Hyvästit lama-ajan lainsäädännölle

Moni työtön haluaisi töihin, edes osa-aikaisesti, mutta vastassa on kaksi ongelmaa: työtä ei löydy tai sitä ei kannata ottaa vastaan. Työ ei välttämättä lisää käteen jääviä tuloja eikä kyykkyrumba viranomaisten kanssa paljoa houkuta – huonoksi saa köyhä itsensä tuntea vähemmälläkin.

Mutta entäs, jos pienet ansiot eivät leikkaisi sosiaaliturvaa? Silloin työttömän ei tarvitsisi kärsiä köyhänä ja toimettomana, ja yhä useampi pääsisi töihin.

Keskustan Kimmo Tiilikainen osui naulan kantaan ehdottaessaan työttömyysturvaan 300 euron suojaosaa. Työttömän pitäisi saada ansaita 300 euroa kuussa ilman, että se leikkaa työttömyysturvaa. Ennen meillä olikin lainsäädännössä tämä oikeus, mutta se vietiin työttömiltä 1997 – lamavuonna, jolloin tehtiin muitakin ”vaikeita” mutta ”välttämättömiä” päätöksiä hyvinvointivaltion pelastamisen nimissä. Niitä olemme saaneet viime vuosina raskaasti katua.

Olen samaa mieltä Tiilikaisen kanssa siitä, että suojaosa kannattaisi palauttaa työttömien suojaosaan – tai ainakin pelkällä työmarkkinatuella sinnitteleville, joilla ei ole ansiosidonnaisen toimeentuloturvaa, pitäisi antaa oikeus lisätienesteihin. Kuten köyhyystutkija Heikki Hiilamo on argumentoinut, suojaosa ei maksaisi yhteiskunnalle mitään, mutta se voisi säästää kustannuksia suurempina verotuloina, pienempinä etuusmenoina ja pidemmällä aikavälillä vähäisempänä palveluiden tarpeena.

Aivan uskomattoman hullua on kuitenkin se, että tällä hetkellä työmarkkinatuen suojaosa koskee vain palomiehiä. Vain työtön palomies saa pitää kokonaan ansaitsemansa 300 euroa ilman, että työttömyysetuuteen kosketaan. Muilla työttömillä satunnaiset työtulot pienentävät työttömyyspäivärahaa sovitellun päivärahan kautta 50 prosentilla, jolloin 300 eurosta jää käteen vain 150 euroa.

Suojaosan sääti palokuntalaisille viime hallitus, jossa keskustalla oli sosiaaliministerin salkku. Laki säädettiin, vaikka eduskunnan perustuslakivaliokunta lausui, ettei työttömiä saisi asettaa eriarvoiseen asemaan sen perusteella, mitä työtä he tekevät. Yhtä lailla lähihoitajat, opettajat, siivoojat, bussikuskit, koulukuraattorit tai psykologit ”sammuttavat tulipaloja” eli tekevät yhteiskunnan kannalta elintärkeää työtä, eivät vain palomiehet. Miksi muiden kuin palomiesten pitäisi maata sohvalla ja odottaa, kun maailma ympärillä palaa – kuvaannollisesti sanoen? Maito maksaa kaikille työttömille kaupassa saman verran, ammatista riippumatta.

Kelan tutkija Pertti Honkanen oli pyynnöstä laskenut, miten 300 euron suojaosa työmarkkinatuessa vaikuttaisi työttömän käteen jääviin tuloihin. Honkasen laskelman mukaan 500 euron tuloilla työttömän ei kannattaisi lähteä töihin, vaikka lakiin saataisiin Tiilikaisen ehdottama 300 euron suojaosa.

Huomasin Honkasen laskelmassa ainakin erään puutteen: siinä ei oltu huomioitu vuoden alusta voimaantullutta lakimuutosta, jonka ansiosta työttömän asumistuki ei heti pienene, jos sattuu tienaamaan jotakin. Uusi laki nimittäin pidentää asumistuen tarkistusjaksoa puoleen vuoteen. Tämä lisää käteen jääviä tuloja ainakin väliaikaisesti.

Honkasen laskelmasta huomaa, että kaikkein pahimmassa köyhyyskatiskassa ovat ne työttömät, jotka joutuvat turvautumaan asumistuen lisäksi myös toimeentulotukeen. Heidän kohdallaan satunnainen työnteko ei kerta kaikkiaan taloudellisesti kannata. Pääkaupunkiseudulla toimeentulotukeen turvautuminen on työttömälle pikemminkin sääntö kuin poikkeus: vuokrat ovat niin järkyttäviä, ettei asumistuki kerta kaikkiaan riitä. Köyhä joutuu paikkaamaan asumistukea toimeentulotuella, joka itse asiassa olisi tarkoitettu ruokaan ja muuhun välttämättömään elämiseen, kuten joukkoliikenteen kuukausikorttiin.

Honkasen laskelma osuu ihan oikeaan: vuokrat ovat meillä niin kovia, etteivät pienet tulot vielä vähennä toimeentulotuen tarvetta, vaikka työmarkkinatuessa olisi Tiilikaisen ehdottama suojaosa. Ajatusta suojaosasta ei silti kannata hylätä. Työmarkkinatuen suojaosan työhön kannustavaa vaikutusta voisi lisätä siten, että myös toimeentulotuessa olevaa etuoikeutetun tulon osuutta kasvatettaisiin. Nykyään etuoikeutetun tulon osuus on 20 prosenttia palkasta. Köyhän työttömän tilanne paranisi, jos toimeentulotukea myönnettäessä huomioon ottamatta voitaisiin jättää 20 prosentin sijasta esimerkiksi 50 prosenttiin palkasta. Tällöin työttömän käteen jäisi isompi osa väliaikaisista tienesteistä.

Työttömän pakkoa turvautua toimeentulotukeen vähentäisi myös, jos asumistuen tasoa nostettaisiin. Asumistuen nostaminen olisi edellisiä toimenpiteitä kalliimpi uudistus, mutta asumisen kalleuden vuoksi erittäin tärkeä.

Etenkin nuorisotyöttömyyden paheneminen suorastaan huutaa korjauksia työstä syrjäyttävään sosiaalilainsäädäntöön. Pelissä on oikeudenmukaisuus: meidän on autettava työttömiä saamaan jalkansa työelämän ovenväliin. Työttömille on luotava reittejä ulos työttömyydestä ja köyhyydestä.

Suojaosa toteuttaisi myös hallitusohjelman kirjausta, jonka mukaan ”sosiaaliturvan ja palkkatulojen yhteensovitusta tullaan parantamaan yöllisyysasteen nostamiseksi”. Harvalle pitkäaikaistyöttömälle tai vasta työmarkkinoille pyrkivälle nuorelle on tarjolla valmiiksi kokopäivätyötä ja jatkuvaa työsuhdetta. Siksikin pätkätyöt on tehtävä kannattaviksi.

On aika heittää hyvästit lama-ajan kyykyttävälle lainsäädännölle, sillä muuten ei työllisyysaste nouse eikä uudesta lamasta päästä yli. Edellisen laman aikana meillä vielä riitti työvoimaa, mutta kohta on pula työvoimasta – kaikki tarvitaan töihin. Eikä kyse ole vain syrjäyttävien rakenteiden purkamisesta, vaan myös siitä tärkeimmästä: yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden palauttamisesta sille hyvinvointivaltiossa kuuluvaan arvoonsa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.