Köyhyyttä poistamalla talouskin kohenee

Suuret puolueet ovat lähteneet kilpasille siinä, kuka uskaltaa esittää  valtion menoihin suurimpia sopeutuksia. Minä en lähde kilpaan mukaan, ei myöskään Vihreä puolue. Jos julkista taloutta kovakätisesti sopeutetaan, aiheutetaan viheliäinen kierre: työttömyys pahenee, kansalaisten ostovoima heikkenee, verotulot laskevat ja kansantulo supistuu. Lama siis syvenee, ei hälvene.

Leikkaamalla julkisia palveluita ja perusturvaa Suomea ei ole mahdollista saada taloudellisesti eikä sosiaalisesti kestävälle tielle. Hyvinvointipalveluihin sivalletut leikkaukset kohdistuvat epäreilusti yhteiskunnan heikompiosaisiin, alentavat ostovoimaa ja lisäävät eriarvoisuutta. 1990-luvun laman leikkausten jäljet ovat edelleen nähtävissä.  Jo nyt Suomessa jää enemmän kuin viisi nuorta joka päivä ennenaikaiselle eläkkeelle masennuksen ja muiden mielenterveydellisten syiden takia. Lapsuusajan köyhyyden on todettu olevan merkittävä mielenterveyssriski.

Hyvinvointipalveluista kannattaa pitää kiinni – etenkin vaikeina aikoina. Hyvinvointipalveluista leikkaamalla vaikeutetaan vain heikoimpien asemaa. Leikkausten sijasta on vahvistettava terveys- ja sosiaalipalveluiden yhteistyötä ja huolehdittava, että apua tarvitsevia ihmisiä ei pallotella viranomaiselta toisella.

Meillä on olemassa näyttöä siitä, että eriarvoisissa yhteiskunnissa on enemmän sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia.  Meillä on näyttöä myös siitä, että tasaisempien tuloerojen maissa kaikki ihmiset, ei vain köyhimmät, voivat paremmin.

Suomessa on huolestuttavia signaaleja eriarvoisuuden lisääntymisestä: tuloerot ovat kasvaneet ja sosioekonomiset terveys- ja kuolleisuuserot ovat kasvussa. Ihmisten luottamus omiin mahdollisuuksiin on heikentynyt. Hyvinvoinnin epätasainen jakautuminen rapauttaa epäilemättä luottamusta julkisiin palveluihin ja hyvinvointivaltioon. Se syö myös luottamusta demokratiaa ja päätöksentekoa kohtaan. Hyvinvointivaltion legitimiteetti säilytetään vain, jos hyvinvointierojen repeäminen voidaan estää.

Suomessa alimman ja ylimmän tulodesiilin elinajanodotteessa on suuri ero, jota tulisi kuroa umpeen. Valitettavasti nykyinen terveydenhuoltomme rakenne ei auta eron kaventamisessa, päinvastoin.  Esimerkiksi tämän päivän Helsingissä pienituloinen itähelsinkiläinen mies elää keskimäärin lähes 13 vuotta lyhyemmän elämän kuin hyvin toimeentuleva mies Etelä- tai Länsi-Helsingistä. Terveyserojen kaventamisessa koulupudokkuuden vähentämisellä on suuri merkitys.

Sote-uudistus on saatava tehtyä mahdollisimman pian, sillä palveluketjujen paraneminen vähentää välittömästi syrjäytymisen ja erikoissairaanhoidon kustannuksia. Sote-uudistus on välttämätön myös kustannusten hillitsemiseksi. Meillä jää joka päivä enemmän ihmisiä eläkkeelle kuin uusia ihmisiä tulee työelämään. Emme pysty kustantamaan nykyisiä hyvinvointipalveluita, ellemme tee loppua nykyisestä monikanavaisesta, veronmaksajien rahoja tuhlaavasta ja hyväosaisia suosivasta terveydenhoitojärjestelmästä.

Pidän myös vastuuttomina esityksiä sosiaalietuuksista leikkaamiseksi. Äskettäisen THL:n selvityksen mukaan perusturva on jäänyt jälleen jälkeen ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta ja etenkin vuokra-asumisen kustannuksista. Sosiaalietuuksien leikkaaminen ei auta mitään, jos halpoja vuokra-asuntoja ei ole vapaana. Silloin auttaa vain asuntojen rakentaminen. Suomen kannattaa ottaa halpaa lainaa vuokra-asuntojen rakentamiseksi.

Tulevan hallituksen pitää laittaa kaikki voimavaransa siihen, että pääkaupunkiseudulle syntyy kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Toimimattomasta asuntopolitiikasta on nyt tullut kivi talouspolitiikan kengässä. Niin kauan kuin asuntopulaa ei saada ratkaistua, ihmisillä ei ole varaa asua Helsingissä eivätkä työnantajat saa tarvitsemaansa työvoimaa. Asumistukea ja toimeentulotuen asumislisää saavan ei kannata ottaa lyhytaikaista työtä vastaan niin kauan kuin ruokakunnan tulot vaikuttavat toisten perheenjäsenten sosiaalietuuksiin. Siksi meidän pitää paitsi ratkaista asuntopula, myös uudistaa sosiaaliturva perustuloksi. Silloin työnteko kannattaa aina.

Suomella ei ole varaa olla hoitamatta köyhyyttä. Maailman talousjärjestö OECD osoitti viime vuoden lopussa julkistamassaan selvityksessä, että tuloerot heikentävät merkittävästi talouskasvua. Järjestön raportin mukaan tuloerojen kasvu on leikannut Suomen talouskasvua peräti kymmenen prosenttiyksikköä 1980-luvun jälkeen. Asuinalueiden eriytyminen, tuloerojen kasvu sekä terveyserojen kasvusta koituva hintalappu siis hidastavat Suomen nousua lamasta. Siksi köyhyyden vähentäminen on tärkeimpiä keinoja talouden elvyttämiseksi, ja kaikki ehdotukset vähimmäisturvan leikkaamiseksi ja hyvinvointipalveluiden rapauttamiseksi on syytä torjua.

*

Seuraa Outin kampanjaa täällä.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.