Kiusaamiseen puuttumisessa painopiste ennaltaehkäisyyn

Posted on

Ei riitä, että puheissa kiusaamiselle asetetaan nollatoleranssi. Tarvitaan konkreettisia toimia ja riittäviä resursseja, joilla kiusaamista voidaan ehkäistä ajoissa.

Syyskuussa Vantaan Kytöpuiston koululla oppilas joutui rajun väkivallan kohteeksi. Helsingin Uutiset uutisoi tapauksesta, jossa kahdeksasluokkalaista poikaa uhkailtiin välitunnilla väkivallalla ja tapahtumat ladattiin sosiaaliseen mediaan. Tapaukset ovat järkyttäviä ja osoittavat, että kouluturvallisuuden käytännön takaamisessa on epäonnistuttu.

Jokaisella lapsella ja nuorella on lakiin kirjoitettu oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Laki siis velvoittaa päättäjiä ja kasvattajia puuttumaan kaikkeen kiusaamiseen. Erityisesti vaikeista oloista tuleville lapsille koulun pitäisi olla paikka, jossa ei tarvitse pelätä ja jossa on mahdollista saada apua arjessa selviytymiseen.

Monet rankkaa kiusaamista kokeneet sanovat, etteivät vanhemmat, opettajat tai oppilashuolto tienneet kiusaamisesta. Jos kiusaaminen ei tule näkyväksi, siihen onkin mahdoton puuttua. Kiusaaminen voi olla myös passiivista, ulossulkemista ja katseen kääntämistä. Siksi kiusaaminen on koko yhteisön asia.

Kaikki lasten ja nuorten palvelut ovat avainasemassa kiusaamisen ennaltaehkäisyssä. Johtamani eduskunnan tarkastusvaliokunta on edellyttänyt, että lasten ja nuorten syrjäytymistä ehkäisevissä palveluissa painopiste siirretään ongelmien korjaamisesta niiden ennaltaehkäisyyn.

Ongelmien huomaaminen ajoissa edellyttää, että jokaisella lapsella on arjessaan aikuisia, joille koulukiusaamisesta voi puhua luottamuksellisesti. Opetus- ja hoitoryhmien on oltava riittävän pieniä, jotta aikuisilla on mahdollisuus huomata lapsen ja nuoren tarvitsema tuki. Opettajien lisäksi myös koulunkäyntiavustajat ja iltapäiväkerhojen ja harrastusten ohjaajat voivat olla lapsille ja nuorille turvallisia aikuisia, joille pahasta olosta voi puhua.

Poliittisten päättäjien on huolehdittava siitä, että lasten ja nuorten palveluissa on riittävät resurssit. Soteuudistus ei saa heikentää oppilashuollon toimijoiden mahdollisuutta yhteistyöhön. Kuraattoreiden, psykologien ja terveydenhoitajien on löydyttävä jatkossakin koululta. Tätä myös eduskunnan sivistysvaliokunta on edellyttänyt.

Kyselyiden mukaan opettajat kaipaavat parempia valmiuksia kiusaamiseen puuttumiseen. Opetushallitus julkaisee tänä syksynä oppaan siitä, miten oppilaitoksissa voidaan käytännössä puuttua kiusaamiseen. Opetusalan täydennyskoulutuksen yhdeksi painopistealueeksi on nimetty turvallisuus, osallisuus ja hyvinvointi. Tavoitteena on antaa opettajille riittävät valmiudet tunnistaa kiusaaminen ja puuttua siihen.

Oppilas- ja opiskelijahuoltoon on tulossa sitovat mitoitukset ja resursseja on tulossa lisää sekä perusopetukseen että toiselle asteelle. Myös koulupsykologien palveluiden saatavuutta on parannettava. Olen ehdottanut, että myös päiväkodeissa tulisi olla samanlainen psykologiresurssi kuin oppilashuollossa. Sosiaalisia taitoja, joita koulussa tarvitaan, opitaan jo päiväkodissa. Kiusaamisen ehkäisyn on alettava jo varhaiskasvatuksesta.

Sukupuolen moninaisuus jää varjoon

Posted on

Kasvatusalojen ammattilaiset kohtaavat työssään päivittäin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia henkilöitä. Kuitenkaan näiden alojen koulutuksissa ei käsitellä riittävästi sukupuolen moninaisuutta.

