Kirjoitukset

Naisen oikeus päättää omasta kehosta on perusoikeus

Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyssä on ollut tänä syksynä kansalaisaloite, jossa ehdotetaan terveydenhuollon henkilökunnalle oikeutta kieltäytyä eettisen tai uskonnollisen vakaumuksen perusteella suorittamasta raskaudenkeskeytystä, ellei naisen henki ole vaarassa.

En kannata aloitetta. Aloite heikentäisi naisen oikeudetta päättää omasta ruumiistaan ja lisääntymisestään. Minusta oikeus päättää raskaudenkeskeytyksestä kuuluu raskaana olevalle naiselle itselleen, ja on hyvä, että raskauden keskeytystä haluava nainen voi luottaa saavansa tarvitsemansa palvelun ja avun riippumatta asuinpaikastaan, sen uskonnollisista virtauksista tai paikkakuntansa terveyskeskuksen (mahdollisesti ainoan) lääkärin vakaumuksesta.

Aloitteessa esitetään jopa, että lääkäri voisi kieltäytyä kirjoittamasta lähetteen raskaudenkeskeytykseen. En halua ajatellakaan, miten ahdistavaan tilanteeseen tämä ajaisi lukemattomat naiset Suomen harvaanasutuilla syrjäkylillä, jollaisia meillä on paljon. Enkä näe mitään syytä lisätä nuorten naisten – sen enempää kuin nuorten miestenkään, tai minkään ikäisten – psyykkistä painolastia.

Terveydenhoidon ammattihenkilön oikeus kieltäytyä avustamasta raskaudenkeskeytyksestä voisi johtaa naisen syyllistämiseen tai painostamiseen ja lisätä ahdistusta tilanteessa, joka muutenkin voi olla vaikea. Pikemminkin laissa pitäisi turvata se, että raskauden keskeyttäneellä naisella olisi oikeus saada riittävästi tukea ja keskusteluapua.

Kannatan myös ehkäisyn säätämistä maksuttomaksi kaikille alle 25-vuotiaille. Se vähentäisi vahinkoraskauksia ja sukupuolitauteja ja parantaisi sukupuoliterveyttä.

Terveydenhuollon ammattihenkilöstön oikeutta kieltäytyä raskaudenkeskeytyksen suorittamisesta selvitettiin Kristillisdemokraattien vaatimuksesta jo viime hallituskaudella, ja sosiaali- ja terveysministeriön tekemän selvityksen lopputulema oli kielteinen. Nyt asiaa selvitetään eduskunnassa siis kansalaisaloitteeteen, ei hallitusohjelmakirjauksen, johdosta. Kansalaisaloite vaatii terveydenhuollon henkilökunnalle ”lakisääteistä oikeutta kieltäytyä elämän lopettamisesta vakaumuksellisista syistä”.

Maailman terveysjärjestön (WHO) raportin mukaan maailmassa vammautuu vuosittain viisi miljoonaa naista laittoman abortin aiheuttamiin komplikaatioihin ja kuolee vuosittain 47 000 naista. Maailmassa tehdään vuosittain 22 miljoonaa laitonta aborttia.

Maissa, joissa raskaudenkeskeytystä on vaikea saada, naiset ovat hyvin eriarvoisessa asemassa. Varakkaat voivat aina matkustaa vaikka ulkomaille saadakseen abortin, mutta vähävaraisten on turvauduttava muihin keinoihin. Sama pätisi Suomessakin. Ennen kaikkea raskauden keskeytyksen hankaloittaminen tai viivästyttäminen vaarantaa naisen terveyden. Varhaisvaiheessa myönnetty abortti on huomattavasti eettisempi vaihtoehto kuin myöhään myönnetty tai laiton abortti.

Suomen nykyinen aborttilaki on 1970-luvulta. Tuohon aikaan laittomia abortteja tehtiin paljon ja abortin saamisessa oli Suomessa havaittu alueellista epätasa-arvoa. Joillain paikkakunnilla terveyskeskuslääkäri – paikkakunnan ainoa lääkäri – oli kieltäytynyt ottamasta raskaudenkeskeytyshakemusta käsiteltäväkseen. Samaan aikaan eurooppalaisella tasolla oli tapahtumassa ideologinen murros, jossa korostettiin ihmisen itsemääräämisoikeutta, ihmisen oikeutta päättää omasta kehostaan ja elämästään.  Hurraa!

Nykyisin Suomi jää selvästi aborttitilaston alapuolelle verrattuna muihin pohjoismaihin ja Euroopan maihin. Aborttien vuosittainen määrä on alentunut jatkuvasti ja sen ennakoidaan jatkuvasti alentuvan – ellei sitten hyvinvointieroja päästetä repeämään, mikä valitettavasti on nykyisen sosiaali- ja terveyspolitiikan suunta.

Kansalaisaloitteessa puhutaan ihmisen ”vakaumuksellisista” tai ”eettisistä” syistä kieltäytyä abortissa avustamisesta. Vastakkain on siis yhtäältä yhden ammattiryhmän oikeus omantunnonvapauteen, toisaalta naisen oikeus päättää kehoaan koskevasta asiasta. Itse ajattelen, että julkisen vallan ja terveydenhoitoa koskevan lainsäädännön on turvattava kaikille kansalaisille turvalliset ja alueellisesti yhdenvertaiset terveyspalvelut. Tämä asettaa vaatimuksen minulle itselleen: lainsäätäjänä minun on ajateltava kansalaisten yhdenvertaisuutta.

Siksi ajattelen jopa niin, että jos henkilö kouluttautuu lääkäriksi, hänen on myös varauduttava avustamaan abortissa. Tämä kannattaa huomioida jo ammatinvalinnassa.

Vaikka vastustankin abortin hankaloittamista lainsäädännöllä, kannatan kyllä Suomen 1970-luvulta olevan aborttilainsäädännön päivittämistä.  Monikaan ei tule ajatelleeksi, ettei naisella Suomessa ole nytkään vapaata aborttioikeutta; lain mukaan abortille pitää olla erityinen, esimerkiksi sosiaalinen, peruste. Tämä ei vastaa oikeutta päättää omasta kehostaan, minkä mielestäni pitäisi olla naisen perusoikeus.

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.