Ettei ketään jätettäisi yksin

Miksi on trendikästä hoitaa kuntoaan ja kerätä juostuja maratoneja, mutta ei ole yhtä lailla trendikästä ylpeillä mielenterveytensä hoitamisella? Sitä sopii ihmetellä: lähes puolet työkyvyttömyyseläkkeelle joutuneista kärsii nimittäin mielenterveyden ongelmista, useimmiten masennuksesta. Itsemurhaluvut ovat meillä edelleen korkeita: vuosittain lähes 1000 suomalaista tekee itsemurhan.

Tuoreen tutkimuksen mukaan neljännes suomalaisista kokee työnsä niin kuormittavaksi, ettei jaksa tehdä töitä viralliseen eläkeikään asti, 65-vuotiaaksi.

Masennuksen, yksinäisyyden, työuupumuksen ja mielenterveysongelmien hinta on kova. Suomen mielenterveysseuran mukaan keskeinen syy työelämästä syrjäytymiseen on mielenterveyden häiriöt, joiden kokonaiskustannukset vuositasolla ovat noin 5 miljardia euroa.

Mielenterveyden ongelmiin johtavia syitä on kuitenkin mahdollista karsia. Ihmisten huonoon kohteluun ja kiusaamiseen on mahdollista puuttua niin töissä kuin kouluissa. Vähentämällä köyhyyttä vähennämme masennusta. Pitämällä huolta hyvinvointipalveluista takaamme, että ihmiset saavat kotiin konkreettista apua ajoissa. Se pääoma, joka satsataan mielenterveyteen, maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin.

Tiesittekö, että kaikista lapsista ja nuorista joka viides on jossain vaiheessa kokonaan ilman kavereita? Että joka kymmenes lapsi kärsii yksinäisyydestä? Lapselle yksinäisyys on lamauttava kokemus. Koululaisten yksinäisyyttä voi vähentää pitämällä luokkakoot kohtuullisina. Isossa luokassa on helppo unohtua yksin ja vaille opettajankaan huomiota. Kouluissa olisi tärkeää opetella vuorovaikutustaitoja, toisen kuuntelemista ja kunnioittavaa suhtautumista toiseen. Kaikki tämä vähentäisi kiusaamista.

Tiesittekö, että suurin osa vanhuksista haluaa asua omassa kodissaan niin pitkälle kuin mahdollista? Vain harva haluaa laitoshoitoon ja ne, jotka haluavat, haluavat laitoshoitoon yksinäisyyden takia. Yksinäisyys tappaa, sanotaan Helsinki Mission julisteessa, ja se on totta. Siksi ketään ei saisi jättää asuntoonsa yksin. Meillä on heitteille jätettyjä vanhuksia, jotka eivät enää pärjää kotona tai kärsivät kotona yksinäisyydestä, ja tarvitsisivat välimuodon palveluasumispaikan. Vanhusten itsemurhat ovat yleisempiä kuin haluamme ajatella.

Jatkuvasti liian kuormittava työelämä voi johtaa työuupumukseen, masennukseen ja ennenaikaiseen eläkkeelle jäämiseen. Suuri osa suomalaisista tekee pidempää päivää kuin jaksaisi ja on jatkuvasti työuupumuksen partaalla. Suuri osa ihmisistä taas on kokonaan ilman töitä vaikka haluaisi ja pystyisi työntekoon. Meidän pitää lisätä mahdollisuuksia tehdä lyhennettyä työpäivää ja osa-aikatyötä varsinkin silloin, kun työura muuten katkeaisi. Työtä jakamalla myös yhä useampi pääsisi työttömyydestä ja köyhyydestä ja voisi tuntea itsensä yhtä osalliseksi yhteiskunnasta. Työhyvinvointiin ja mielenterveyteen sijoittaminen on kaikkien etu.

Mahdollisuus osa-aikatyöhön on erityisen tärkeää mielenterveyskuntoutujalle. Sairaalla ihmisellä on edelleen voimavaroja ja vahvuuksia, jotka tunnistamalla ja joita tukemalla voimme edistää toipumista. Oikeuden arvokkaaseen elämään ja osallisuuteen tulisi olla olemassa elämäntilanteesta riippumatta.

Mielenterveyttä ei saisi hoitaa vain lyömällä lääkeresepti käteen. Terapialla saadaan huomattavasti kestävämpiä tuloksia kuin pelkällä lääkehoidolla. Pelkillä lääkkeillä hoidetulla masennuksella on taipumus toistua tai kärjistyä vakaviksi mielenterveyden höiriöiksi. Apua tarvitsevan heittely luukulta toiselle voi olla tuhoisaa.

Jokainen masentunut tai mieleltään sairastuntu ansaitsee inhimillisen kohtelun. Mielekäs kuntoutuminen muodostuu vertaistuesta ja yhteisöstä johon on mahdollista kuulua sekä onnistumisen kokemuksista. Tarvitsemme matalan kynnyksen yksiköitä, joista on mahdollista saada apua ympäri vuorokauden. Ratikka tai katu ei ole paikka, josta paraneminen lähtee liikkeelle.

Jokainen meistä haluaa olla vahva ja pärjäävä. Aina se ei onnistu. Jokainen voi sairastua, vaikka valitsisi mielessään halun olla terve. Sairastuminen ei ole oma valinta. Se voi kuitenkin kohdata jokaista. Kukaan meistä ei ole immuuni omalle tai läheisen sairastumiselle. Kuka tahansa voi sairastua psyykkisesti ja tarvita toipumiseen apua ja tukea. Varmasti jokainen haluaa luottaa siihen, ettei minua silloin jätetä. Välittäminen, ymmärrys ja inhimillisyys ovat tärkeitä kaikille. Ettei ketään jätettäisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.