Opettajan sanat voivat jäädä lapsen tai nuoren mieleen vuosiksi, hyvässä ja pahassa. Moni pohdiskelee omaa identiteettiään niin varhaiskasvatuksessa, peruskoulussa, toisella asteella kuin korkeakoulussa. Tällaisissa tilanteissa on tärkeää, että jokainen lapsi ja nuori tulee kohdelluksi tasa-arvoisesti juuri omana itsenään.

Yhdenvertaisuuslaissa kielletään syrjintä seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Syrjinnästä raportoidaan yhdenvertaisuusvaltuutetulle, jonka tehtävänä on selvittää asiaa. Vuonna 2018 yhdenvertaisuusvaltuutettu sai 924 syrjintäyhteydenottoa, joista vain kymmenessä oli syrjintäperusteena seksuaalinen suuntautuminen. Asiantuntijat arvioivat, että syynä on aliraportointi. Tapauksia ei tunnisteta syrjinnäksi tai niistä ei haluta raportoida.

Koulukiusaaminen seksuaalisen suuntautumisen vuoksi on esimerkki yhdenvertaisuusvaltuutetulle ilmoitetusta syrjintätapauksesta. Merkittävä osa transnuorista on kokenut epäasiallista kohtelua, kiusaamista, häirintää tai uhkailua koulussa, kertoo THL. On äärimmäisen tärkeää, että jokaisella opettajalla ja kasvatusalan ammattilaisella on työkalut, joilla syrjintään voidaan puuttua.

Seksuaali- ja sukupuolitietämyksestä tarvitaan lisäopetusta varhaiskasvatuksessa ja opettajankoulutuksessa. Sukupuolen moninaisuus, sukupuolisensitiivisyys ja sukupuolten tasa-arvo ovat teemoja, joita on syytä käsitellä osana peruskoulutusta. On tärkeää, että jokainen opetus- ja kasvatusalan ammattilainen voi määrätietoisesti ja suunnitelmallisesti edistää yhdenvertaisuutta omassa työssään. Näin toimitaan jo monissa päiväkodeissa ja kouluissa, mutta käytäntöjen juurruttamisessa on vielä tehtävää.

Sukupuolisensitiivinen kasvatus alkaa varhaiskasvatuksesta. Sukupuoleen perustuvat ryhmäjaot eivät kuulu 2020-luvun yhteiskuntaan. Kouluihin on lisättävä sukupuolineutraaleja vessoja ja pukeutumishuoneita.

Työelämään on lisättävä täydennyskoulutusta, jotta seksuaali- ja sukupuolikysymyksiä voidaan käsitellä avoimesti työyhteisön sisällä. Näin myös taataan, että jokainen kasvattaja ymmärtää, mitä syrjintä on ja miten siihen voidaan puuttua.

Yhdenvertaisuuden vahvistaminen ja syrjivien rakenteiden murtaminen on meidän yhteinen tehtävämme.

Sähköpyörän hankintatuki on askel kohti päästötöntä liikennettä

Posted on

Pyöräilyn suosio on kasvanut korona-aikana. Sähköpyörän hankintatuki lisää kaikenikäisten suomalaisten pyöräilyä ja liikenteen sähköistymistä. Olisikin hyvä, että valtio myöntäisi yksityishenkilöille sähköpyörän ostamiseen hankintatukea.

Sähköpyöräilyn ilmasto- ja terveyshyödyt ovat kiistattomat. Yli 40 prosenttia suomalaisten automatkoista on alle viiden kilometrin mittaisia. Tuki edistää ilmastoystävällistä liikkumista, koska tutkimusten mukaan sähköpyörillä korvataan erityisesti lyhyitä automatkoja.

Ranskassa tehdyn tutkimuksen mukaan sähköpyörä korvasi 61 prosenttia automatkoista ja vain 21 prosenttia perinteisistä pyörämatkoista. Norjalaistutkimuksen mukaan sähköpyörän hankinta lisäsi pyöräilyä 12–18 kilometriä viikossa ja sillä korvattiin eniten yksityisautoilla tehtyjä matkoja.

