Demokratia

Tehokkuutta tärkeämpää

Asukasdemokratiaa on pohdittu lukemattomissa seminaareissa eikä valmista tule. Perimmältään kyse on samasta kiistasta kuin politiikassa yleensä: kenen ehdoilla päätöksiä tehdään, ihmisten vai markkinoiden, ympäristön vai talouskasvun. Siksi asukasdemokratiastakaan ei päästä yksimielisyyteen. Vastakkaiset intressit riitelevät siinäkin.

Julkinen kaupunkitila on aina ollut demokratian näyttämö tai kiistakenttä. Toisin kuin Sokrateen aikaan, meidän aikanamme torit eivät täyty asukkaiden kokouksista, vaan julkinen tila on tiukasti säänneltyä ja valvottua. Kaupunkitilan – tai yhtälailla sananvapauden – tragedia onkin juuri tässä: eniten puheaikaa -ja tilaa saa se, jolla on varaa siitä maksaa.

Asukasdemokratia puolestaan näyttäytyy ylhäältä alas annettuina oikeuksina, joiden rajat on ennalta tarkoin määrätty. Asukkaita kuullaan muttei kuunnella, koska tehokkuus on demokratiaa tärkeämpää.

Luonnonystävää naurattaisi tehometsänhoitoon uskovien tapa nähdä lähimetsä tuottamattomana ja vanhuuttaan sammalta kasvavana pöheikkönä, ellei samalla turhauttaisi. Helsingissä toimii kyllä virastojen välinen luonnonhoidon ohjausryhmä, mutta sen ympäristöasiantuntijoita ei riittävästi kuunnella. Käpylässä tuhottiin asukkaiden vuosikymmeniä vaalimat pihapiirit, vaikka toimenpiteistä oli muka etukäteen neuvoteltu. Jos oli, mistä äläkkä ja mielipaha? 

Meillä on katujenvaltauksia juuri siksi, että kadut pitääkin vallata takaisin. Ei autoton keskusta ole vitsi vaan oikeutettu poliittinen vaatimus ja toteutettavissa oleva vaihtoehto.

Uutta kansalaisaktivismia on helppoa pitää hyvinvoivan keskiluokan puuhasteluna. Mutta mistä demokratia syntyy, ellei yhdessä tekemisestä? Muu on sanelua. Kaupunki ei ole olemassa byrokratiaa vaan asukkaita varten. 

Tärkein lähtökohta asukasdemokratian kehittämiselle piilee kuitenkin sen tunnustamisessa, ettei kaikilla ole tosiasiallista ja yhtäläistä mahdollisuutta näkyä ja kuulua omassa kotikaupungissaan. Toiset kutsutaan Juhlaviikkojen avajaisiin, toiset häädetään kauppakeskuksesta, koska he eivät tee ostoksia. Toiset pääsevät lääkäriin puhelinsoitolla, toisten vaivat saavat rauhassa paheta. 

Hyvinvointi on osallisuuden lähtökohta. Siksi eräänlainen osoitus epäonnistumisesta asukasdemokratiassa on terveyserojen valtavaksi revennyt kuilu eri asuinalueiden välillä: työssäkäyvä etelähelsinkiläinen mies elää 13 vuotta pitempään kuin työtön helsinkiläinen mies toisaalla. Onnistuneesta asukasdemokratiastakin voidaan puhua vasta, kun terveyserojen kuilu on ylitetty. Tästä tosin kaikki poliitikot eivät ole yhtä mieltä, kun keskustellaan siitä, mitä on asukasdemokratia. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.