Yksinasuvat hallitusohjelmaan

Olin tänään Keskustan ehdokas Matti Vanhasen kanssa samassa vaalipaneelissa. Koska gallupit veikkaavat Keskustasta seuraavaa pääministeripuoluetta, halusin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja esittää Vanhaselle pyynnön: ”Olette luvanneet vähentää ministereiden määrää, mutta perustaa uuden perheministerin salkun. Pyydän, älkää tehkö sitä. Perustakaa mieluummin vaikka metropoliministerin salkku. Siitä olisi Suomen hyvinvoinnille enemmän hyötyä kuin perheministeristä”.

Olin ihan vakavissani, vaikka en uskokaan, että Keskusta toteuttaa toivettani. Helsinki ja pääkaupunkiseutu ovat Suomen talouden vetureita. Jos Keskustassa katsottaisiin tulevaisuuteen, siellä ymmärrettäisiin, että metropolin hyvinvointi on koko maan hyvinvoinnin edellytys. Siksi tarvitsemme tosiasiassa enemmän metropoliministeriä kuin perheministeriä.

Keskustan into perustaa perheministerin salkkua on muutenkin kummallista. Sosiaalilainsäädäntö pitäisi päivittää aikaan, jona molemmat vanhemmat käyvät töissä ja perheet ovat moninaisia. Perheverotuksen ja perhekeskeisen sosiaaliturvan malli ei ole tätä päivää. Sosiaaliturvasta pitää tehdä henkilökohtaista – se on paras tapa vähentää kannustiloukkuja ja antaa ihmisille mahdollisuus tehdä henkilökohtaisia, työttömästä puolisosta, työttömästä aikuisesta lapsesta tai muun perheenjäsenen tulotasosta tai ammatista riippumattomia valintoja.

Miksei Perheyritysten liitto muuten pidä elämää siitä, että yrittäjän puolison sosiaaliturva on surkea?

Suomessa on sitä paitsi yli miljoona yksinasuvaa ja määrä kasvaa – on ollut jo monta vuosikymmentä kasvussa. Asuntokunnista 42% on yksinasuvia. Lähivuosina määrä oletettavasti kasvaa edelleen, ei vähintään väestön ikääntymisen vuoksi.

Yksinasuvia on kaikissa ikäryhmissä. Mielikuva yksinasuvista city-sinkkuina ei myöskään vastaa todellisuutta. Neljännes yksinasuvista on alle 35-vuotiaita, mutta suurimmat yksinasuvien ryhmät ovat 65 vuotta täyttäneet naiset sekä keski-ikäiset miehet.

Keskusta on toki oikeassa siinä, että perheitä pitää auttaa. Mutta tarvitaanko siihen perheministeri? Eikö STM:n tehtävänä ole tukea kaikkien kansalaisten hyvinvointia siviilisäädystä riippumatta?

Jos asiaa katsotaan tasa-arvon vinkkelistä, yksinasuvien tilanne ei ole yhtä hyvä kuin useimpien perheellisten.

Esimerkiksi työllisyysaste on yksinasuvilla alhaisempi kuin perheellisillä. Usein kyse on työttömyydestä, vielä useammin työkyvyttömyydestä.

THL:n tutkimuksen mukaan yksinäiseksi itsensä joskus kokevia on eniten yksinhuoltajissa, ei kahden vanhemman perheessä.

Yksinasuva ei välttämättä ole yksinäinen. Yksinasuminen ei ole välttämättä ongelma eikä merkki huono-osaisuudesta. Mutta tilastot kertovat, että yksinasuvat ovat taloudellisesti heikommassa asemassa kuin perheelliset. Käytettävissä olevia tuloja yksinasuvilla on vähemmän kuin muilla. Yksinhuoltajataloudet ovat perheistä köyhimpiä. Yhden hengen talouksilla on kuitenkin vielä vähemmän käytettävissä olevia tuloja kuin yksinhuoltajilla. Kaikkein pienin tulotaso on ikääntyneimmillä yksin asuvilla.

Yksinasuvista köyhimpiä ovat pelkän perusturvan varassa elävät työttömät sekä opiskelijat. Myös yksin pelkän takuueläkkeen varassa elävien vanhusten taloudellinen tilanne on heikko. Suuri syy köyhyyteen on asumisen kalleus: suurin osa käytettävissä olevista tuloista yksinasuvilla menee asumismenoihin. Useimmin yksinasuvat asuvat vuokralla. Toimeentulotuen saajissa yksinasuvien osuus on suurempi kuin muiden.

Mielenterveyden ja päihdeongelmat korostuvat yksinasuvilla muita enemmän. Entä muistatteko Helsinki-Mission kampanjan, jonka kampanjajulisteessa oli surullisen näköinen vanhus ja teksti: ”Yksinäisyys on tappavampaa kuin ylipaino”?

Yksinasuvilla on suurempi haavoittuvuus sosiaalisille riskeille työttömyyden tai sairauden sattuessa kuin perheellisillä. Kun tulot romahtavat, ei ole toista auttamassa. Yksinasuva joutuu hankkimaan kaiken yksin ja vastaamaan kaikista kuluista yksin. Yksinasuvien neliöhinnat ovat isompia kuin muilla.

Yksinasuminen voi johtaa eriarvoiseen kohteluun. Esimerkiksi asuntolainaa voi olla vaikeampi saada yksin. Myös kunnallista vuora-asuntoa voi yksinäisen olla vaikeampi saada kuin perheellisen. Kohtuuhintaisista pienistä vuokra-asunnoista on pulaa.

Suomen yksinasuvat on tehnyt valtioneuvostolle aloitteen yksinasuvien nostamisesta hallitusohjelmaan. Kannatan aloitetta. Poliitikkojen tehtävänä ei ole hymistellä asioista, jotka ovat hyvin, vaan kiinnittää huomiota asioihin, jotka ovat huonosti. (Juuri tästä syystä kansalaiset närkästyivät muutamia vuosia sitten pääministeri Vanhaselle, kun tämä eräässä juhlapuheessaan ihmetteli, miksi syrjäytyneistä nuorista puhutaan niin paljon, kun valtaosa nuorista voi hyvin!)

Tiedämme, että yksinasuvien tilannetta auttaisi, jos pystyisimme rakentamaan riittävästi kohtuullisen vuokra- ja hintatason pienasuntoja. Mutta mitä muuta pitäisi tehdä? Mielestäni verolainsäädäntö ja sosiaaliturva pitäisi perata läpi yksinasuvan näkökulmasta. Lainsäädännön pitäisi kohdella kansanlaisia tasa-arvoisesti. Nyt yksinasuvat kantavat monessa suhteessa raskaampaa taloudellista – ja henkistä – taakkaa kuin muut.

#siksiouti

Seuraa Outin kampanjaa täällä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.