Jäitä hattuun ja parempia päätöksiä

Vielä keskiviikkona pääministeri Katainen kehotti laittamaan jäitä hattuun, jos tekee mieli kritisoida veropäätöstä. Jo seuravana päivänä kuulimme, että hallitus on sittenkin päättänyt korjata veropakettia, joka antoi rikkaille ja otti köyhiltä.

Vain vähän jälkeen kehysriihen oltiin tilanteessa, jossa pääministerin ylistämä veropaketti jouduttiin avaamaan. Onneksi avattiin ja onneksi päätöstä korjattiin. Alkuperäinen osinkoveropäätös oli kädenojennus kaikkein rikkaimmille. Uusi päätös sentään kohtuullistaa varakkaimpien listaamattomien yritysten omistajien hyötyä.

Vaikka hallitus korjasi omaa päätöstään oikeudenmukaisempaan suuntaan, oli päätöksenteon tahti sivusta katsoen jälleen niin kova, että voi vain toivoa, ettei pahoja valuvikoja tai porsaanreikiä veropakettiin enää jäänyt. On tärkeää, että päätökseen kirjattiin vihreiden vaatimuksesta se varauma, että päätöksen on myös oikeasti kavennettava tuloeroja. Lainvalmistelun tullaan sen vuoksi arvioimaan, millaisia vaikutuksia lailla on tosiasiassa tulonjakoon. Samoin arvioidaan, tarvitaanko esimerkiksi verosuunnitteluun uusia rajoituksia. Hallituksen yhdessä sopima varauma on joka tapauksessa se, että päätökseen mahdollisesti jääneisiin epäkohtiin puututaan vielä, kun lakia valmistellaan. 

Ei ole mitään syytä epäillä, etteikö korjattavaa löytyisi. Kuinka monen ministerin ja kansanedustajan asiantuntemus riitti arvioimaan reaaliajassa päätöksenteon kanssa, mitä tässä ollaan päättämässä? Torstain suullisen kyselytunnin keskustelusta ainakin itselleni tuli mieleen, monikohan tv-katsoja ymmärtää ministereiden puheesta mitään. Kun asiat ovat vaikeita, on tärkeää osata ilmaista selkeästi mitä on päätetty. Epäselvä puhe herättää epäilyksiä.

Korjatunkin veropaketin yhteisvaikutusta on myös edelleen syytä kritisoida: verotus kevenee samalla, kun menoja joudutaan leikkaamaan. Verotuksen keventäminen samalla kun palveluista leikataan on jopa hallituksen oman linjan vastaista. Suhtaudun myös skeptisesti olettamuksiin ”dynaamisista vaikutuksista”, joihin päätös yritysverotuksen kevennyksistä perustuu. Yritysten käyttäytymistä on vaikea ennakoida. 

Hallituksen päätöksenteko kaipaa lisää läpinäkyvyyttä. Päätöksiä ei pidä tehdä kiireellä, jonka perässä ministereiden, saati hallituspuolueiden kansanedustajien on mahdotonta pysyä, kansalaisista puhumattakaan. Erityisesti silloin, kun asiat ovat monimutkaisia, pitäisi pääministerin mainostamaa huolellista harkintaa käyttää ainakin niin pitkään, että jokainen hallituspuolueen kansanedustaja pystyy selkeästi kertomaan, mitä on päätetty ja mitä siitä seuraa. Demokratia perustuu luottamukseen ja läpinäkyvyyteen, siksi ne ovat tärkeitä arvoja.

Äänestäjien on myös oikeus tietää, minkä ja kenen tuottaman tiedon varassa päätöksiä tehdään. Kuuden puolueen hallitus ei varmasti ole helppo johdettava. Siitä huolimatta avoin keskustelu vaikka vähän pidempäänkin johtaa varmasti parempiin päätöksiin kuin juokseminen kollektiivina pää edellä seinään, minkä jälkeen kaikki ovat hetken pyörällä päästään ja sen jälkeen katuvaisia, mistäs tässä oikein tuli päätettyä ja osaisiko sitä edes kenellekään artikuloida.

Viime hallitusta kritisoitiin siitä, ettei se etukäteen kertonut, mitä ollaan päättämässä. Tätä hallitusta on jo kritisoitu siitä, ettei se jälkikäteenkään kerro, mitä kaikkea päätettiin. Menon on muututtava, sillä päätöksiä pitäisi edelleen pystyä tekemään. Sote-uudistuksen kompuroinnissakin näyttää olevan kyse nimenomaan huonosta valmistelusta ja oudosta päätöksenteosta, jossa asiantuntijat sivuutetaan ja riitaisia hallitus tyrkkii toisiaan hiekkalaatikolta.

Jäitä hattuun on varmasti hyvä neuvo, jos sen antaa kukin meistä itselleen. Sote-uudistusta meillä ei ole varaa mokata. Siinä on kyse elintärkeistä palveluista, joita kaikki kansalaiset eivät tällä hetkellä saa.

Mikä siis olikaan sote-uudistuksen pihvi? Sehän oli kansalaisten oikeus saada terveyspalveluita ja muita elintärkeitä palveluita riippumatta siitä, onko töissä vai työtön, rikas vain köyhä. Kun mennään tämä ajatus edellä, saadaan kuntauudistuskin toteutettua. Sote-uudistusta ei pidä uhrata kuntauudistuksen alttarille. Se on sentään tämän hallituskauden tärkein päätös.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.