Eduskunnan korjattava hallituksen esitystä päivähoitolaiksi

Tein vuonna 2006, kahden pienen lapsen äitinä, adressin päivähoidon ryhmäkoon säätämiseksi lailla. Olin omien lasteni päiväkodissa nähnyt, miten päivähoitolaissa oleva porsaanreikä salli päivähoitoryhmän paisuttamisen kunnes seinät tulivat vastaan.

Adressi ei auttanut. Samana vuonna STM toi eduskunnalle esityksen päivähoitolaiksi eikä siinä edelleenkään puututtu ylisuuriin päivähoitoryhmiin.

Kevään 2007 eduskuntavaaleissa pääsin eduskuntaan – eräänä vaaliteemanani oli ollut päivähoitoryhmien pienentäminen – ja tein saman vuoden syksyllä lakialoitteen päivähoidon ryhmäkoon ja hootaja-lapsi -suhdeluvun säätämiseksi lailla.

Aloitteellani esitin muutoksia päiväkotien ryhmäkokoihin sekä hoidosta ja kasvatuksesta vastuussa olevien aikuisten ja lasten suhdelukuun. Lakialoitteeni allekirjoitti noin 40 kansanedustajaa eikä aloite mennyt läpi. Lain käsittely olisi vaatinut yli 100 eduskutajan allekirjoituksen. Etenkään Kokoomuksesta ei tullut tukea.

Vuodelta 1973 olevat päivähoitolaki ja päivähoitoasetus ovat auttamattoman vanhentuneita. Lain kokonaisuudistuksen tarpeesta on puhuttu jo vuosikymmeniä, ja päivähoitolain ajantasaistamista ja sen porsaanreikien paikkaamista on luvattu monessa peräkkäisessä hallitusohjelmassa.

Uutinen onkin, että hallitus antoi ennen joulua lakiesityksen, jolla säädetään ryhmien enimmäiskoosta päiväkodeissa. Kolme vuotta täyttäneiden kokopäivähoidossa olevien lasten ryhmässä saisi olla yhtä aikaa läsnä enintään 21 lasta ja alle kolmevuotiaiden ryhmässä enintään 12. Hallituksen esityksestä käytiin tänään eduskunnassa lähtekeskustelu.

Erityisesti Kokoomuksen puheenvuoroissa esitettiin kuitenkin epäilyjä koskien sitä, onko ryhmäkoon maksimikoon määrittäminen tärkeää ja millaisia ongelmia siitä voi seurata erilaisille, etenkin yksityisille päiväkodeille. Pidän kuitenkin tärkeänä sitä, että liian suurten hoitoryhmien ongelmaan pyritään puuttumaan. Nykyinen lainsäädäntö tuottaa liian suuria lapsiryhmiä, mikä aiheuttaa lapsissa levottomuutta sekä oppimisvaikeuksia. Myös hoitohenkilökunnan työssä jaksaminen kärsii.

Hallituksen esitykseen sisältyy kuitenkin se ongelma, että yhteen hoitoryhmään voidaan jatkossakin sisällyttää lapsia yli enimmäismäärän sillä ehdolla, etteivät nämä ole paikalla yhtä aikaa. Herää epäilys, millaisia ongelmia loivennuksesta seuraa käytännössä. Sallittua ryhmäkokoa ei saisi ylittää missään tilanteessa.

Lasten kustannuksella ei pidä hakea säästöjä. Vaikka päivähoito on parantanut yhteiskunnan tasa-arvoa ja äitien mahdolisuutta osallistua työelämään, ei pidä ajatella, että päivähoito ja varhaiskasvatus olisivat olemassa vain työelämän tarpeita varten. Eikä työelämän joustoja pidä toteuttaa lapsen kustannuksella.

Siksi on olennaista päivittää päivähoitolakia, ja nimenomaan siitä näkökulmasta, että ymmärrämme niin päivähoidon kuin varhaiskasvatuksen olevan lapsen oikeus. Uudistetun päivähoitolain pitäisi tukea sitä, että varhaiskasvatuksen ja pedagogiikan laatu ja arvostus nousevat. Haluan luottaa siihen, että sivistysvaliokunnan käsittelyssä lakiesitykseen tehdään vielä myös parannuksia.

Eräs tärkeimmistä on käsitteiden tarkennus: valiokunnan on syytä pohtia, mitä me varhaiskasvatuksella tarkoitamme, ja toiseksi: mitä puolestaan tarkoitamme päivähoidolla. Mikä on päivähoidon, ja mikä varhaiskasvatuksen sisältö ja suhde toisiinsa?

Useissa lähetekeskustelun puheenvuoroissa kiinnitettiin huomiota siihen, että yliopistokoulutuksen saaneista lastentarhanopettajista on päiväkodeissa kova pula. On hyvä, että eduskunta on lisännyt määrärahoja lastentarhanopettajien koulutukseen, mutta tilanne ei edelleenkään ole hyvä. Aloituspaikkojen lisäämistä tarvitaan edelleen.

Laadukas varhaiskasvatus on tärkeä, ellei merkittävin keino ehkäistä koulupudokkuutta. Panostamalla varhaiskasvatukseen kavennamme oppimiseroja, jotka viime vuosina ovat meillä Suomessakin alkaneet kasvaa. On tärkeää, että nimenomaan lainsäädännöllä turvataan erilaisista lähtökohdista ponnistavien lasten yhtäläiset mahdollisuudet oppimiseen. Samalla tavoin kuin päivähoito, myös varhaiskasvatus on lapsen oikeus, ja nimenomaan tästä näkökulmasta niitä on syytä kehittää.

Päiväkodeissa työskentelee monia eri ammattiryhmiä. Jokaisella henkilöstöön kuuluvalla on oma koulutuksensa. Kaikki nämä ammattiryhmät ansaitsevat arvostuksemme, jonka sivumennen sanoen pitäisi näkyä myös palkassa. Päiväkodissa, kuten kaikissa muissakin paikoissa, joissa työskennellään lasten tai nuorten hyvinvoinnin eteen, moniammatillinen yhteistyö eri toimijoiden välillä on olennaista. Laatu ja toiminnan turvallisuus syntyvät nimenomaan eri toimijoiden välisestä yhteistyöstä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.