Normienpurku vaihtui kyykyttämiseen ja kyttäämiseen

Tähän mennessä on ainakin käynyt selväksi se, että Keskustan hallitus ajaa Suomesta kotiäitiyhteiskuntaa. Enemmistö hallituksen leikkauksista osuu pienituloisiin naisiin ja naisten työssäkäynnille olennaisiin palveluihin. Myös tänään julkistetut pakkolait heikentävät erityisesti pienituloisten naisten asemaa.

En koskaan olisi uskonut, että miten pitkälle Sipilän, Soinin ja Stubbin hallitus on valmis menemään halussaan kyykyttää, kurittaa ja lyödä erityisesti tavallisia, työtätekeviä, pienituloisia ihmisiä, etenkin naisia.

Sipilän hallituksen pakkolakeihin kuuluva sairaspäivän karenssi iskee etenkin naisvaltaisiin aloihin, pienten lasten äiteihin ja hoivatyötä tekeviin, ikänsä raskasta työtä tehneisiin, ikääntyneisiin naisiin, jotka vielä sinnittelevät työelämässä huolimatta monista krempoista ja vaivoista, koska eivät tahdo vielä eläkkeelle, joka ajaa heidät taloudellisesti vieläkin ahtaammalle.

Tämä on väärin, julmaa, lyhytnäköistä ja myös typerää: kun pienituloinen työntekijä joutuu maksamaan ensimmäisen sairaspäivän itse, sairaana työssäkäynti lisääntyy ja yhteiskunta maksaa seuraukset. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevat kärsivät karenssipäivän palkanmenetyksen kukkarossaan ja raskasta työtä tehneiden ikääntyneiden naisten työurat lyhenevät.

Samaan aikaan Kokoomuksen, Keskustan ja Perussuomalaisten hallitus on muuttamassa päivähoito-oikeuden harkinnanvaraiseksi: päivähoito-oikeus rajataan 20 tuntiin viikossa niiltä perheiltä, joissa toinen vanhemmista on perhevapaalla tai työttömänä.

Vuonna 2014 kotihoidontuella lapsia hoiti isistä vain noin 5,7  %, joten päivähoito-oikeuden rajaus hankaloittaa etenkin kotona vauvaa hoitavan äidin työllistymistä. Sama koskee silppu- ja pätkätöiden varassa olevaa äitiä. Päivähoidon muuttaminen harkinnanvaraiseksi työttömien vanhempien lapsille iskee etenkin naisiin, sillä naiset tekevät huomattavasti miehiä enemmän pätkä- ja silpputöitä. Kun päivähoitopaikka on haettava uudestaan aina uuden työpätkän alkaessa, heikkenevät silpputyötä tekevän äidin työssäkäynnin mahdollisuudet huomattavasti nykyisestä. Kuinka otat vastaan keikkatyötä, jos lapsellasi ei ole varmuutta kokopäiväisestä hoitopaikasta?

Päivähoidon rajauksesta on haittaa työllistymiselle erityisesti yksinhuoltajaperheissä, joiden työttömyysaste on jo nyt kaksinkertainen muihin verrattuna.

Varhaiskasvatuksen ammattilaisista suurin osa on naisia. Päivähoito-oikeuden rajaaminen ja lapsiryhmien kasvattaminen osa-aikaisilla lapsilla osuvat myös heihin. Lakiesityksessä todetaan, että hallitus säästää varhaiskasvatuksen henkilökuluja leikkaamalla.
Suomeksi tämä tarkoittaa naisten työpaikkojen menetystä. Leikkausten toteutuminen johtaa pahimmassa tapauksessa tuhansien työpaikkojen katoamiseen. Samalla lisääntyy pienipalkkainen osa-aikatyö, jolla on mahdotonta tulla toimeen.

Hallitus esittää, että vanhemman jäätyä työttömäksi lapsella olisi oikeus päivähoitopaikkaan kahden kuukauden ajan, jotta vanhemmalla olisi aikaa löytää uusi työ. Miten tuo kaksi kuukautta muka riittää? Ja onko hallitus todella näin pihalla siitä, että useilla aloilla työtä tehdään pätkissä, kun muuta ei ole?  

Myös päiväkotihenkilöstön jaksaminen joutuu koetukselle, kun säästöjä haetaan ryhmäkokoja kasvattamalla. Päiväkotien henkilöstö työskentelee jo nyt usein jaksamisensa rajoilla. Näinkö vähän hallitus arvostaa varhaiskasvatusta?

Ilmeisesti hallitus haluaa myös periyttää huono-osaisuuden sukupolvesta toiseen, sillä päivähoito-oikeuden rajaaminen lisää rajusti lasten välistä eriarvoisuutta. Työttömän ja silpputyöntekijän lapselta viedään oikeus pysyvään hoitopaikkaan, mutta varakkaalla on edelleen mahdollisuus ostaa lapselleen kokopäiväpaikka. Kunnallisessa päivähoidossa osa-aikaisten lasten hoitoryhmät tulevat olemaan suuria, mutta varakas voi edelleen ostaa lapselleen yksityiseltä puolelta hoitopaikan kohtuukokoisessa ryhmässä.