Suomen on syytä ottaa mallia muista Euroopan maista. Sähköpyörän hankintatuki on jo käytössä esimerkiksi Ruotsissa, Itävallassa ja Espanjassa. Tuen muoto ja määrä vaihtelee maittain. Tuki on joko prosentuaalinen (20–33%) tai kiinteä summa, jolloin se vaihtelee 200 eurosta noin 600 euroon.

Sähköpyöräily on kätevä tapa lisätä arkiliikuntaa. UKK-instituutti on arvioinut, että liikkumattomuus aiheuttaa Suomessa vuosittain 3,2–7,5 miljardin euron kustannukset. Sähköpyöräily on mahdollista myös sellaisille henkilöille, joille perinteinen pyöräily ei sovi.

Tuki- ja liikuntaelinten sairaudet ovat suomalaisten yleisin syy käydä lääkärissä. Niistä aiheutuu myös eniten sairauspoissaoloja. Sähköpyöräily sopii näistä sairauksista kärsiville, koska sähköavusteisuus tekee pyöräilystä kevyempää. Sama koskee myös ikäihmisiä.

Vaikka Suomen koronatilanne on nyt vakaampi, on silti syytä varautua mahdolliseen toiseen aaltoon. Sähköpyöräilyn edistäminen on keino hillitä koronaviruksen leviämistä, koska yhä useampi suomalainen voisi taittaa matkansa pyöräillen. Erityisesti suurissa kaupungissa voi välttää julkisen liikenteen ruuhkia kulkemalla sähköpyörällä.

Sähköpyöräilyn edistäminen vahvistaa yhdenvertaisuutta, koska se tuo pyöräilyn mahdolliseksi yhä useammalle suomalaiselle. Sähköpyörän hankintatuki on tutkitusti tehokas keino lisätä liikuntaa, vähentää lyhyitä automatkoja ja edistää päästötöntä liikennettä. Sähköauton hankintaan saa jo 2000 euroa tukea – eikä olisi aika alkaa tukea myös sähköpyöräilyä?

Velkaantuneiden häpeärekisteristä on luovuttava

Posted on

Nykyisen lain mukaan maksuhäiriömerkintä säilyy luottotietorekisterissä kaksi vuotta siinäkin tapauksessa, että velka on suoritettu. Käytäntö on järjetön, syrjivä ja lisää eriarvoisuutta.

Teimme eri puolueiden kansanedustajien yhteistyöllä aloitteen, että maksuhäiriömerkintä poistettaisiin rekistereistä välittömästi ja automaattisesti heti kun velka on maksettu.  Saimme aloitteelle eduskunnan enemmistön tuen.

Yli 100 kansanedustajaa haluaa poistaa häpeärekisterin, joka pahentaa juuri niiden ihmisten tilannetta, jotka tarvitsisivat yhteiskunnan apua tilanteestaan selviämiseen. Lakimuutoksessa ei ole syytä viivytellä. Maksuhäiriömerkintä voi estää työpaikan, asunnon tai lainan saamisen. Myös kotivakuutuksen ja puhelinliittymän solmiminen voivat vaikeutua.

Velkaantuminen ei aina ole itsestä kiinni. Kuka tahansa voi velkaantua ja menettää luottotietonsa: opiskelija, eläkeläinen, startup-yrittäjä, yksinhuoltaja tai lomautettu työntekijä.

Koronaepidemia lisää toimeentulo-ongelmia. Massiiviset lomautukset ovat aiheuttaneet viivästyksiä Kelan työttömyysetuuksien ja perusturvan maksamisessa. Moni turvautuu pikavippiin selvitäkseen tavallisista arjen menoista kuten vuokrasta tai lääkkeistä. Velkaantuminen voi johtaa maksuhäiriömerkintään, vaikka olisi itse tehnyt kaikkensa.

Pelkästään viime vuonna kirjattiin yhteensä 1,8 miljoonaa uutta maksuhäiriömerkintää, mikä on viidenneksen enemmän kuin vuotta aiemmin. Kaikkiaan lähes 400 000 suomalaisella on tällä hetkellä maksuhäiriömerkintä.

