Sotesta – isän muistolle

Isä meni toukokuun puolivälissä päiväkirurgiseen leikkaukseen yliopistolliseen sairaalaan. Isä sai leikkaushavaan sairaalabakteerin ja joutui teholle viikko leikkauksen jälkeen, samana päivänä kun koululaisten kesäloma alkoi. Isä kamppaili hengityskoneessa 2,5 kuukautta ja kuoli elokuussa, samana päivänä kun koulut alkoivat.

Isän sairaalassaolon aikana näin, miten sairaanhoitajat kirjaimellisesti juoksivat pitkin käytäviä ja yrittivät pitää potilaita hengissä. Oli lääkärilakko. Lääkäreiden palkka nousi, isä kuoli, minä lähdin politiikkaan.

Olen mukana ministeri Huovisen soteryhmässä, jonka pitäisi saada Suomeen tasavertaiset sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille. Dead line oli eilen, toukokuun viimeisenä. En tiedä, miten meille käy.

Isä asui yksin, hänellä oli pitkäaikaissauraus, mutta silti hänet kotiutettiin seuraavana päivänä leikkauksen jälkeen ilman mitään jälkihoitoa. Vielä viikko ennen isän kuolemaa lääkäri totesi, ettei heillä ole varaa menettää niin kallista potilasta kuin isäni.

Edelleen Suomella on varaa olla välittämättä ihmisistä ajoissa. Siksi on tärkeää, että työryhmiä on ja niissä yritetään oikeasti onnistua. Meillä ei ole varaa epäonnistua.

Ensi viikko on sotessa ratkaiseva.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.