipäätään rakennettaisiin.

 

Asioilla on tärkeysjärjestys, ja siinä palveluverkosto menee kansainvälisen taidemuseoverkoston edelle. Kun epäilen hinnan Guggenheimista koituvan meille liian kovaksi, en tarkoita pelkästään hankkeeseen sisältyvää taloudellista riskiä tai mahdollista kulttuuripoliittista virhearviointia. Tarkoitan ennen kaikkea laskua luottamuspulasta ja hankkeen kiireisen aikataulun herättämästä epäoikeudenmukaisuuden tunnusta. Demokratiaan kuuluu keskustelu siitä, miten yhteiset varat käytetään kaikkein oikeudenmukaisimmin.

 

Herttoniemen nuorilta kysyttiin, mitä he sitten tekevät, jos kaupunki häätää heidät jälleen. – Sitten lähdemme polttamaan sähkökitaroita eduskuntatalon eteen, kuului vastaus. Metrolla pääseekin keskustaan kätevästi. Samalla voi piipahtaa Kiasmassa, jonne alle 18-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi. Ainakin vielä. 

 

Julkaistu Vihreässä Langassa 29.1. 2010

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.