Sosiaaliturva

Työllisyysaste nousuun työtä ja sosiaaliturvaa yhteensovittamalla

Harvalle pitkäaikaistyöttömälle tai työttömälle nuorelle on tarjolla kokopäivätyötä. Useinmiten työttömän on tyydyttävä työn pätkään, eikä väliaikainen työ ole yleensä kannattavaa, ellei sitä tee pimeästi.
  
Pätkätyön kannattamuudesta kertoo tosiasia, että työttömältä jää keskimäärin vain 37 % käteen lyhytaikaisesta työstä työttömyysturvan leikkautuessa. 15 % työttömillä palkasta jää alle 20 % käteen. Nämä ns. kannustinloukut johtavat pitkittyvään työttömyyteen ja sulkevat niin koulutusta vailla olevat nuoret kuin yksinhuoltajat ja vakityösuhteesta putoavat viiskymppiset helposti kokonaan työelämän ulkopuolelle.
  
Pääministeri Katainen tuki tämänpäiväisessä Savon Sanomien kirjoituksessaan ajatusta palkkatulojen ja sosiaaliturvan yhteensovittamista: ”Meidän tulee parantaa työnteon kannustavuutta ja madaltaa työllistämisen kynnystä, jotta yhä useampi suomalainen pääsisi töihin. Meillä suhtaudutaan myös liian mustavalkoisesti osa-aikatyöhön. Joko olet kokopäivätöissä tai sitten et. Tähän on tuotava joustoja, jotta saamme lisää ihmisiä työhön. Osa-aikaisen ja tilapäisen työn tekemisen ja teettämisen on oltava kannattavaa.”
  
Katainen toistaa kirjoituksessaan oikeiston, vasemmiston ja ay-liikkeen yhteistä mantraa siitä, että työ on parasta sosiaaliturvaa. Ei se ole. Sosiaaliturva on toistaiseksi parasta sosiaaliturvaa mitä on keksitty, ja se on sitä toivottavasti jatkossakin. Sosiaaliturvaa ja peruspalveluita pitää vain uudistaa siten, että ne tavoittavat myös yhteiskunnan huono-osaisimmat.
 
Ay-liike on perinteisesti tarjonnut ratkaisuksi silpputyön epävarmuuteen soviteltua päivärahaa. Valitettava tosiasia on kuitenkin, ettei byrokraattinen ja epäluotettava soviteltu päiväraha ole riittävä ratkaisu työnteon esteiden poistamiseksi.
  
Tällä hallituskaudella työn ja sosiaaliturvan yhteensovitusta on jo toteutettu poistamalla puolison työtulojen vaikutus työttömän työmarkkinatukeen, säätämällä kokeilu pitkäaikaistyöttömän työllistymisbonuksesta sekä pidentämällä asumistuen tarkastelujaksoa puoleen vuoteen. Nämä ovat yksittäisiä, mutta työllisyysasteen parantamisen ja köyhyyden vähentämisen kannata tärkeitä askeleita byrokratian vähentämiseksi.
  
Vihreiden mielestä perustulo olisi paras tapa yksinkertaistaa perusturvaa ja tehdä työnteko aina kannattavaksi. Perustuloa ja maailmanrauhaa odotellessa voimme ottaa myös seuraavia askeleita lyhytaikaisen työn kannattavuuden parantamiseksi:
 
1) Työttömän verokorttia ovat esittäneet mm. Osmo Soininvaara, Ville Niinistö sekä kokoomuksen Harri Jaskari. Työttömän verokortin ansiosta työtön voisi ottaa vastaan työtä ilman, että työmarkkinatukea perittäisiin heti pois. Käteen jäävä tulo ei loppujen lopulta olisi isompi kuin nykyäänkään (verokorttiin merkityn prosentin mukainen osuus palkasta siirtyisi työttömyyskassalle ja Kelalle sekä verottajalle) mutta työntekijän näkökulmasta ainakin byrokratia vähenisi ja tulojen ennustettavuus paranisi. 
  
2) Toiseksi, Vihreät ehdottivat jo hallitusneuvotteluissa työttömyysturvaan suojaosaa, joka voisi olla esimerkiksi 300 euroa. Työtön voisi ansaita 300 euroa kuussa ilman, että se leikkaisi työttömyysturvaa. Uudistus myös loiventaisi tuloeroja pelkkää työttömän työmarkkinatukea saavien työttömien ja työhistorian perusteella parempaa ansiosidonnaista päivärahaa saavien työttömien saavien välillä. Myös työttömän ansioiden pitäisi näkyä hänen työttömyyskorvauksessaan.
 
Useimmat työmarkkinatuen saajat saavat myös asumistukea ja toimeentulotukea. Yhdessä ne muodostavat katiskan, josta työttömän on hyvin vaikea ponnistella ulos.
 
3) Tästä syystä työmarkkinatuen suojaosan säätäminen ei yksin riitä. Työmarkkinatuen suojaosan työhön kannustavaa vaikutusta voitaisiin vahvistaa siten, että myös toimeentulotuessa olevaa etuoikeutetun tulon osuutta kasvatettaisiin. Nykyään etuoikeutetun tulon osuus on 20 prosenttia palkasta, mutta se voisiin nostaa esimerkiksi 50 prosenttiin palkasta. Tällöin työttömän käteen jäisi isompi osa väliaikaisista tienesteistä.
 
4) Neljänneksi, myös työtulojen ja asumistuen yhteensovitusta pitäisi parantaa. Myös hallitusohjelmassa luvataan, että tällä kaudella ”Yleistä asumistukea parannetaan” ja että ”Siinä siirrytään lineaariseen tulosovitukseen ja kokonaisvuokramalliin”. Sata-komitea teki esityksen asumistuen uudistamisesta, mutta se jätettiin toteuttamatta uudistamisen kalleuden vuoksi. Asumistuen uudistamisen kustannuksia voitaisiin peittää luopumalla osittain asuntolainan korkovähennysoikeudesta ja siirtämällä näin säästyviä yhteiskunnan määrärarahoja köyhiempien työnteon edistämiseksi.
 
Työttömän verokortti, työmarkkinatuen ja toimeentulotuen suojaosa sekä asumistuen lineaarisuuden parantaminen olisivat keinoja poistaa työttömyysloukkuja, nostaa työllisyysastetta ja vähentää köyhyyttä. Näiden keinojen tulee olla esillä myös hallituksen puolivälineuvotteluissa, onhan hallitus luvannut nostaa työllisyysastetta nimenomaan sosiaaliturvaa uudistamalla. Työssäolevat tekevät jo aivan riittävästi töitä, heidän työviikkoaan ei ole tarpeen pidentää. Sen sijaan työllisyysasteen nostamiselle on olemassa hyvät perusteet. 
  
Suomen virallisena tavoitteena on vähentää köyhyysrajan alapuolella elävien määrää 150 000:lla vuoteen 2020 mennessä. Heistä 50 000 henkilön pitäisi nousta köyhyydestä työllistymisen avulla. Tässä tuskin onnistutaan ilman sosiaaliturvan rakenteiden radikaalia uudistamista. Siksikin edellä esitetyt keinot kannattaa ottaa vakavaan harkintaan.
 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.