Kirjoitukset

Muuta yhteiskuntaa – älä ojenna köyhää

Hesarin sivuilla on viime päivät väännetty siitä, pystyykö köyhä syömään terveellisesti. Yläviistosta on kehotettu köyhää painumaan marjametsään ja pilkkomaan pataan kotimaisia juureksia.

Pienituloiset eivät kuitenkaan ole yhtenäinen ryhmä. Toisilla on energiaa ja mahdollisuuksia marjastamiseen ja osaamista valmistaa terveellistä sapuskaa pienellä budjetilla. Toiset, esimerkiksi masennuksen takia työkyvyttömät, eivät selviä ylös sängystä, saati että saisivat selvää reseptistä. On meitä, jotka on kasvatettu oma-aloitteisiksi, ja on niitä, joiden kotona ei koskaan ollut selviä aikuisia laittamassa lapsille ruokaa.

Olin pari vuotta sitten vapaaehtoisena Myllypuron leipäjonossa jakamassa ruokakasseja. Kaikkein surullisinta oli nähdä leipäjonossa omien lasteni ikäisiä teinejä, joiden siihen aikaan aamusta olisi pitänyt olla koulussa, ei hakemassa ruokakassia perheen aikuisen puolesta. Näiden lasten kasvoista paistoi häpeä, kun kasvoja piilotettiin syvälle vedetyn hupun varjoon.

On päivänselvää, että köyhyyden vähentäminen on paljon tärkeämpää kuin yläviistosta käyty keskustelu siitä, miten köyhä saa pienet rahansa riittämään. Köyhyydessä elää jo miljoona suomalaista ja istuvan hallituksen politiikalla määrä vain kasvaa.

Kuinka siis rakennetaan nykyistä yhdenvertaisempi ja sosiaalisesti kestävämpi Suomi, jossa köyhyyden vähentäminen voisi oikeasti toteutua? Listasin pikaisesti muutaman keinon.

1. Perustulo
”Painu, työtön, marjametsään, siellä se raha kasvaa!” on typerä neuvo niin kauan kuin esim. kokopäiväinen marjanpoiminta voi johtaa työttömyysturvan menettämiseen. Perustulo tarvitaan nyt. Työn ja sosiaaliturvan yhteensovituksen parantaminen on välttämätöntä, sillä tulevaisuudessa silpputyön määrä vain kasvaa.

2. Palvelut
Hyvinvointiyhteiskuntaa ei voi pelastaa ihmisten kustannuksella. Hyvinvoinnin edellytysten romuttaminen merkitsee köyhyyden lisääntymistä. Väärä leikkauspolitiikka tuottaa vain työttömyyttä ja näköalattomuutta. Ihmisistä huolehtiminen on myös kaikkein kestävin tapa parantaa valtion taloutta. Soteuudistuksen pitää parantaa huono-osaisten ja työelämän ulkopuolella olevien mahdollisuutta saada tarpeenmukaisia palveluita.

3. Työllisyyspolitiikka
Hallituksen pitää luopua työllisyysmäärärahojen leikkauksista. On typerää leikata työttömien palkkaamiseen tarkoitettuja palkkatukia ja samaan aikaan ottaa käyttöön uusi palkaton työkokeilu. Tämä heikentää työttömien toimeentuloa entisestään. Kaikki työttömät eivät koskaan työllisty avoimille työmarkkinoille. Siksi tarvitaan yhteiskunnan tukea ihmisten työllistymiseksi myös välityömarkkinoille. Rapauttamalla välityömarkkinoita hallitus lisää köyhyyttä ja toimeentulotukiriippuvuutta, mikä on kaikkein typerintä köyhyyspolitiikkaa. Ihmisarvoa kunnioittava työllisyyspolitiikka on myös kestävin tapa torjua köyhyyttä.

4. Koulutus
Suomella ei juuri ole merkittäviä luonnonvaroja – tärkein resurssimme on osaavat ja koulutetut ihmiset. Koulutus vahvistaa ihmisen edellytyksiä huolehtia itsestään ja perheestään. Mitä enemmän koulutuksesta leikataan, sitä lähemmäs peruutetaan kohti luokkayhteiskuntaa. Tästä kärsii myös oikeiston peräänkuuluttama ”kilpailukyky”, joten yhtään järjellistä perustetta koulutuksen huonontamiselle ei ole.

5. Asuntopolitiikka
Asumisen kalleus on työttömyyden jälkeen merkittävin köyhyyttä aiheuttava tekijä. Tässä ajassa tarvitaan investointeja asuntorakentamiseen ja sitä tukevaan infrastruktuuriin, kuten suurten kaupunkien joukkoliikenteeseen.

Nämä keinot ovat hallituksen vapaasti käytettävissä elokuun budjettiriihessä. Oppositiopuolueet ovat mielellään mukana rakentamassa nykyistä yhdenvertaisempaa ja sosiaalisesti kestävämpää Suomea. Meillä on muitakin keinoja – tässä aluksi vain jokunen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.