Vapaakauppa- ja palvelusopimukset käsiteltävä demokraattisesti

Olin tänään mukana paneelissa, jonka aihe oli ehkä vaalikeskustelulle epätyypillinen: Euroopan unionin ja Yhdysvaltain välinen kauppasopimus TTIP (Transatlantic Trade and Investment Partnership treaty) sekä vähemmän tunnettu, palvelumarkkinoiden vapauttamiseen pyrkivä TISA eli Trade in Services Agreement. Kyseessä oli Julkisten hyvinvointialojen liiton paneeli, jossa lisäkseni olivat mukana Pertti Arajärvi (Sdp), Dan Koivulaakso (Vas.) ja Yrjö Hakanen (SKP).

TTIP:in tavoitteena on edistää Euroopan Unionin ja Yhdysvaltojen välistä kauppaa purkamalla sääntelyä ja yhtenäistämällä lainsäädäntöä. Kansalaisjärjestöt ovat suhtautuneet kriittisesti vapaakauppasopimukseen, sillä toteutuessaan se uhkaisi vakavasti demokraattista päätöksentekoa, ympäristönormeja ja työntekijöiden oikeuksia.

Etenkin sopimukseen sisältyvä investointisuoja olisi vakava uhka edistyksellisen ympäristölainsäädännön kehittämiselle. Investointisuoja antaisi Suomeen investoivalle ulkomaiselle kaivosyhtiölle mahdollisuuden riitauttaa kansallisia ympäristölakejamme ja esittää vahingonkorvausvaateita liiketoimintansa haittaamisesta.

TTIP-neuvotteluja on myös kritisoitu epädemokraattisiksi, sillä niitä on käyty suljettujen ovien takana ja neuvottelujen etenemisestä on tihkunut vain vähän tietoa. TTIP-neuvottelujen kahdeksas kierros järjestettiin Brysselissä helmikuun alussa. Investointisuojaa ja investointiriitojenratkaisua (ISDS) ei edelleenkään ole ratkaistu. Seuraava neuvottelukierros järjestetään huhtikuussa, ja tavoitteena on saada sopimus aikaiseksi vuoden 2015 aikana.

Eduskunnan Attac järjesti pelkästään viime vuoden aikana kolme vapaakauppa- ja investointisopimuksia käsittelevää seminaaria, joissa olemme yhdessä kansalaisjärjestöjen kanssa yrittäneet avata sopimuksen kiistanalaisia kohtia kansanedustajille.

TISA-sopimus on vähemmän tunnettu kuin vapaakauppasopimus TTIP, mutta ehkä vieläkin epäilyttävämpi. TISA on EU:n ja 22 maan välillä neuvoteltava palvelukauppasopimus, jonka myötä julkisten palveluiden yksityistäminen monikansallisten yritysten haltuun kasvaisi merkittävästi, sillä kotimaisten palveluntuottajien asettaminen etusijalle ei olisi sopimusmallin nojalla sallittua. Myöskään kerran yksityistettyä palvelua ei voisi enää palauttaa julkiseksi.

Lyhyesti voi sanoa, että nämä sopimukset muodostaisivat toteutuessaan merkittävän uhkan demokraattiselle päätöksenteolle, työntekijöiden oikeuksille sekä ympäristönsuojelua koskevan lainsäädännön kehittämiselle.

Tämänpäiväisessä JHL:n tilaisuudessa päiviteltiin SAK:n kritiikitöntä suhtautumista vapaakauppasopimuksiin, vaikka ne hyvin todennäköisesti uhkaisivat sen jäsenistön työehtoja.

Vastaavasti Suomen Yrittäjät on puheenjohtajansa suulla ilmaissut kannattavansa vapaakauppasopimusta, joka tuskin hyödyttäisi valtaosaa sen suomalaisista jäsenyrityksistä. Suomen Yrittäjienkin jäsenistä suuri osa on pieniä ja keskisuuria yrityksiä, joille vapaakauppasopimus olisi todennäköisesti pelkästään haitallinen. Yhtä kritiikittömästi kuin työelämäosapuolet on vapaakauppa- ja palvelusopimuksiin valitettavasti suhtautunut myös Suomen valtioneuvosto ja etenkin Kokoomus sen johdossa.

Oma näkemykseni on, että julkiset palvelut on yksiselitteisesti rajattava TTIP ja TISA sopimusten ulkopuolelle. Ne eivät saa uhata hyvinvointipalvelujamme tai vapauttamme järjestää palveluja parhaaksi katsomallamme tavalla. Suomalaisilla tulee jatkossakin olla oikeus tasavertaisiin palveluihin sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Hyvinvointipalveluita eivät siis uhkaa vain leikkauslistoja heiluttelevat puoluejohtajat, vaan myös kansainväliset sopimukset, jos kansalaisten hyvinvointi päätetään uhrata monikansallisten yritysten vapauden alttarille. Pitäisi muistaa, että talous on vain väline hyvinvoinnin luomiseksi, ei päämäärä itsessään. Siksi kauppaa ei voi vapauttaa millä hinnalla hyvänsä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.