Meillä ei ole varaa uhrata yliopistoja

Tuoreen uutisen mukaan professori Jaakko Hämeen-Anttila jättää Suomen Sipilän hallituksen koulutusleikkausten takia. Tämä on suuri ja oireellinen menetys Suomen tiede-elämälle. Sipilän hallituksen koulutusleikkaukset iskevät rajusti Suomen koulutuksen suonta. Aivovuoto jää tuskin tähän, pian on perusopetuskin henkitoreissaan, ja se on kaikkein vakavinta.

Kaikkein pahimmin koulutuksen leikkaukset iskevät lapsiin ja nuoriin. Koulutuksen tasa-arvon romuttaminen syö lasten ja nuorten tulevaisuuden eväät ja ajaa maamme takaisin luokkayhteiskunnaksi. Tämä on lyhytnäköistä, sokeaa ja typerintä, mitä politiikassa voidaan tehdä.

Sipilän hallituksen kaipaamaa parempaa kilpailukykyä ja tuottavuutta ei tehdä palkkoja alentamalla ja työpäiviä pidentämällä ja jakamalla työtä siten vielä nykyistäkin epätasaisemmin. Niin sanottu tuottavuus paranee parhaiten osaamiseen ja koulutukseen panostamalla. Tulevaisuuden kasvualat ovat niitä, joiden avulla pysäytetään ilmastonmuutos ja pelastetaan maapallo tuleville sukupolville. Energiatehokkaat ratkaisut parantavat myös teollisuuden kilpailukykyä maailman markkinoilla.

Typerintä ŧalouspolitiikkaa on pelkälle talouspolitiikalle rakentuva talouspolitiikka. Maailman pelastaminen tarvitsee humanismia, yhteiskuntien tutkimusta, sekä luovaa ja kriittistä ajattelua, sillä ne ovat demokratian ehto. Kuten filosofi Martha C. Nussbaum sanoo, humanistinen sivistys on talouskasvua tärkeämpää. Pelkkä talouspuhe on tuhoisaa puhetta, sillä se jää sokeaksi niin tuloerojen kasvulle, ympäristön tuhoutumiselle kuin henkisen ilmapiirin latistumiselle ja kovenemiselle. Kuka sellaista maata ja maailmaa voisi haluta?

Hämeen-Anttila siirtyy professoriksi Edinburghin yliopistoon. Tiede ja tutkimus ovat luonteeltaan aina kansainvälisiä, ja siksi tutkijalle siirtymä toisen maan korkeatasoisempaan yliopistoon on luontevaa. Hämeen-Anttilan oppilaat ja suomalaiset tutkijat voivat edelleen seurata hänen tutkimustaan ja halutessaan toteuttaa hänen kanssaan yhteisiä tutkimushankkeita. Silti niin suomalainen tiedeyhteisö kuin Suomi ovat häviäjiä, kun suomalainen johtava islamin tutkija valitsee työnantajakseen toisen maan ja yliopiston. 

Hämeen-Anttila on ollut näkyvimpiä asiantuntijoita monikulttuurisuudesta käydyssä julkisessa keskustelussa. Suomi on lähtemättömästi monikulttuurinen, ja nykyinen maahanmuuttokeskustelu on osoitus siitä, että tarvitsemme monikulttuurisuutta ja moniarvoista yhteiskuntaa ymmärtäviä tutkijoita ja kriittisiä keskustelijoita. Mitä me saamme tilalle, kun Hämeen-Anttilan kaltaiset tutkijat lähtevät? Enemmän perustelemattomia kuulopuheisiin perustuvia heittoja niin kansalaisilta kuin poliitikoilta, enemmän anonyymiä raivoa, päättäjiltä vähemmän kykyä asettua toisen asemaan ja vähemmän osaamista tehdä tasapainoisia perusteltavissa olevia päätöksiä?

Hämeen-Anttilan lähtö on vain yhden professorin ratkaisu, mutta vakava osoitus siitä, ettei pienellä maallamme ole varaa niin suuriin koulutusleikkauksiin kuin Sipilän hallitus nyt toteuttaa: hallitus leikkaa Helsingin yliopistolta, siis Hämeen-Anttilan kotiyliopistolta, rahaa yhden tiedekunnan verran. Se on aika monta menetettyä professoria, toteuttamatonta tutkimusohjelmaa ja tyhjää luentosalia. Suomi on ulkomaisille opiskelijoille ja tutkijoille entistä vähemmän vetovoimainen maa. Koulutussäästöjen uhri on suuri ja jäljet pelottavat.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.