Sosiaalinen talousoppi

Näinä päivinä saa yhä useammin puolustaa itselleen tärkeiden asioiden itseisarvoa, oli kyse sitten ympäristöstä, katoavista lajeista, lähimetsistä, taiteen vapaudesta tai ihmisarvosta. Osittain puolustuslinjalle joutuminen johtuu kovenevista ajoista: arvot kovenevat, kun monella on toimeentulo tiukassa ja työpaikka heiluu alla. Mutta kyse on myös pinnallisuuden ja vallan yhteydestä. Aina joku hyötyy siitä, ettei asioiden mielekkyyttä kysellä vaan annetaan mennä.

Sanapari ”sosiaalinen tilinpäätös” muistuttaa eräästä itseisarvosta: ihmisistä huolehtimisella ja sosiaalisella oikeudenmukaisuudella on itseisarvonsa. Taloudella ei ole itseisarvoa, vaikka näinä päivinä tuntuu usein, että juuri taloudesta on tullut itseisarvo, jota varten kaikki muu on olemassa.

Maailma, jossa kaikki muu on olemassa taloutta varten, on tylsä ja kova maailma. Opiskelu on olemassa työelämää varten ja työelämä taloutta varten. Käymme koulua, jotta talous kasvaisi ja meillä olisi varaa eläkkeisiin. Opiskelemme lisää, että löytäisimme uusia vientialoja Nokian jälkeiselle Suomelle. Täytyy muistaa kuntoilla ja huolehtia itsestään ja vanhoista vanhemmistaan, että talous kestää eikä rasitu.

Yhä useammat asiat, joilla ennen oli itseisarvonsa, alistetaan taloudelle. Näin on käynyt esimerkiksi kulttuurille. Nykyään puhutaan paljon taiteen hyvinvointivaikutuksista tai ”hyvinvointitaiteesta”. Kulttuuri tuntuu olevan olemassa siksi, että kansalaiset voisivat paremmin ja tarvitsisivat vähemmän lääkkeitä ja kalliita hoitoja. Unohtuu, että juuri taiteella on itseisarvonsa. Taiteen itseisarvosta seuraa taiteen vapaus: se, että taide voi olla kriittinen katse yhteiskuntaan, ja sanoa, mitä se haluaa.

Taloudella sen sijaan ei ole mitään itseisarvoa. Taloudella on pelkkä välinearvo. Talous on olemassa, jotta ihmisellä olisi aikaa avata kirja. Talous on olemassa, jotta Kallion mummot voisivat kuunnella ilmaiskonserttia Karhupuistossa kauniina kesäpäivänä. Talous on olemassa, jotta naapurin tyttö voi mennä turvallisesti koulun kokkikerhoon koulupäivän jälkeen. Meillä on talous, jotta voimme tilata Medi Helin, kun raskaana oleva mökkinaapuri liukastuu kesämökin liukkaalla laiturilla ja apua on saatava nopeasti.

Talous on ihmistä varten, ihminen ei ole olemassa taloutta varten. Talouden ansiosta ylläpidämme laadukasta peruskoulua ja tasaamme ja luomme hyvinvointia. Talous ei ajattele, ihminen ajattelee. Talous ei opi finanssikriiseistä mitään. Ihminen sen sijaan voi oppia: kas, taloutta voi säädellä, sille voi laittaa suitset, ja käyttää taloutta hyviin tarkoituksiin.

Taloutta kyseenalaistava tietää, että on valtava joukko asioita joita ei saa, vaikka olisi kuinka rikas. Raha ei riitä kaikkeen siihen, millä elämässä on arvoa. Sivistyksen mitta on edelleen ihmisistä huolehtiminen, ihmisistä kiinni pitäminen silloin, kun ajat kovenevat, tuuli yltyy ja ovia paiskotaan. Silloin jonkun on voitava pitää kiinni ja luvata, että sinulle on aina paikka täällä. Sinun ei tarvitse lähteä siksi, että raha ei riitä. Juuri siksi voit jäädä.

Kirjoitus on ilmestynyt pääkirjoituksena Helsingin kaupungin Uusix-verstaan Sosiaalisessa tilinpäätöksessä 2014.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.