Hallitus ei ymmärrä, että varhaiskasvatus on lapsen oikeus ja hyvinvointiyhteiskunnassa keskeinen keino ehkäistä kaltoinkohtelua, syrjäytymistä ja ylisukupolvista huono-osaisuutta. Kuten sanoin eilen eduskunnassa, päivähoito on lapsen oikeus ja sen rajaaminen kasvattaa syrjäytymistä ja pahoinvointia ja siksi lapsella pitää olla oikeus kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen vanhempien elämäntilanteesta riippumatta.

Kun päivähoidosta tehdään harkinnanvaraista, hallitus olettaa että vauvan koliikin takia uupunut vanhempi ymmärtää hakea ajoissa esikoiselle oikeutta kokopäiväpaikkaan. Hallitus olettaa, että masennuksesta tai vielä diagnosoimattomasta mielenterveyden häiriöstä kärsivä vanhempi tajuaa hakea lapselleen suojaa kokopäiväpaikasta. Hallitus olettaa, että suomea taitamaton maahanmuuttajavanhempi osaa hakea lapselleen kotoutumista edistävää kokopäiväpaikkaa kielitaidottomuudestaan huolimatta.

Nämä esimerkit havainnollistavat ja alleviivaavat sitä, että päivähoidolla on merkittävä hyvinvointia vahvistava ja pahoinvointia ennaltaehkäisevä tehtävä. Kuinka jatkossa osataan antaa riittävästi apua oikeaan osoitteeseen leimaamatta perheitä, kun oikeudesta kokopäivähoitoon tehdään harkinnanvaraista?

Eduskunnan perustuslakivaliokunnan on otettava kantaa siihen, onko lakiesitys, joka asettaa lapset eriarvoiseen asemaan vanhempiensa työmarkkina-aseman ja asuinpaikan mukaan, enää edes perustuslain mukainen. Kaikesta näkee, ettei Keskustan, Kokoomuksen ja Perussuomalaisten hallituksessa arvioida lakien lapsivaikutuksia, sukupuolivaikutuksista puhumattakaan.

Hallituksen hyökkäys naisten ja lasten hyvinvointipalveluita kohtaan on täysin ideologista, sillä mitään taloudellisia perusteita sille ei ole. Tilastojen mukaan suuri osa työttömistä tai vanhempainvapailla olevien vanhempien lapsista ei edes ole kokopäiväisesti päiväkodissa, ja silloin kun on, siihen on yleensä hyvä syy.

Hallitus vastaa, että perheellä on edelleen oikeus hakea kokopäiväpaikkaa, jos siihen on pätevä syy – mutta hetkinen, eikö hallituksen pitänyt purkaa byrokratiaa ja normeja, eikä kyykyttää ja kytätä perheitä?
 
Osoittaakseen, ettei hallitus halua erityisesti kiusata naisia ja naisvaltaisia aloja ja ajaa alas tasa-arvoa turvaavaa hyvinvointiyhteiskuntaa, hallitus voisi  arvioida lakiesitystensä ja pakkolakiensa sukupuolivaikutukset edes jälkikäteen. Jos nyt sitten todettaisiin – kuten varmuudella tapahtuisi – että leikkaukset kohdistuvat kohtuuttomasti naisiin, olisi kohtuullista peruuttaa ja muuttaa lakiesityksiä. Ihan vaan vinkiksi, että yksityisten yritysten työnantajamaksun satojen miljoonien kevennyksestä hyötyvät pääsääntöisesti muut kuin naisia työllistävät alat.

Ja lopuksi: on säälittävää, että hallituspuolueiden puheenjohtajat pysyvät pois ministeriaitiosta aina, kun eduskunnassa keskustellaan hallituksen lakiesistyksistä, jotka iskevät kovimmin yhteiskunnan heikompiin. Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (Kok.) sai eilisessä salikeskustelussa puolustaa päivähoito-oikeuden rajausta yksin, muita hallituksen ministereitä ei näkynyt.

PS. On ihan pakko siteerata omaa puhettani eduskunnassa viime keväältä, kun salissa käsiteltiin Sipilän hallituksen hallitusohjelmaa:

Valitettavasti nyt puheaika päättyy, mutta onko sillä niin väliä, kun kaikki miesministerit ja melkein koko hallitus ovat häipyneet paikalta? Kiinnostavaa muuten on, että kolme ministeriä teki päätöksiä kuunneltuaan kolmeatoista miespuolista talousasiantuntijaa, ja nyt täällä naisten puheenvuoroja kuuntelee hallituksen ministereistä ainoastaan yksi jäljellä oleva nainen. Kiitos, Anne Berner.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.