Mitä olen eduskunnassa tehnyt yliopistojen hyväksi

Blogikirjoituksessani ”Ministereillä korkeakoulujen idea hukassa” kritisoin innovaationeuvoston esityksiä korkeakoulujen kehittämiseksi ja ministerien puheita, joissa yliopistojen perustehtävää – tutkimusta – sekä tutkijoiden työrauhaa ei ole kunnioitettu.

Kannatan nykyisen duaalimallin säilyttämistä, mikä ei estä ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen välisen yhteistyön parantamista. Ammattikorkeakouluilla ja yliopistoilla on omat tehtäväkenttänsä ja vahvuutensa eikä duaalimallin purkaminen palvelisi sen kummemmin tutkimuksen kuin elinkeinoelämänkään tarpeita. Maailman paras korkeakoulutus perustuu vahvuuksiinsa.

Viime aikoina korkeakoulutusta koskeva keskustelu on liittynyt voimakkaasti akateemiseen työttömyyteen, mikä on huolestuttavasti kasvanut. Jätin syksyllä 2014 työministeri Ihalaiselle kirjallisen kysymyksen korkeasti koulutettujen työllisyyden edistämisestä, mutta työministeri ei vastauksessaan juurikaan kyennyt tarjoamaan eväitä ongelman ratkaisemiseksi.

Mikäli pääsen osallistumaan seuraaviin hallitusneuvotteluihin, tulen ajamaan hallitusohjelmaan kirjausta toimenpiteistä akateemisen työttömyyden vähentämiseksi.

Akateemisen koulutuksen saaneissa on suuri joukko itsensä työllistäjiä ja pienituloisia ihmisiä, joiden sosiaaliturvan parantamisen eteen olen tehnyt paljon työtä tällä kaudella ja tulen myös jatkossa.

Olin neuvottelemassa apurahansaajien sosiaaliturvan toteuttamisen hallitusohjelmaan vuonna 2007. Tuolloin ehdotuksestani hallitusohjelmaan kirjattiin myös lupaus tieteen- ja taiteentekijöiden työttömyysturvan parantamisesta. Olin mukana työryhmässä, jossa laki apurahansaajien sosiaaliturvasta kirjoitettiin ja laadittiin taiteen- ja tieteentekijöiden työmarkkinatukea koskeva ohjeistus.

Työni apurahansaajien sosiaaliturvan eteen alkoi jo ennen nousemistani eduskuntaan. Olin syksyllä 2006 mukana perustamassa ns. Tatusotu-verkostoa, jonka ansiosta apurahansaajien ja muiden pätkätyöntekijöiden sosiaaliturvan puutteet nousivat otsikoihin juuri ennen kevään 2007 eduskuntavaaleja.

Olen myös ennen eduskuntaan nousemistani työskennellyt 13 vuotta yliopistolla, ollut aktiivinen Tieteentekijöiden liitossa (johtanut mm. Tieteentekijöiden liiton Sosiaaliturvatyöryhmää) ja ollut humanistien luottamusmies Helsingin yliopistossa.  

Apurahatutkijat eivät ole työsuhteessa yliopistoon ja yliopistolain vaikutukset heidän asemaansa on huolettanut. Jätin opetusministerille kirjallisen kysymyksen apurahansaajien asemaan liittyvistä epäkohdista ja eriarvoisesta asemasta muihin yliopistolla tutkimustyötä tekeviin verrattuna. Kun apurahansaajat karkotetaan yliopistoilta, suurin häviäjä on yliopisto.

Olen pitänyt tällä ja edellisellä kaudella lukuisia puheenvuoroja eduskunnassa, joissa olen käsitellyt yliopistoja jostain näkökulmasta. Suurena huolenaiheena on ollut yliopistojen rahoitus. Tulen jatkossakin tekemään parhaani eduskunnassa sen eteen, että hallitus sitoutuu parantamaan yliopistojen perusrahoitusta. Puheenvuoroissani olen vaatinut hallitusta mm. luopumaan yliopistoihin kohdistetusta tuottavuusohjelmasta ja vastustanut lukukausimaksuja.

Toimenpidealoitteella olen ehdottanut, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin selvittääkseen yliopistojen hallinnon uudistuksen vaikutukset määrärahojen jakautumiseen hallinto- ja opetushenkilöstön välillä. Kirjallisen kysymyksen olen tehnyt tasa-arvosta yliopistojen rekrytoinneissa. Kirjallisella kysymyksellä olen selvittänyt myös yliopistojen tutkimusrahoituksessa käyttöön otettua ns. kokonaiskustannusmallia.