Itsensätyöllistäviä koskeva esitys puhututtaa

Sosiaali- ja terveysvaliokunta hyväksyi muutama päivä sitten hallituksen esityksen, joka koskee itsensätyöllistävien määrittelemistä lainsäädännöllä yrittäjiksi.

Lain valmistelusta vastannut sosiaali- ja terveysministeriö on rauhoitellut freelancereita toteamalla, ettei lain myötä mikään muutu ja että freelancereiden ei ole tarpeen olla huolissaan työttömyysturvastaan. Taide- ja kulttuurijärjestöt ja eräät työttömyyskassat samoin kuin Taiteen edistämiskeskus ja eräät muut tahot ovat sen sijaan olleet huolestuneita lain vaikutuksista freelancereiden työttömyysturvalle.

Keskustelun sekavuudesta voi päätellä ainakin kaksi asiaa.

1) Hallituksen olisi kannattanut kuunnella jo lain valmisteluvaiheessa huolellisesti niitä, joita asia koskee, eli itsensätyöllistäviä edustavia järjestöjä ja muita tahoja, mm. opetus- ja kulttuuriministeriön sosiaaliturvaosastoa, työttömyyskassoja ja Taiteen keskustoimikuntaa. Näillä tahoilla on paras asiantuntemus siitä, miten TE-hallinto tulkitsee voimassa olevaa lainsäädäntöä silloin, kun työtön freelancer menee käytännössä TE-toimistoon ilmoittautumaan työttömäksi hakemaan työttömyysturvaa.

2) Toiseksi laista esitettyjen tulkintojen sekavuus todistaa sen, että itse asia –työttömyysturvalainsäädäntö ja sen tulkinta – on hyvin vaikea. Vaikeutta ei ollenkaan helpota se, että hallituksen lainvalmistelu on jälleen ollut kiireistä ja asiantuntijat sivuutettu.

Uuden lain on tarkoitus tulla voimaan jo parin viikon kuluttua. Tästä huolimatta valtakunnassa vallitsee täysi epäselvyys siitä, mitä laki tarkoittaa käytännössä työttömyysturvaa tarvitsevien itsensätyöllistäjien kohdalla. Voivatko työttömäksi ilmoittautuvat freelancerit luottaa siihen, että TE-hallinnossa tehdään vastedes ennustettavia ja oikeudenmukaisia päätöksiä koskien itsensätyöllistäjien työttömyysturvaa, kun siihen ei ole voinut tähän mennessä luottaa?

Rehellinen vastaus on valitettavasti kielteinen. Ongelmalliset tulkintakäytännöt tulevat jatkumaan ja niiden laajentumisen riski on suuri, ellei niihin puututa nopeasti ohjeistuksella, jota itse laista ei löydy.

Sosiaali- ja terveysministeriön ja työministeriön virkamiehillä on kaksi viikkoa aikaa kirjoittaa työhallinnolle ohjeistukset, joilla turvataan, ettei aidosti sivutoimista yrittäjää tulkita jatkossa päätoimiseksi yrittäjäksi, jolloin hän ei ole oikeutettu työttömyysturvaan.

Työhallinnon tulkintakäytännöt ovat olleet aiemminkin ongelmallisia ja kirjavia ja todennäköisesti ne tulevat olemaan sitä myös jatkossa. Kun jatkossa yhä useampi itsensä työllistävä tulee siirretyksi lainsäätäjän toimesta yrittäjyyden leiriin, voidaan yhä useampi tulkita myös päätoimiseksi yrittäjäksi tavalla, joka ei tee oikeutta ihmiselle itselleen. 

Juuri tässä on lain ongelma, mitä mm. taide- ja kulttuurijärjestöt ja Suomen Journalistiliitto ovat yrittäneet tuoda esiin. Kaikki lakia koskevat asiantuntijalausunnot löytyvät eduskunnan sivuilta.

Itsensätyöllistävien tulkitseminen yrittäjiksi ei ole vain lakitekninen kysymys, sillä lakiesitys jättää problemaattisella tavalla auki sen, milloin henkilö tulkitaan sivutoimiseksi yrittäjäksi (oikeus työttömyysturvaan säilyy) ja milloin hänet tulkitaan päätoimiseksi yrittäjäksi (ei oikeutta työttömyysturvaan).

