Koska juhlitaan itsensätyöllistäviä?

Tänään vietetään yrittäjän päivää. Nokian jälkeisissä tunnelmissa yrittäjyyttä sietääkin juhlia. Uusia työpaikkoja tarvitaan hiipuvien alojen tilalle.

Mutta uutta ei synny, ellei kasvulle luoda edellytyksiä. Ja missä se osaaminen kasvaa, ellei peruskoulussa, esiopetuksessa, oppilaitoksissa? Oppivelvollisuusiän nostaminen on hyvä asia vain, ellei lukiolaisten oppikirjoja ja ammattikoululaisten varusteita rahoiteta kasvattamalla luokkakokoja perusopetuksessa.

Kannattaa muistaa myös, että jokainen suuri yritys alkaa ja aloittaa jostakin, yleensä pienestä. Työelämän jaottelu palkansaajiien ja yrittäjiin on menneestä maailmasta. Jotakin on myös palkansaajien ja menestyvien vientiyritysten välissä: freelancerit, itsensä työllistäjät, luovan työn tekijät.

Luovat uudet keksinnöt tehdään usein välimaastossa, jota meillä ei ymmärretä tukea. Esimerkiksi Ruotsissa lainsäädäntö tukee luovien alojen toimintaedellytyksiä paljon paremmin kuin meidllä, mikä näkyy myös näiden alojen osuudessa bruttokansantuotteessa.

Suomessa mikroyrittäjien, itsensä työllistävien ja freelancereiden sosiaaliturvassa on suuria puutteita verrattuna palkansaajiin. Itsensä työllistäjä ja pienyrittäjä ovat väliinputoajia, joilla ei ole kunnollista työttömyys- tai sairasajan turvaa. Tilastojen mukaan itsensätyöllistäjät saavat samasta työstä puolta pienempää palkkaa kuin työsuhteiset työntekijät. Itsensä työllistäjien määrä kasvaa, kun esimerkiksi monet mediatalot ulkoistavat toimittajiaan ja ostavat saman työpanoksen freelancerilta. Tällaisia itsensätyöllistäjiä on jo kaikilla aloilla siivoojista toimittajiin, autokuskeihin ja kampaajiin.

Olin Vihreiden edustajana hallitusneuvotteluissa tekemässä hallitusohjelmaan kirjausta, että tällä hallituskaudella ”selvitetään erikseen työsuhteen ja yrittäjyyden välimaastossa olevan itsensä työllistämisen ongelmakohdat sosiaalivakuutus- ja työlainsäädännössä”, ja että ”pätkätyöläisten ja mikroyrittäjien asemaa parannetaan”. Hallitusohjelma lupaa myös ”tukea kulttuuriyrittäjyyttä ja luovien alojen työpaikkojen syntymistä”.

Erityisen tärkeä itselleni oli kirjaus siitä, että ”luovien alojen työntekijöiden sosiaaliturvassa olevat mahdolliset epäkohdat paikannetaan käynnistettävien ja jo tehtyjen selvitysten pohjalta sekä tehdään tarvittavat muutokset”.

Mitään ei kuitenkaan ole tapahtunut. Lauri Ihalaisen alaisuudessa työskennellyt ns. työelämän muutostrendejä tarkastellut työryhmä luovutti selvityksensä STM:lle jo puolitoista vuotta sitten. Sen jälkeen ei ole kuulunut mitään. STM:ssä toimii ministeri Risikon alaisuudessa luovien alojen sosiaaliturvaa miettivä työryhmä, joka on saanut työskentelylleen jatkoaikaa jo useaan otteeseen.

Yrittäjyyden päivänä toivoisi, että työryhmä esittäisi parannuksia nimenomaan luovien alojen, itsensä työllistävien ja freelancereiden työttömyysturvaan. Ensimmäinen edellytys yrittäjäksi ryhtymisessä on, että edes perusturva on samalla tasolla kuin muilla työtä tekevillä. Sosiaaliturvan pitäisi ylipäätään olla sama riippumatta siitä, mistä työn tekemisen tai teettämisen muodosta on kyse.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.