Turvaa freelancereille, itsensä työllistäjille ja mikroyrittäjille

Olen tuonut kansanedustajana sitkeästi esiin itsensä työllistävien, freelancereiden ja pienyrittäjien heikkoa asemaa. Työelämä on muuttunut, mutta työ- ja sosiaaliturvalainsäädäntö laahaa pahasti perässä.

Sosiaaliturvalainsäädäntö on rakennettu vanhentuneelle oletukselle, että kaikki työssäkäyvät voidaan jaotella joko palkansaajiin tai yrittäjiin. Systeemi ei tunnista niitä, jotka toimivat välimaastossa ja työllistävät itse itsensä. Sosiaaliturvalainsäädäntöä on päivitettävä niin, että myös itsensä työllistäjät sekä yksin- ja pienyrittäjät pääsevät sosiaaliturvan piiriin.

Kutsuin hiljattain joukon eri alojen asiantuntijoita saman pöydän ääreen pohtimaan, miten silpputyötä tekevien itsensä työllistävien ja yksinyrittäjien tilannetta voisi parantaa. Kaikki olivat sitä mieltä, että ongelmallisinta itsensä työllistäjän ja pienyrittäjän arjessa on sosiaaliturvan epävarmuus.

Vihreiden ajama perustulo auttaisi yhdistämään toisiinsa työn pätkiä ja estäisi jäämisen kokonaan ilman sosiaaliturvaa. Jokaisen työtä tekevän – myös yrittäjän – olisi saatava keskittyä työhönsä ilman jatkuvaa huolta toimeentulon pettämisestä. Vihreiden ajama perustulo hyödyttäisi myös yrittäjää, sillä se  poistaisi sosialaiturvan aukot ja vähentäisi byrokratiaa

Vihreä eduskuntaryhmä on saanut viime vuosina läpi monia edistysaskelia työn kannattavuuden parantamiseksi, mutta työtulojen, yrittäjätulojen ja sosiaaliturvan yhteensovituksessa on vielä paljon parantamista.

Mielestäni itsensä työllistäjän ja mikro-/yksinyrittäjän työttömyys- ja eläketurvaa pitäisi yhdenmukaistaa palkansaajan sosiaaliturvan kanssa. Tämä voitaisiin toteuttaa siten, että palkansaajan määritelmä lavennettaisiin myös palkansaajiin rinnastettaviin työsuhteisiin. Silloin toimeksiantosuhteessa olevat pääsisivät sosiaaliturvan piiriin.

Erilaisten maksujen ja etuuksien pitäisi perustua nykyistä paremmin yrittäjän todellisiin tuloihin. Esimerkiksi yrittäjien asumistukea parantaisi se, jos asumistuen myöntämisen perusteeksi otettaisiin yrittäjän todelliset kuukausitulot vuositulojen sijasta.

YEL-vakuutus on monelle pienyrittäjälle liian kallis. Se johtaa alivakuuttamiseen, jolloin esimerkiksi sairauspäiväraha ja eläke jäävät pieneksi. Systeemi kaipaa joustavuutta. Sitä toisi YEL-maksusta vapauttaminen silloin kun tulot jäävät niukoiksi. YEL-maksusta tulisi myös voida pitää kokonaan taukoa tulottomilta jaksoilta.

Silpputyöntekijä ei pääse koskaan vuorotteluvapaalle. Vuosilomakin saattaa jäädä pitämättä, jos siihen ei ole varaa. On väärin, ettei itsensä työllistäjällä ja yksinyrittäjällä ole varaa edes sairaslomaan. Yrittäjän työttömyys- ja eläketurvaa ja sairasloman omavastuuaikaa on lyhennettävä ja itsensä työllistävien on päästävä työterveyden piiriin.

Puutteet sosiaaliturvassa aiheuttavat sen, ettei siirtyminen palkansaajasta yrittäjäksi välttämättä kannata. Pyöreän pöydän keskustelussa nousi siksi esiin ajatus niin sanotusta yhdistelmävakuutuksesta. Siinä vuoroin yritystoimintaa ja vuoroin palkkatyötä tekevä voisi vakuuttaa itsensä tehdyn työn perusteella tai valita itse TYEL- ja YEL- vakuutuksen väliltä.

Yrittäjäksi ryhtyminen on edelleen sosiaaliturvariski myös yrittäjän samassa taloudessa asuvalle perheenjäsenille. Yrittäjän puolison työttömyysturvan epäkohdat pitää korjata niin, että jokaisella on oikeus omaan sosiaaliturvaan riippumatta puolison työn tekemisen muodosta. Työttömyysturva ja toimeentulotuki kuuluvat myös yrittäjän perheenjäsenelle.

Yksityiselle elinkeinonharjoittajalle pitäisi myös antaa oikeus vähentää sairaan lapsen hoitajan palkka yrityksen verotuksessa. Naisyrittäjiä auttaisi vanhemmuuden kustannusten jakaminen kaikkien työnantajien kesken.

Oikeastaan tätäkin listaa voisi jatkaa loputtomasti. Nämä sosiaaliturvan puutteet tulivat kuitenkin keskustelussamme päällimäisenä esiin.

Voin helposti kuulla huokauksen, joka kuuluu työelämän torppareiden suusta, kun Suomi siirtyy perustuloon. Se olisi iso askel parempaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.