Sotessa edelleen kaikki katastrofin ainekset

Vaikuttaa siltä, että pahin skenaario Suomen sotesta saattaa nyt käydä toteen: Kepu sai läpi aluepoliittiset tavoitteensa suuremmasta määrästä sotealueita kuin asiantuntijat suosittelevat, ja Kokoomus puolestaan on saamassa läpi terveydenhoidon yksityistämisen ilman mitään reunaehtoja. Pääministerin ilmoituksen mukaan tarkemmat kriteerit Kokoomuksen neuvotteluissa voittamalle ns. raha seuraa potilasta –mallille julkaistaan maanantaina.

Kevään hallitusneuvottelujen jälkeen Sipilä ilmoitti, että sotesta on nyt ratkaisu. Tosiasiassa mitään ratkaisua ei ollut, oli vain suunnitelma siitä, että sotessa edetään kolmiportaisesti: ensin päätetään itsehallinto- tai sotealueiden määrästä, sen jälkeen puretaan monikanavaisuus ja kolmanneksi toteutetaan kokoomuksen lempilapsi, yksityisen roolia kasvattava raha seuraa potilasta –malli, josta Kokoomus puhuu harhaanjohtavasti myös Ruotsin mallina.

Nyt on kulunut puoli vuotta hallitusneuvotteluista, eikä monikanavaista terveyseroja kasvattavaa rahoitusmallia ole vieläkään purettu. Ministeri Rehula on mitä ilmeisimmin halunnut pitää kulisseissa riidan yksityisen roolista sotepalveluissa, millä viime kauden soteryhmässä istunut silloinen ministeri Laura Räty häiritsi soteohjausryhmän neuvotteluita ja uhkasi jatkuvasti ajaa ne seinään. Kolmen ässän kesken käydyt pikaiset hallitusneuvottelut päätyivät keväällä keskinäiseen luottamuskehuun, mutta viime päivinä ei ole ollut luottamuksesta tietoakaan, eikä ilmeisesti ole ollut koko aikana. Jos olisi, osapuolet olisivat uskaltaneet tuoda julkiseen keskusteluun omat näkemyksensä sotepalveluiden avaamisesta markkinoille.

Olemme pitkin viikkoa saaneet kuulla, että Kokoomus ajaa soteratkaisua sosiaali- ja terveyspalvelut edellä, kun taas Kepun intressinä on aluepolitiikka. Milloin kokoomuksesta on muka tullut puolue, joka ajaa ihmisille laadukkaita palveluita asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta? Suomen Kokoomus ei ole edes tavallisen yrittäjän asialla, se on uusliberalistinen vallankäyttöorganisaatio, joka pelaa vain veroja kiertävien monikansallisten yritysten pussiin.

Monituottajamalliksi kutsuttu yhteistyö julkisen sektorin, yksityisten toimijoiden ja kolmannen sektorin järjestöjen kesken toimii silloin, kun se toteutetaan eettisesti ja kestävästi. Riskinä Kokoomuksen ajamassa mallissa on se, että peruspalvelut keskittyvät suurille toimijoille, jotka pääsevät kahmimaan markkina-asemia. Ideallitilanteessa myös kotimaisilla pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on pärjäämisen mahdollisuudet ja julkinen valta kantaa vastuun kansalaisten tasa-arvon toteutumisesta.

Viime kauden soteneuvotteluissa kävi selväksi, että Kokoomus haluaa saada soten varjolla läpi palvelusetelin perusterveydenhoidosta erikoissairaanhoitoon ja kilpailuttaa sotepalvelut perusterveydenhoidosta erikoissairaanhoitoon. Sosiaali- ja terveyspalveluiden tasa-arvon tae on kuitenkin laadukkaissa, saavutettavissa palveluissa, joista julkinen valta kantaa vastuun. Vahva julkinen perusterveydenhoito ja sosiaalipalvelut on edellytys sille, että palveluita voidaan täydentää kumppanuudella yksityisen ja kolmannen sektorin kanssa. Muuten kansalaisten yhdenvertaisuus kärsii.

Monikansalliset  terveysyritykset valtaavat markkinat ostamalla vähitellen suomalaiset pienet yritykset ja valtaamalla maakuntien palvelut itselleen. Tämä merkitsee palveluiden kallistumista ja harventumista. Yksityinen ei tuota laadukkaita palveluita siellä, missä riittävää väestöpohjaa ei ole. Juuri näin on tapahtunut Ruotsissa, jonka mallia Kokoomus ylistää.

