Kirjoitukset

Yhteinen katsomusopetus on lasten ja nuorten etu

Vihreä eduskuntaryhmä ehdottaa, että uskonnonopetus korvataan yhteisellä katsomusaineella, joka keskittyy erilaisten uskontojen ja elämänkatsomusten ymmärtämiseen. Elämänkatsomustiedon opetuksen avaaminen myös evankelisluterilaiseen uskontokuntaan kuuluville oppilaille olisi tähän hyvä ensimmäinen askel.

Mikäli kirkkoon kuuluva oppilas haluaa valita elämänkatsomustiedon, hänen on ensin erottava kirkosta. Elämänkatsomustiedon avaaminen myös kirkkoon kuuluville oppilaille lisää yhdenvertaisuutta kouluissa. Ei ole keneltäkään toiselta pois, että oppilas voi valita omaa vakaumustaan ja oppimisen haluaan parhaiten tukevan vaihtoehdon.

Monissa kouluissa ympäri Suomea opetetaan jo nykyisten opetussuunnitelmien puitteissa integroitua katsomusopetusta, jossa yhdistyy uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetus. Haasteena kuitenkin on, että integrointia ei mainita perusopetus- tai lukiolaissa, näiden lakien asetuksissa eikä opetussuunnitelman perusteissa. Vastuu on tällä hetkellä koulutuksen järjestäjällä. Asiaan tarvitaan muutos, jotta eri kulttuurien ja uskontojen välistä ymmärrystä ja eettistä dialogia voidaan lisätä.

Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen integrointi ei tarkoita kokonaan uutta oppiainetta, vaan kouluille annetaan mahdollisuus valita, millä tavoin opetussuunnitelman määräämät sisällöt eri oppiaineista opetetaan mahdollisimman hyvin ja laadukkaasti. Oppiaineiden opetuksen yhdistäminen ainakin osittain helpottaisi erityisesti pääkaupunkiseudun tilannetta. Eri uskontoja on paljon, joten oppilaat joudutaan jakamaan lukuisiin pieniin ryhmiin. Tällöin on on vaikeaa löytää päteviä opettajia.

Pitkällä tähtäimellä Vihreiden tavoitteena on kaikille yhteinen katsomusopetus, kuten kaikkien eri tiedonalojen opetus jo on. Samalla luovuttaisiin siitä, että uskontoa opetetaan erikseen eri ryhmille. Muutos edellyttää, että opettajien perus- ja täydennyskoulutukseen panostetaan.

Yhteinen katsomusopetus ei tarkoita sitä, että esimerkiksi kirkkohistorian opetuksesta luovuttaisiin. Kirkon roolin tunteminen osana länsimaista kulttuurihistoriaa on edelleen tärkeää kaikille oppilaille. Yhtä lailla jokaisella pitää olla mahdollisuus oman maailmankatsomuksen tutkiskeluun ilman, että se on sidottuna yksittäisen uskonnon opetukseen.