Muistaako työministeri myös niitä, joille ei varata tuolia kolmikantapöydässä?

Aikakauslehtiä kustantava iso mediatalo vaati alkuvuodesta 2012 suomalaisia avustajiaan allekirjoittamaan sopimuksen, joka sisälsi oikeudellisesti kyseenalaisia ja työntekijän kannalta kohtuuttomia, suorastaan törkeitä ehtoja. Suuri osa avustajista jätti rohkeasti allekirjoittamatta työnantajan laatiman sopimuksen, jolla he olisivat luopuneet taloudellisista tekijänoikeuksistaan saamatta mitään lisäkorvausta. Ja kuinka kävi: enemmistö sopimuksesta kieltäytyneistä freelancereista menetti työnsä.

Tapaus on esimerkki siitä, etteivät työelämässä kaikki suinkaan ole yhtä hyvässä asemassa. Toisten asema on vahvempi kuin toisten. Kaikkia työntekemisen tapoja ei ole edes kirjattu lakiin. Siksi meillä on väliinputoajia, joiden eläkkeet  ja sosiaaliturva eivät ole kunnossa. 

Työelämän väliinputojista ns. itsensä työllistävät ovat nopeimmin kasvava ryhmä. Palkansaajien ja yrittäjien väliin lainsäädännössä putoavilta itsensä työllistäviltä puuttuu palkansaajien oikeudet ja sosiaaliturva. Sosiaaliturvassa itsensä työllistävät tulkitaan usein yrittäjiksi, minkä vuoksi he jäävät vaille palkansaajia koskevaa työehtosopimusten suojaa. Freelancereina työskentelevien toimittajien tilanne kuvastaa yleisemminkin itsensä työllistävien ongelmallista tilannetta työmarkkinoilla.

Yksilön kannalta itsensä työllistämisen epäkohdista pahin on järjestelmän ennakoimattomuus: henkilön on mahdoton ennakoida, miten tulee tulkituksi sosiaali- ja työttömyysturvassa, mikäli on työllistynyt muuna kuin yrittäjänä tai palkansaajana.  Sairastuminen tai työttömäksi joutuminen voi olla toimeentulon kannalta kohtalosta.

Tällä hallituskaudella itsensä työllistävien aseman parantaminen on vihdoin kirjattu hallitusohjelmaan : hallitusohjelmassa luvataan selvittää erilaisia työvoiman käyttötapoja sekä yrittäjyyden ja työsuhteen välimaastoon sijoittuvien työnteon muotojen ongelmia. Tätä varten työ- ja elinkeinoministeriössä perustettiin ns. työelämän muutostrendiryhmä, jonka tehtävänä oli käydä läpi lainsäädännössä olevia aukkoja eri työntekijäryhmien asemassa ja esittää niihin korjausehdotuksia.

1.10.2011 aloittanut työryhmä luovutti väliraporttinsa työministeri Ihalaiselle 15.5.2012. Väliraporttia on jo aiheesta arvosteltu siitä, ettei se sisältynyt juuri mitään konkretiaa itsensä työllistävien aseman parantamiseksi. Jatkotyö siirrettiin sosiaali- ja terveysministeriöön perustettavaan työryhmään.

Trendityöryhmän laiha tulos oli suuri pettymys. Keskeisten palkansaajajärjestöjen kesken vallitsee kuitenkin jo yhteinen ymmärrys siitä, että saavutettujen etujen epääminen alati kasvavalta työntekijäjoukolta uhkaa myös ay-liikkeen mainetta. Elinkeinoelämän keskusliitto puolestaan pysyy itsensä työllistävistä hiljaa ja mieluummin vähättelee koko ilmiön olemassaoloa. Keskeinen kysymys tietysti on se, kuka maksaa itsensä työllistävän sosiaaliturvan, ja eikö myös työnantajan pitäisi osallistua kustannuksiin – työpanoksen ostaminen itsensä työllistävältä kun on työnantajalle huomattavasti edullisempaa kuin saman henkilön palkkaaminen työsuhteeseen.

Ay-taustainen työministeri tuntee nämä jännitteet paremmin kuin hyvin.  Ministerinä ja lainsäätäjänä Ihalainen tietää myös, että lainsäädännön pitäisi taata kaikille työntekijöille yhdenvertainen asema riippumatta siitä, missä työsuhdemuodossa työtä tehdään.

Käytännön ratkaisu itsensä työllistäjien aseman parantamiseksi ei ole enää kaukana, jos rohkeutta ja halua riittää. Työministeri Ihalaisella on takanaan vahva hallitusohjelmakirjaus. Loputtomia työryhmiä ja epäonnistuneita satakomiteoita ei tarvita. Itsensä työllistäjien asemaa voitaisiin parantaa nopealla aikataululla rinnastamalla heidät lainsäädännössä työsuhteisiksi.

Argumenttina tämän toimenpiteen puolesta on esitetty, että itsensä työllistäjien asema suhteessa työn teettäjään on usein vähintäänkin alisteinen tai muuten riippuvainen työn teettäjästä, vaikka työtä ei tehtäisi työnantajan johdon tai valvonnan alla. Myös virkamiehet ja työntekijäjärjestöt ovat melko yksimielisesti tulleet sille kannalle, ettei lainsäädäntöön tarvita yrittäjän ja palkansaajan rinnalle kolmatta kategoriaa, vaan itsensä työllistävät voidaan rinnastaa palkansaajiin. Toisaalta myös pienyrittäjien asemaa voidaan parantaa luopumalla esimerkiksi toimeentulotuen ja työmarkkinatuen ehtona olevasta karenssista.

Katseet kohdistuvat nyt siis työministeri Ihalaiseen. Hänellä on riittävä asiantuntemus ja palkansaajajärjestöjen tuki itsensä työllistävien aseman nopeaksi korjaamiseksi. Tällä kertaa ministeriä ei estä edes hallitusohjelma. Päinvastoin, ministerillä on hallitusohjelman tuki. Ellei nopeita lainsäädäntömuutoksia saada, tulemme näkemään miten työttömyys kasvaa, sosiaaliturvan väliinputoamiset yleistyvät ja työttömyysjaksot yhä useammin pitenevät syrjäytymisiksi työmarkkinoilta. Toisaalta ministeri Ihalainen voi jäädä myös historiaan työministerinä, joka uskalsi puolustaa myös niitä, joilla ei kolmikantaisissa neuvottelupöydissä ole omaa edunvalvojaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.