Stop ikärasismille, kyllä vanhusten inhimillisellle kohtelulle

Väestön ikääntyminen on tosiasia, joka meidän on otettava huomioon myös vanhusten oikeuksissa. Minusta on käsittämätöntä, että esimerkiksi Kelan kuntoutukseen oikeuttavaa ikärajaa ei ole nostettu, vaikka elinajanodote on noussut huomattavasti.

Minusta on selvää, että kaikilla kansalaisilla tulee olla oikeus kuntoutukseen, oli kyse sitten fyysisestä kuntoutuksesta tai mielenterveydestä. Kun vanhuksilta on rajattu pois oikeus Kelan kuntoutusterapiaan, ei vanhusten masennusta usein tunnusteta eikä tunnisteta, vaan ajatellaan alakulon liittyvän normaalina ilmiönä vanhuuteen. Itse ajattelen, ettei ole inhimillistä vähätellä kenenkään alakuloa. Masennus on aina masennusta ja vanhusten itsemurhat ovat asia, jotka ovat kansallinen häpeä.

Suurin vastuu on poliitikolla: kun väestö ikääntyy, tulee myös kuntoutuksen ikärajaa nostaa. Yhteiskunnan heikoimpia ei saa jättää yksin, oli kyse sitten kaltoin kohdellusta lapsesta tai yksinasuvasta vanhuksesta.

Listasin lisäksi alle neljä mielestäni tärkeintä tavoitetta ikääntyneiden aseman parantamiseksi suomalaisessa yhteiskunnassa.

Ensiksikin pitää huolehtia riittävistä resursseista kotihoidossa sekä riittävästä hoitajamitoituksesta ja hoidon laadusta vanhusten palvelulaitoksissa.

Super ry:n juuri ilmestyneen selvityksen mukaan vanhusten kotihoidon tila on katastrofaalinen: kotihoidon henkilöstöstä 95% kokee, ettei laaatu ole riittävä ja 65% henkilöstöstä on harkinnut alan vaihtoa. Laitoshoitoa on purettu liian nopeasti huolehtimatta siitä, että kotihoidossa on riittävästi henkilöstöä ja välimuodon asumispalveluita on riittävästi. Vanhuksia ei saa jättää turvattomina heitteille kotiin, vaan kotihoidon henkilöstön määrää on kasvatettava, jotta laatu voidaan turvata. Vanhuspalvelulain edellyttämän hoitajamitoituksen on myös toteuduttava kaikkialla maassa.

1.1.2015 tuli voimaan ns. vanhuspalvelulain muutos, jonka mukaan laitoshoitoa saa vain lääketieteellisillä tai asiakas- tai potilasturvallisuuteen liittyvillä syillä. Useimmat ihmiset haluavat asua kotonaan niin pitkään kuin se on kohtuudella mahdollista. Kotipalvelun ja –hoidon avulla kotona asumisen mahdollisuutta on tuettava, mikäli se on henkilön oman tahdon mukaista. Laitos- ja kotihoidon välillä on muitakin vaihtoehtoja kuten tuettu palveluasuminen. Asumisolosuhteet on järjestettävä henkilön toimintakyvyn, kunnon ja oman tahdon yhteensovittamisella.

Moni yksin asuva vanhus kärsii yksinäisyydestä. Vanhusten masennus on yleistä eikä masentunut aina jaksa esimerkiksi tehdä itselleen ruokaa. Moni köyhä vanhus kärsii jopa aliravitsemuksesta. Vanhusten kotihoidon kuntoon laittaminen edellyttää, että myös vanhusten yksinäisyyttä vähennetään. Maksuton joukkoliikenne pelkän takuueläkkeen varassa oleville olisi edellytys sille, että pienituloisella vanhuksella olisi edes teoreettinen mahdollisuus päästä ihmisten ilmoille oman lähialueensa ulkopuolelle.

Toiseksi, omaishoidontuki on saatettava kuntoon vihdoin ja viimein. Tuki on siirrettävä Kelan maksettavaksi ja samalla varmistettava että yhdenvertaisuus toteutuu eikä kuntakohtaisia eroja ole. Omaishoitajien tukipalvelut on yhtenäistettävä ja saatettava sellaiselle tasolle, että omaishoitajat saavat riittävän tuen jaksamiselleen. Tämä tarkoittaa mm. mahdollisuuksia vapaapäiviin, sijaishoitoon sekä neuvontaa ja vertaistukea.

Omaishoito on yhä yleisempää, kun ikääntyneen väestön määrä kasvaa. Usein omaishoitaja on itsekin ikääntynyt ja tarvitsee tukea ja riittävästi vapaapäiviä ja apua jaksamiseensa. Omaishoidon tuessa on kuntakohtaista vaihtelua. Siksi olisi oikeudenmukaisinta siirtää se Kelan maksettavaksi, jotta tuki toteutuisi samansuuruisena kaikkialla maassa.

Kolmanneksi on parannettava ennaltaehkäisevää kuntoutusta sekä tuettava mahdollisuuksia omatoimiseen ja onnelliseen elämään ja yksinäisyyden ehkäisyyn yhteistoiminnassa esimerkiksi kolmannen sektorin järjestöjen kanssa. Vanhempien ihmisten mahdollisuuksia harrastaa liikuntaa ja nauttia kulttuurista on tuettava kunnissa osana ennaltaehkäisevää työtä.

Neljänneksi on parannettava yksinasuvien kaikkein pienituloisimpien vanhusten asemaa ja estettävä joidenkin puolueiden suunnittelemat vanhusten eläkkeiden indeksileikkaukset.

Indeksi vaikuttaa tuntuvimmin pienituloisten käytettävissä oleviin tuloihin, ja siksi sen leikkaamisella on kielteisiä vaikutuksia paitsi ikääntyneiden toimeentuloon myös maan talouteen. Ei ole tarkoituksenmukaista eikä oikein, että ikääntyneen on haettava toimeentulotukea tullakseen toimeen. Tästä syystä myös yksinasuvien vanhusten asumistukea olisi parannettava.
 
Ensin pitää auttaa heikoimmassa asemassa olevia eli vanhuksia, jotka ovat pelkän takuueläkkeen varassa. He ovat kaikkein köyhimpiä. Vanhuksista köyhimpiä ja huonoimmassa asemassa olevia ovat yksinasuvat, heikosti koulutetut vanhukset, joiden työura on jäänyt lyhyeksi ja eläke pieneksi. Usein he ovat naisia, jotka ovat olleet pitkään kotihoidontuella kotona, minkä jälkeen oma työura on jäänyt lyhyeksi. Kannatan siksi takuueläkkeen nostamista, en köyhimpien vanhusten eläkkeisiin koskemista.

Sivistysvaltiota mittaa edelleen se, miten se huolehtii kaikkein heikoimmistaan.

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.