Koulupudokkaalle oikeaa apu – ei uhkasakkoa

Hallituksen sisällä on ollut keskustelua siitä, pitäisikö oppivelvollisuusikää nostaa 17 ikävuoteen ja miten se tulisi toteuttaa. Vihreän eduskuntaryhmän näkemys on se, että tärkeintä on auttaa niitä nuoria, jotka uhkaavat syrjäytyä koulutuksen ulkopuolelle. Oppivelvollisuusiän nostaminen ei ole tähän oikea keino.

Demareiden ajamassa mallissa oppivelvollisuusiän nostaminen koskisi kaikkia nuoria ja velvoittaisi kuntia järjestämään maksuttomat oppimateriaalit, työvälineet ja koulukuljetukset kaikille nuorille vuoden nykyistä pidempään. Oppimateriaalit ja -välineet ostettaisiin myös niille nuorille, joilla ei ole ongelmia opiskelumotivaatiossa tai joiden perheillä ei ole taloudellisia vaikeuksia opintojen hankkimiseksi. Ellei nuori hakisi jatko-opintopaikkaa, hänelle ja hänen perheelleen langetettaisiin uhkasakko.

Oppivelvollisuusiän mekaaninen nostaminen ei Vihreän eduskuntaryhmän mielestä ole oikea keino syrjäytymisuhan alla olevien nuorien auttamiseen. Ylipäätään syrjäytymisen ehkäisyyn ei ole oikotietä, ja siksi mikään pakko tai uhkasakko ei ole oikea keino auttaa opinnoissa kompuroivaa nuorta tai hänen perhettään.

Ongelmana demareiden esityksessä on, ettei se puutu riittävästi syrjäytymisvaarassa olevien nuorten ongelmiin. Maksuttomat koulukirjat eivät auta oppimisvaikeuksista, päihdeongelmista tai masennuksesta kärsivää nuorta.

Jopa 19 prosenttia 20-24-vuotiaista nuorista  jää ilman peruskoulun jälkeistä opiskelupaikkaa. Kaiken koulutuksen ulkopuolelle jää vuosittain noin 3 700 nuorta. Nämä nuoret eivät ole 10-luokalla, työpajalla, kuntoutuksessa eivätkä ammatilliseen koulutukseen valmistavassa koulutuksessa. Opiskelupaikkoja tai joustavan koulutuksen mahdollisuuksia pitää olla riittävästi siellä, missä nuoretkin asuvat.

Suurin riski pudota on peruskoulusta valmistuvilla nuorilla. Tärkeintä olisi siksi saada kaikille nuorille riittävät valmiudet jatkaa peruskoulun jälkeen. Armovitoset syrjäyttävät armotta. Siksi oppivelvollisuusiän nostamiseen varatut miljoonat kannattaisi mieluummin käyttää (erityis)opetukseen kohdistuvien säästöjen purkamiseen. Peruskoulu on tasa-arvoisen koulutuksen perusta. Koulutuksesta säästäminen syrjäyttää ja luo eriarvoisuutta.

Tärkeää olisi myös kehittää joustavan opiskelun mahdollisuuksia. Kaikki nuoret eivät pärjää pulpettiin sidotussa, teoreettisessa opetuksessa. Esimerkiksi Helsingissä on menestyksekkäästi kokeiltu joustavan perusopetuksen ns. JOPO-luokkia. Ideana joustavassa opetuksessa on, että nuori voi oppia vuoroviikoin työelämässä, vuorotellen peruskoulussa. JOPO-opetus auttaa kouluun motivoitumattomia tai oppimisvaikeuksista kärsiviä oppilaita jaksamaan koulussa paremmin ja motivoi suorittamaan peruskoulun loppuun. OAJ ja  eduskunnan tarkastusvaliokunta ovat tukeneet JOPO-opetuksen kehittämistä syrjäytymistä vähentävänä toimintamallina.

Oppisopimuskoulutus nähdään usein vaihtoehtona nuorille, joille teoreettinen tai ryhmämuotoinen opiskelu ei sovi. Oppisopimuskoulutus on nykyään mahdollista kuitenkin vasta toisella asteella peruskoulun jälkeen, jos nuori on selvinnyt sinne saakka. JOPO-luokat toisivat joustavan opiskelun mahdollisuuden jo perusopetukseen. Näin moni turha putoaminen kesken perusopetuksen voitaisiin ehkäistä ajoissa.

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.