Köyhyyden vähentäminen edellyttää perusturvan parantamista, uusien työpaikkojen luomista ja lainsäädäntöä, joka tunnistaa ja tunnustaa ihmisten avun tarpeen. Perustulo vähentäisi tarvetta turvautua toimeentulovaikeuksia pahentaviin pikavippeihin ja ennaltaehkäisisi myös maksuhäiriömerkintöjen syntymistä.

Kulttuuri tarvitsee tukeamme

Posted on

Kulttuurin merkitys kasvaa aina kun eletään poikkeusaikoja. Eikä pandemia ole eristänyt meitä kulttuurista nytkään. Koronakeväänäkin karanteenissa elävät ihmiset kokoontuvat virtuaalisten musiikkiesitysten äärelle sosiaalisessa mediassa. Kun kirjastot suljetaan, kaupunginkirjastojen työntekijät jakavat oven taakse jääneille ihmisille kasseittain poistokirjoja. Suomalaiset runoilijat lukevat kotona runojaan kameralle ja jakavat videotaan YouTubessa. Itse liityin virtuaaliseen lukupiiriin: aiomme lukea Alastalon salissa, tällä kertaa kokonaan!

Eristyksiin joutuneet ihmiset jakavat toisilleen kirja- ja elokuvavinkkejä: “Muistatteko Decameronen, romaanin mustan surman piirittämästä seurueesta?” “Joko katsoit kaikkein hyytävimmän dystopian ikinä, HBO:n Years and Years -tv-sarjan?” “Onko Rakkautta koleran aikaan tuttu?” Perustusaki-blogissa professori Pauli Rautiainen pohdiskelee näkevänsä Albert Camus’n romaanissa Rutto analogian epidemian takia poikkeusoloissa elävään Suomeen.

Vaikka kaikkea muuta rajoitettaisiin, taiteen alueella liikkuminen ei tunne rajoja. Kaipauksemme tarinoihin kasvaa sitä pakottavammaksi, mitä korkeammaksi kasvavat muurit kaupungin ympärillä. Lukeminen on keino ylittää olosuhteet, lentää muurien yli ja nähdä toivo tulevaisuudessa, jaetuissa kokemuksissa.

Koronakevät on osoittanut lukemattomin tavoin, miten suuri merkitys kulttuurilla on ihmisille. Kun fyysisten kontaktien määrää on rajoitettu, kasvaa henkisen läheisyyden merkitys. Kulttuuri on yhteisöllisyyttä ja juuri yhteisö on poikkeusoloissa ihmiselle elintärkeä, korvaamaton.

Kuten myös päättäjien ja tutkijoiden suusta on kyllästymiseen saakka kuultu, kulttuuritoimintaan osallistuminen lisää hyvinvointia ja terveyttä ja on yhteydessä koettuun terveyteen, hyvän elämän kokemukseen sekä pitkään ikään.

Onkin huomionarvoista, että juuri taide- ja kulttuuriala ottaa koronan taloudellisista vaikutuksista kohtalokkaan kipeitä osumia. Välittömiä menetyksiä syntyy eniten esittävien taiteiden alueella, missä pääsylipputulot jäävät saamatta, kun esitykset on jouduttu tartuntauhan vuoksi perumaan. Tappio jää usein taiteilijoiden, tuottajien ja näyttämöhenkilökunnan kärsittäväksi. Mutta korona kouraisee roposet myös kirjailijoiden taskunpohjilta, sillä hekin ovat joutuneet perumaan lukijatapaamisensa kirjastoissa ja julkisissa tilaisuuksissa. Tyhjän päälle pudonneita on kaikilla taiteenaloilla. Lupaus työttömyysturvasta kaikille freelancereille oli heille historiallinen – piti tulla pandemia, että ulkokehäläiset vedettiin sisäkehälle.

Menetetyistä tuloista huolimatta kulttuuripalveluita tuottaville kolmannen sektorin yhdistyksille jää maksettavaksi jatkuvasti kasaantuvat juoksevat kulut, kuten tila- ja laitevuokrat. Esitystoimintaan soveltuvia tiloja ei välttämättä saada enää helposti takaisin, jos niistä kerran joudutaan luopumaan. Olisikin tärkeää, että julkiset vuokranantajat kuten Senaattikiinteistöt, kunnat ja kaupungit sekä näiden hallinnoimat kiinteistöyhtiöt, voisivat edes poikkeusoloissa jättää perimättä vuokraa yleishyödyllisiltä yhdistyksiltä.

