Kirjoitukset

Pridelle, mars – yhdenvertaisen Suomen puolesta!

Viime vaalikauden mieliinpainuvin hetki eduskunnassa oli tasavertaisen avioliittolain läpimeno suuren salin äänestyksessä selkein numeroin. Suomi astui askelen lähemmäs onnellista yhteiskuntaa, jossa jokaisella ihmisellä on oikeus näkyä ja kuulua ja tulla kohdatuksi asiallisesti ja kokonaisena omana itsenään. Oli uskomatonta kuulla “Rakkaus voitti!” -huutojen kaikuvan eduskunnan saleissa ja käytävillä.

Äänestyksen jälkeen sain päiväkausia halauksia muiden puolueiden kansanedustajilta, eduskunnan työntekijöiltä, vastaantulijoilta, tutuilta ja tuntemattomilta. Jokin muuttui, Suomi oli toinen, vaikka näennäisesti kaikki jatkui kuten ennenkin. Suomen eduskunnan enemmistö sanoi kyllä rakkaudelle ja ihmisoikeuksille ja ihmisten yhdenvertaiselle oikeudelle olla onnellinen. Harvoin tulee eduskunnassa itkettyä ilosta!

Tuon päivän muisto ei haalene eikä äänestystuloksen arvo vähene, vaikka taantumus hetkeksi voittaisi ja istuva hallitus unohtaisi hallitusohjelmastaan tasa-arvon eikä erittelisi keinoja sen lisäämiseksi.

Jättäessään tasa-arvon pois hallitusohjelmasta poliittisena tavoitteena Sipilän hallitus on ensimmäinen sitten 90-luvun lopun Lipposen ykköshallituksen, joka niin tekee. Kannattaakin kiinnittää huomiota juuri hallitusohjelman poikkeuksellisuuteen: kaikki Lipposen ykköshallituksen jälkeiset ovat ymmärtäneet hallitusohjelmaan kirjatun tasa-arvotavoitteen merkityksellisyyden kansalaisten yhdenvertaisuuden edistymisen kannalta. Näkökulmasta riippuu, näemmekö poikkeuksellisuuden toivoa vai epätoivoa herättävänä. Itse valitsen toivon näkökulman.

Suomi on menestynyt juuri pohjoismaisena yhteiskuntana, jossa tasa-arvo ja syrjimättömyys ovat tärkeitä arvoja. Nytkö haluaisimme Suomesta eriarvoisen takapajulan, jonne ei enää halua tulla opiskelemaan tai muuttaa, ja jonne yritykset eivät enää halua investoida, sillä ne eivät luota maahan, joka ei tunnusta kaikkien ihmisten ihmisoikeuksia ja -arvoa? Minä uskon, että suomalaisilla on edelleen halu kuulua maailman edistyksellisten kansakuntien joukkoon.

Mutta ovatko päättäjät yhtä fiksuja? Kuinka käy Sipilän hallituksessa tasavertaiselle avioliittolaille? Pitää muistaa, että tasa-arvoinen avioliittolaki on jo eduskunnassa hyväksytty, tasavallan presidentti on sen vahvistanut ja lain on määrä tulla voimaan maaliskuussa 2017. Lain voimaantulon estäisi ainoastaan se, että hallitus esitettäisi lakia kumottavaksi ja esitys menisi läpi eduskunnan ison salin äänestyksessä. Näin tuskin tapahtuu.

Meillä on kuitenkin perustellusti syytä huoleen: tasa-arvokirjauksen puuttuminen hallitusohjelmasta nostaa väistämättä kysymyksen, aikooko Sipilän, Soinin ja Stubbin hallitus jättää kaikki tasa-arvotavoitteet jäähylle nelivuotisvaalikaudekseen. Jo se tarkoittaisi taantumista.

Sipilän hallitusohjelman hätkähdyttävän kirjauksen mukaan ”miehet ja naiset ovat Suomessa tasa-arvoisia”. Sukupuolten tasa-arvo miesten ja naisten välillä on Sipilän hallituksen Suomessa saavutettu asiantila ja siksi keinoja tasa-arvon saavuttamiseksi ei eritellä. Sukupuolten moninaisuus ei kuulu hallitusohjelman laatijoiden maailmaan, ja HLBTI-oikeudet on hallitusohjelmassa sivuutettu – niitä ei mainita sanallakaan!

Sosiaali- ja terveysministeriössä valmisteltiin viime kaudella niin translain uudistaminen kuin äitiyslakikin, mutta kauden loppupuolella – Vihreiden ja Vasemmistoliiton lähdettyä hallituksesta – Kristillisdemokraatit saivat hallituksessa estettyä niiden viemisen eduskunnan käsittelyyn. Sipilän hallitusohjelman valossa ei valitettavasti näytä todennäköiseltä, että ne etenisivät tälläkään vaalikaudella. Lait odottavat kuitenkin valmiina keskustalaisen perheministerin pöydän reunalla, että hallituksesta löytyisi riittävästi halua ja tukea ihmisoikeuksien edistämiselle.

Perheministeri Rehula tietää – viime kauden sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajana – hyvät syyt translain ja äitiyslain kiireellisyydelle. Voimassaoleva translaki sisältää perusoikeuksia loukkaavia vaatimuksia, minkä vuoksi transsukupuolisten henkilöiden oikeus tasa-arvoon, ruumiilliseen koskemattomuuteen sekä yksityis- ja perhe-elämään eivät meillä toteudu. Hallituksen tulisi myös edistää oikeutta perhevapaisiin vanhempien sukupuolesta ja perhemuodosta riippumatta.

Euroopan neuvoston Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan vastainen Istanbulin sopimus astui voimaan elokuussa 2014. Se on ensimmäinen sopimus, jossa seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti mainitaan kiellettyinä syrjintäperusteina. Istanbulin sopimusta toimeenpantaessa tulisi ottaa huomioon sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt, joilla on muuta väestöä suurempi riski joutua väkivallan ja syrjinnän kohteeksi.

Amnesty vaatiikin, että Istanbulin sopimuksen toimeenpanemiseksi laaditaan selkeä toimeenpano- ja rahoitussuunnitelma. Suomen ihmisoikeustilannetta olisi mahdollista parantaa, jos hallitus ottaisi suunnitelmaan mukaan vahvasti HLBTI-näkökulman. Translain uudistamisella ja HLBTI-näkökulman mukaan ottamisella Istanbulin sopimusta toimeenpannessa olisi positiivisia vaikutuksia Suomen ihmisoikeustilanteeseen ja siten myös ihmisten hyvinvointiin. Tämän Sipilän hallitus voisi kirjata suoraan toimenpideohjelmaansa.

Valoa taantumuksen taivaalle tuo eduskuntaan vaalien jälkeen perustettu poikkipoliittinen verkosto seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksien edistämiseksi. Uskon, että “Rakkaus voitti!” -huudot kajahtavat vielä uudestaan Kansalaistorilla ja eduskunnankin saleissa ja käytävillä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.