Vanhustenhoito kuntoon hallitusneuvotteluissa

Lähi- ja perushoitajaliitto Superin julkaisema selvitys vanhusten kotihoidon tilasta on järkyttävää luettavaa: 95 % kotihoidon työntekijöistä on huolestunut palvelun laadusta. Hoitajista yli 66 % on harkinnut alanvaihtoa. Kotihoidon tilanne on katastrofaalinen. 

Ympäri Suomea on purettu laitoshoitoa, mutta ei ole huolehdittu siitä, että kotihoidossa olisi riittävästi henkilöstöä. Kodinomaisen palveluasumisen paikkoja ei myöskään riitä kaikille, jotka eivät enää pärjää kotona ja kokevat yksinasumisen turvattomaksi. Niinpä kodeissa on liian huonokuntoisia vanhuksia.   

Vanhusten heitteillejättö tuskin täyttää enää sivistysvaltion tunnusmerkkejä. Meillä on perinteisesti ajateltu, että kaikenikäisten ihmisten oikeutta ihmisarvoiseen elämään kunnioitetaan. Vanhus, jolla ei ole lähellä asuvia sukulaisia tai huolehtivia naapureita, jää yksinkertaisesti heitteille. 

Etenkin Kokoomus vetoaa mielellään siihen, että julkisia palveluita voidaan täydentää vapaaehtoisilla. Kokoomuksessa toistellaan, ettei välittämistä saa ulkoistaa yhteiskunnalle. 

Mutta ei vapaaehtoisilla voi korvata ammatillisen koulutuksen saaneita hoitajia; työntekijöitä, jotka antavat vanhukselle sen hoidon, jonka tämä tarvitsee. Vapaaehtoinen lukee vanhukselle romaania, pimputtaa pianoa, laittaa elokuvan päälle, kertoo juttuja, mutta vapaaehtoinen ei ole työntekijä. 

Ikääntynyt lähisukulaiseni on viime aikoina mennyt nopeasti heikompaan kuntoon. Hän ei aina muista olevansa muistisairas, eikä huomaa, jos on unohtanut ottaa lääkkeensä. Sydämestä ottaa, pyörryttää, oireet pelottavat. Kunnan mielestä hän ei ole riittävän huonossa kunnossa saadakseen palveluasumisen paikan. Hän kuitenkin kokee, ettei selviä yksin, ja että kotona on turvatonta. 

Tutkimusten mukaan useimmat haluavat asua kotona niin kauan kuin mahdollista (ja laitoshoitoon toivoo pääsevänsä vain pieni prosentti vanhuksista, ja hekin lähinnä yksinäisyyden vuoksi!) Mutta ei koti aina ole se turvallisin paikka. Eikä hoitoa voi ulkoistaa myöskään omaishoitajille. Heidänkin jaksamisessa on rajansa. Toki vanhuksella on oikeus asua kotonaan. On ihan oikea linja, että vanhuksia ei makuuteta osastoilla, mutta heille pitäisi taata inhimillinen tapa asua kotona. Heille, jotka eivät pärjää kotona tai eivät halua asua kotona yksin, tulisi taata mahdollisuus mahdollisimman kodinomaisiin oloihin, palveluasumiseen.

Vaalien jälkeisissä hallitusneuvotteluissa on päätettävä lisämiljoonista vanhusten kotihoidon kuntoonlaittamiseen, samoin kuin palveluasumisen paikkojen lisäämiseen. Riittävä määrä henkilöstöä kotihoidossa maksaa, mutta siitä on maksettava. Vanhuksen riittävä hoiva vie sen ajan, minkä se vie. Kaikesta ei voi eikä pidä säästää. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.