Menetettyjen pääsylipputulojen ohella monien yhdistysten taloutta uhkaavat kuntien ja kaupunkien myöntämien avustusten leikkaukset, kun kuntien talousvaikeudet epidemian vuoksi pahenevat. Myös uudesta arpajaislaista johtuva tulonmenestys on edelleen ratkaisematta. Hallitusohjelmaan sisältyvä lupaus Veikkaus-voittovarojen vähenemisen kompensoimisesta kulttuurin, taiteen, nuorison ja urheilun toimijoille on lunastamatta eikä lupaus saa jäädä koronan jalkoihin.

Kultturialan kolmannen sektorin yhdistysmuotoisen toiminnan usein hauraita rakenteita on pystytetty pitkään ja hartaasti. Vuosien – ja jopa vuosikymmenien – sitkeä työ uhkaa nyt tulla pyyhkäistyksi olemattomiin muutamassa kuukaudessa. Suurin osa taidealan yhteisöistä on nimenomaan voittoa tavoittelemattomia, yleishyödyllisiä yhdistyksiä, jotka eivät voi hakea yrityksille suunnattuja tukia.

Kaikki yhdistykset, joiden taloudessa erilaiset pääsylipputulot sekä osallistumis- ja kurssimaksut näyttelevät merkittävää osaa, ovatkin koronapandemian vuoksi nyt ylivoimaisen edessä. Tukea taide- ja kulttuuritoimijolle tarvitaan nopeasti, jos vakavasti toivotaan, että toiminta jatkuu pandemian väistyttyä.

Hallitus on tukemassa yritysten selviytymistä koronan seurauksista miljardeilla. Voittoa tavoittelemattomat yleishyödylliset yhdistykset tarvitsevat nekin kohdennettua tukea ja oman tuki-instrumentin. Taiteen osalta sen luonnollinen ja asiantuntevin paikka on Taiteen edistämiskeskus.

Tulevat kuukaudet ovat taistelua elämästä ja kuolemasta. Ilman henkistä kestokykyä ja sitä vahvistavia happilaitteita emme tästä taistelusta selviä. Tarvitsemme konkreettisia työkaluja, joiden avulla jaksamme elää koronan pystyttämien muurien sisällä ja sittenkin, kun tulee aika – ja se aika tulee aivan varmasti – käsitellä tämänkin ajanjakson jättämät arvet, muistot ja jakamattomat kokemukset. Kulttuuri ja kulttuurinen hyvinvointi on merkittävä osa kokonaisratkaisua.

Yrittäjät ja itsensätyöllistäjät tarvitsevat kipeästi valtion tukea

Posted on

Yhteiskunnan riskinsietokyky on koronakeväänä koetteilla. Kovimmin testataan nyt terveydenhuollon kestävyyttä. Mutta pitkittyvä epidemia merkitsee raskasta kuormaa myös sosiaalisektorille. Nyt on tärkeää muistaa yhteiskunnan heikoimmat ja huolehtia turvakotien ja lastensuojelun resursseista.

Rajoitustoimet iskevät pahasti ravintola- ja matkailualan yrittäjiin. Myös pienyrittäjät ovat nopeasti vaikeuksissa, kun asiakkaat eristäytyvät kotiin. Tässä tilanteessa tarvitaan valtion apua. Hallitukselta onkin tulossa tukipaketti, jolla pyritään turvaamaan kotimaisten yritysten rahoitus.

Myös Suomen Pankki aikoo suunnata ainakin 500 miljoonaa kotimaisten yritysten rahoituksen turvaamiseen. Koronan vuoksi valtion ja kuntien apua tarvitsevat myös kulttuurialan itsensätyöllistäjät, freelancerit ja yksinyrittäjät, joiden kevät on nyt hiljainen.

Korona lopetti kulttuurialan toimijoilta tulot kuin seinään ja moni jäi tyhjän päälle. Voisivatko kunnat jättää perimättä tilavuokraa toimijoilta, jotka ovat joutuneet perumaan esityksensä koronan takia?

