Osallisuus ei synny pakolla

Olin eräänä aamuna auttamassa vapaaehtoisena leipäjonossa. Myllypurossa ruoka-apua jonottaa 800 ihmistä kolmena aamuna viikossa, joukossa kaikenikäisiä vanhuksista työikäisiin ja nuoriin.
 
Leipäjonon työntekijät toivottivat tervetulleeksi vapaaehtoistyöhön toisenkin kerran. Vapaaehtoisista on kuulemma pula, sillä työttömyysturvan menettämisen pelossa köyhimmät eivät juuri vapaaehtoistyöhön uskaltaudu.
 
Ei vapaaehtoistyö ole työttömiltä kielletty. Voimassaolevan ohjeistuksen mukaan vapaaehtoistyötä saa työttömänä ollessa tehdä, mutta moni ei uskalla, sillä TE-toimistoihin ei luoteta.
 
Työttömän luottamus yhteiskuntaan on koetuksella muutenkin, sillä vaatimatonkin työtulo leikkaa tukia ja korvauksia. Työn ja sosiaaliturvan yhdistämisessä on ongelmia, vaikka työttömyysrahaan saatiin vihdoin 300 euron suojaosa eivätkä puolison tulot enää vaikuta
työttömän puolison työmarkkinatukeen.
 
Eräänä aamuna kävin puolestaan auttelemassa lähiöasemalla, joka tarjoaa kerran viikossa maksuttoman aamiaisen lähistön asukkaille. Juttelin miehen kanssa, joka kertoi olevansa koulutukseltaan insinööri. Mies kertoi TE-toimiston kieltäneen häneltä opiskelun työmarkkinatuella, koska ei katsonut opintojen edistävän hänen työllistymistään. Mies piti päätöstä epäoikeudenmukaisena. Mistä kukaan tietää, mikä opiskelu lopulta kannattaa? Ainakin opiskelu olisi auttanut jaksamaan.
 
Ns. osallistavaa sosiaaliturvaa pohtinut STM:n työryhmä esitti äskettäin, että vastikkeeksi työttömyysturvasta pitkäaikaistyöttömät velvoitettaisiin osallistumaan esimerkiksi työpajatoimintaan ja työtoimintaan. Monet pitkäaikaistyöttömät syrjäytyvät, ja siksi STM:n työryhmä esittää, että työttömät voitaisiin määrätä vapaaehtoistyöhön, joka parantaisi työttömän hyvinvointia.
 
Perustuloa kannattavalle logiikka on mieletön. Ihan ensimmäiseksi sosiaaliturvasta, kuten asumistuesta, pitäisi poistaa työnteon esteet. Keskeistä olisi myös oivaltaa, ettei osallisuus synny pakolla. Osallistumisen pitäisi olla vapaaehtoista ja mahdollistaa esimerkiksi
opiskelu: omaehtoisen opiskelun mahdollisuuksia pitäisi laajentaa. Mielestäni osallistava sosiaaliturva ei myöskään saisi johtaa sanktioiden ja sosiaaliturvan leikkaamisen yleistymiseen.
 
Tärkeintä työttömyyden ja syrjäytymisen vähentämiseksi olisi luoda oikeita työpaikkoja ja parantaa työttömien palveluita, kuten TE-toimistojen henkilökohtaista ohjausta ja työttömien terveystarkastuksia.
 
Ideaalimalli aidosti osallistavasta sosiaaliturvasta olisi perustulo.
 
Kolumni ilmestyi Vihreässä Langassa 28.3.2014

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.