Köyhimpien perusturvaa nostettava

Eduskunnan Köyhyysryhmä – jonka puheenjohtaja olen – järjesti tänään seminaarin perusturvan riittävyydestä, josta Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) julkisti eilen selvityksensä.

Seminaarissa kuultiin kokemusasiantuntijoita, köyhänä eläviä tai köyhyyttä kokeneita ihmisiä. (Tämä on tapa eduskunnan Köyhyysryhmän seminaareissa. Kuulemme aina niin sanottuna kokemusasiasiantuntijoita, eli äänessä eivät ole vain poliitikot ja tutkijat.)

Kokemusasiantuntijat kuvasivat omin sanoin, miltä tuntuu olla köyhä. Köyhyyteen liittyy ”riittämättömyyden”, ”häpeän”, ”vajaavaltaisuuden kokemus”. Köyhyys on ”kyvyttömyyttä täyttää kulutusyhteiskunnan kansalaiselle asettamia vaatimuksia”, ”marginalisoitumista”, ”inhimillisten voimavarojen tuhlaamista”, kun aika menee byrokratiaan, toimeentulon miettimiseen, sinnittelyyn.

Sosiaaliturvaa kuvattiin silppuiseksi, arjessa eteenpäinmenoa nykiväksi, toimeentuloa ennustamattomaksi.

THL:n raportin mukaan perusturvan riittävyys on tällä vaalikaudella parantunut mutta on edelleen riittämätön. Myös Euroopan Neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea huomautti Suomea tässä kuussa siitä, että Suomen perusturva on riittämättömällä tasolla.

Köyhimpien perusturvaa korotettiin juuri päättymässä olevan vaalikauden alussa vuonna 2012. Siitä raportissa kiitelläänkin. Perusturvan korotuksen ansiosta tuloerot ja köyhyysriski ovat pienentyneet. Korotuksesta huolimatta perusturva on edelleen jäänyt jälkeen ansiotason noususta. Perusturvan taso on kohentunut mutta se on edelleen matala.
 
Perusturvaetuudet eivät edelleenkään riitä kattamaan kohtuullista minimikulutusta. Heikoin tilanne on yksin vuokralla asuvalla työttömällä, opiskelijalla tai sairauspäivärahaa saavalla. Heillä perusturva kattoi selvityksen mukaan vain 71 prosenttia kohtuullisesta vähimmäiskulutuksesta. Kuilu perusturvan varassa elävän väestön ja muun väestön välillä on liian suuri.
 
Köyhyys koskettaa tavalla tai toisella Helsingin väestöä vastaavaa määrä suomalaisia. Köyhyys ei aina näy päälle. Pitkittynyt työttömyys, yksin asuminen ja yksinhuoltajuus ovat edelleen merkittäviä riskitekijöitä köyhyydelle. Etenkin asumisen kalleus on merkittävä köyhyysriski. Vuokrat ovat nousseet palkkoja ja etuuksia nopeammin.
 
Noin neljännesmiljoona suomalaista elää kokonaan perusturvan varassa. Se tarkoittaa, että kotitalouden tuloista yli 90 prosenttia muodostuu perusturvaetuuksista. Vuosina 2011-2013 perusturvan varassa elävien määrä on kasvanut 26 000 henkilöllä. Työttömyyslukujen pahentuessa perusturvan varassa elävienkin määrä kasvaa.
 
On tärkeää muistaa, miksi perusturvaa tarvitaan. Oman toimeentulon hankkiminen työllä ei aina ole mahdollista. Siksi oikeudesta perusturvaan säädetään perustuslaissa. Pienituloisten toimeentuloturvan riittävyydestä on huolehdittava. Jokainen meistä voi pudota eikä kukaan ole täysin immuuni sairastumiselle, työttömyydelle tai syrjäytymiselle.
 
Kaikkein heikoimpia on aina autettava ensin. Perusturvan varassa elävät ovat yhteiskunnan köyhimpiä. Siksi perusturvaa olisi voitava nostaa ilman, että ansiosidonnaisia etuuksia samalla nostetaan. Työttömistä köyhimpiä ovat ne, joilla ei ole oikeutta ansiosidonnaiseen työttömyysrahaan. Työmarkkinatukea on oltava mahdollista korottaa korottamatta samalla ansiosidonnaista.

Vuoden 2012 perusturvakorotuksen ulkopuolelle jäivät vähimmäismääräinen sairauspäiväraha sekä äitiys- ja isyyspäiväraha. Nämä etuudet on korotettava työmarkkinatuen tasolle. THL:n raportin tulokset pitää ottaa huomioon kevään hallitusohjelmaneuvotteluissa ja köyhimpien perusturva korottaa riittävälle tasolle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.