Ruotsin tarkastusviraston selvityksen mukaan valinnan vapauden lisäämisen seurauksena terveyserot ovat Ruotsissa alkaneet kasvaa ja lääkäripula on haja-asutusalueilla ja sosioekonomisesti heikoilla alueilla pahentunut. Tämä kaikki on lisännyt ruotsalaisen yhteiskunnan kustannuksia. Kaiken kukkuraksi monikansalliset yritykset piilottavat tulonsa veroparatiiseihin ja Ruotsi jää ilman verotuottoa. Tämä saattaa nyt olla myös Suomen tulevaisuus. Keskustan ja Kokoomuksen sotepolitiikassa on kaikki katastrofin ainekset.

Sipilän hallituksen mukaan soteratkaisulla on tarkoitus saada kolmen miljardin euron säästöt. Valtiovarainministeriö on ajanut valinnan vapautta säästökeinona, mutta se ei ole esittänyt monikanavaisuuden purkamista ja yksityistämisen reunaehtojen sopimista ennen kuin valinnanvapaus toteutetaan. Niistä sopiminen on poliitikkojen tehtävä.

Ilman yksityistämisen reunaehtoja emme vältä Ruotsin mallin karikkoja. Monikanavaisuuden purkaminen vähentää sekä potilaiden pompottelua että eriarvoisuutta kun yhteiset verovarat ohjataan peruspalveluihin, jotka ovat kaikkien kansalaisten ulottuvilla – myös niiden, joilla ei ole voimavaroja etsiä itselleen sopivia palveluita. Siksi on varmistettava, että myös heikompien kansalaisten ulottuvilla on julkisesti tuotettuja ja ohjattuja luotettavia ja pysyviä palveluita. Ruotsissa kehitys on ollut toisensuuntainen.

Sipilä ja Rehula tekevät suuren virheen siinä, etteivät he tuo kiistaa yksityisen roolista terveyspalveluissa julkisuuteen. Potilaan valinnanvapautta pitää käsitellä analyyttisesti. Valinnanvapaus on useimmiten yhdenvertaisuuden vastakohta. Tämän saa kuulla, kun kysyy soteasiantuntijoita. Valinnan vapauden lisääminen ei ole yhdenvertaisuuden kannalta paras väline. Sipilä saisi tukea oppositiosta, jos kävisi reilusti keskustelua julkisuudessa. Miksi niin ei tapahdu, vaan ristiriidat lakaistaan hallituksessa räsymaton alle?

Vai onko Kepu unohtanut puolustaneensa joskus maan hiljaisia ja tavallista työtätekevää väkeä? Tavallisiin palkansaajiin, matalapalkkaisten julkisten alojen työntekijöihin Sipilän hallitus kohdistaa pakkolakeja, mutta yksityisille yrityksille ollaan antamassa valinnanvapaus.

Kaiken kukkuraksi hallitus on esittämässä, että työllisyyden edistämiseksi yksityisten työnantajien työnantajamaksuja alennettaisiin liki kahdella prosentilla. Alennukset tulisivat siis vain yksityiselle työnantajalle, joilla jo nyt on kuusi prosenttia alemmat eläkemaksut. Entä, kun sotepalveluita aletaan kilpailuttaa: yksityisillä firmoilla on työnantajamaksun alentamisen kautta etulyöntiasema julkiseen sektoriin ja kuntatyönantajaan nähden. Sosiaali- ja terveysalan yksityiset toimijat voisivat saada sopimuksia merkittävästi edullisemmin kuin julkiset toimijat.

Alennus on tuomassa yksityisille työantajille satojen miljoonien kilpailuedun kuntatyönantajiin verrattuna. Kilpailua vääristävä ratkaisu tuskin on kilpailuttamislainsäädännön ja kilpailuttamisneutraliteetin mukainen, enkä usko että tällainen ratkaisu voi läpäistä perustuslain seulaa. Pelkästään yksityiselle kohdennetulla työnantajamaksun alennuksella myös ohjataan kuntia yksityistämään palveluita, mitä Kokoomus epäilemättä ajaakin. Mutta ymmärtääkö hallitus itse, mitä se on tekemässä? Ja ennen kaikkea: ymmärtääkö Kepun äänestäjä? Tällä ratkaisulla maaseudun sotepalvelut kurjistuvat edelleen!

Sipilän hallitus on siis toteuttamassa sammutetuin lyhdyin katastrofaalista soteratkaisua, jonka maksajia ovat jälleen yhteiskunnan köyhimmät ja kipeimmät.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.