Hyvää uudessa laissa on se, että osalla itsensätyöllistäjistä asema voi parantua: laki mahdollistaa sen, että omaa työtä tekevä itsensä työllistäjä voi tulla tulkituksi palkansaajaan rinnastettavaksi yrittäjäksi. Mutta entä niiden freelancereiden kohdalla, joiden työ koostuu enimmäkseen vaihtuvista toimeksiannoista? Tällaisia henkilöitä on paljon esimerkiksi muusikoissa, näyttelijöissä ja toimittajissa. Olen saanut paljon yhteydenottoja freelancereilta, jotka pelkäävät, että yrittäjän määritelmän laajentuessa koskemaan omassa työssä työllistyviä, freelancerit voivat joutua entistä helpommin tulkituiksi päätoimisiksi yrittäjiksi, sillä esimerkiksi tulojen vähyys ei riitä todistamaan työtä sivutoimiseksi.

Oma tulkintani on ollut se, että hallituksen olisi pitänyt lainvalmistelun yhteydessä ottaa kantaa myös pää- ja sivutoimisuuden määrittelyyn ja esittää se itse laissa. Itsensätyöllistäviä edustavien järjestöjen pelko siitä, että jatkossa sivutoimista yrittäjyyttä tulkitaan yhä useammin ja helpommin päätoimisena yrittäjyytenä, on mielestäni aiheellinen. Miksi en pitäisi aitona pelkoa, että TE-keskukset eivät kohtele työnhakijoita oikeudenmukaisesti, kun ne eivät tee sitä nytkään?

Esimerkiksi Suomen Journalistiliitto toi asiantuntijalausunnossaan esille tapauksen, jossa freelancer-toimittaja oli tehnyt kuukaudessa vain kolmen tunnin freelancer-työn, mutta TE-keskus oli tehnyt päätöksensä yrittäjyyden päätoimisuudesta pelkän freelancer-verokortin perusteella.

STM:n valmisteleva virkamies on siis sinänsä oikeassa siinä, ettei ”laki muuta mitään” – tosiasia on kuitenkin se, että TE-hallinnon nykyiset kirjavat ja ongelmalliset käytännöt aiheuttavat pelkoa siitä, millaisia päätöksiä TE-toimistoissa jatkossa tehdään.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan enemmistö hyväksyi hallituksen esityksen. Samalla valiokunta teki mietintöönsä kaksi lausumaa, jotka ovat mielestäni hyviä. Ne kuuluvat seuraavasti:

1. Eduskunta edellyttää, että TE -toimistojen osaamista, ohjeistusta ja toimintakäytäntöjä pikaisesti
tarkennetaan omassa työssä työllistyvien ja yrittäjien työttömyysturvan osalta ja työvoimahallinnon ratkaisukäytäntöä seurataan yhdenmukaisen ratkaisukäytännön ja työttömyysturvaa hakevien oikeusturvan varmistamiseksi. Tarkennukset tulee tehdä erityisesti
toiminnan sivu- ja päätoimisuuden sekä toiminnan lopettamisen osalta.

2. Eduskunta edellyttää, että epätyypillisissä työsuhteissa ja toimeksiantosuhteissa työskentelevien
sosiaaliturvan kehittämistarpeet selvitetään ja selvityksen perusteella tarvittaessa
valmistellaan lainsäädännön muutosehdotukset.

TEM:n ja STM:n tulisi uudistaa pää- ja sivutoimisuutta koskevat ohjeensa ja valvoa, että niitä noudatetaan. Nyt TE-toimistojen yksittäisten virkamiesten harkintavalta työttömyyskorvauksen myöntemisessä on liian suuri. TE-hallinnon ohjeistusten tulisi tukea työllistymistä ja niitä tulisi TE-keskuksissa myös noudattaa.

TE-hallinnon ohjeistusten ja työttömyysturvaa koskevien lakien tulisi olla niin selkeästi kirjoitettuja, ettei kukaan jättäisi tarttumatta työtilaisuuteen sen vuoksi, että pelkää menettävänsä työttömyysturvan. Monilla freelancereilla toimeksiantotyö on ainoa työn muoto, jota on tarjolla. Kun palkkatyösuhteista työtä ei ole, ei ole myöskään oikein rangaista ihmistä siitä, että hän tekee työtä toimeksiantosuhteessa.

Itse toivon lisäksi, että itsensätyöllistäjien tulkitseminen yrittäjäksi ei blokkaa itsensä työllistöjien asemaa tavalla, joka estää tai hidastaa heidän sosiaaliturvansa ja asemansa puutteiden korjaamisen. Esimerkiksi Akava on ansiokkaasti pitänyt esillä ns. joustavan sosiaaliturvan mallia, jossa henkilö voisia liukua joustavasti palkansaajasta toimeksiannolle ja yrittäjäksi ilman, että hänen sosiaaliturvaansa tulisi muutoksia.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.