Kelan, työvoimahallinnon ja työttömyyskassojen tulkintaohjeet on pikaisesti päivitettävä vastaamaan hätätilaa. Tarvitaan päätös työpoissaolojen kustannusten korvaamisesta myös silloin, kun ihmistä ei ole altistumisen tai sairastumisen vuoksi määrätty karanteeniin, vaan kyse on tulonmenetyksestä epidemiaan liittyvien rajoitustoimenpiteiden vuoksi.

Poikkeuksellisena aikana tarvitsemme myös ihmisten keskinäistä solidaarisuutta ja avunantoa. Solidaarisuus voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tukee ravintolayrittäjää tilaamalla ruokaa kotiin tai jättää pyytämättä rahoja takaisin peruutetusta konsertista tai teatteriesityksestä.

Poikkeusolot ovat aina vaikeimpia yhteiskunnan köyhimmille. Monet ruokajakelut on keskeytetty koronan leviämisen varotoimenpiteenä. Kuntien on nyt varmistettava, ettei ketään jätetä ilman huolenpitoa. Valtion, kuntien ja Kelan yhteistyöllä on huolehdittava, ettei ketään jätetä vaikeassa tilanteessa yksin.

Kirjoitus on alun perin julkaistu Verkkouutisten blogissa 16.3.2020.

Opettajien ja koulupsykologien lomautukset vaarantavat oppilaiden yhdenvertaisuuden

Posted on

Kunta voi äärimmäisenä säästötoimenpiteenä lomauttaa työntekijöitään, myös opettajia ja koulupsykologeja. Näin aiotaan toimia Kouvolassa. Kouvolan kaupungin päätös asettaa kuitenkin oppilaat eriarvoiseen asemaan: jokaiselle koululaiselle olisi turvattava samat perusoikeudet asuinpaikkakunnasta riippumatta.

Kouvolan kaupunki aikoo säästötoimenpiteenä lomauttaa opettajat, koulupsykologit ja -kuraattorit. Lomautukset on tarkoitus toteuttaa kolmessa jaksossa: elokuun alkupuolella, elo- ja syyskuun vaihteessa sekä syyskuun loppupuolella.

Suomalaisen koulutusjärjestelmän yksi kulmakivistä on, että jokainen oppilas saa tukea oppimiseensa juuri silloin, kun avuntarve on konkreettinen. Opettajan tehtävänä on varmistaa, että jokainen oppilas saa riittävästi yksilöllistä tukea. Opettaja myös tarvittaessa ohjaa oppilaan eteenpäin tuen piiriin.

Koulupsykologi auttaa oppilasta oppimisvaikeuksissa, tarkkaavaisuuden ja työskentelyn pulmissa sekä tunne-elämän kehityksen solmukohdissa. Koulupsykologi näkee perheen kokonaisuutena ja tarvittaessa tukee perhettä kriisin kohdatessa. Koulupsykologin tehtävänä on ennaltaehkäistä haasteiden kasaantumista.

Lain mukaan oppilaanohjausta, tukiopetusta ja erityisopetusta ei voi jättää antamatta. Myös aluehallintovirastojen kanteluratkaisuissa on todettu näin. Kouvolan kaupungin päätös lomauttaa koulujen henkilökuntaa on ristiriidassa aluehallintovirastojen aikaisempien päätösten kanssa.

Kuntia ei kuitenkaan ole tähän asti pystytty estämään toteuttamasta lomautuksia. Yksikään kunta ei ole saanut uhkasakkoa eikä kuntia ole pyydetty palauttamaan saatuja valtionosuuksia. Ei edes vaikka kyseessä olisi kunta, joka on lomauttanut aiemminkin. Kuntien hallinto perustuu kunnan asukkaiden itsehallintoon, ja kunnissa päätösvaltaa käyttää valtuusto.

Yksittäisen kaupungin päätös käyttää lomautuksia säästökeinona on konkreettinen esimerkki siitä, miten oppilaiden yhdenvertaisuus rapautuu tuen riippuessa yhä enemmän asuinpaikasta. Samalla alueelliset oppimiserot kasvavat. Viime vuoden Pisa-tuloksissa yksittäisten oppilaiden väliset lukutaitoerot olivat Suomessa suuremmat kuin kertaakaan aiemmin. Näihin eroihin on puututtava.

Kouvola on ollut viime vuosina yksi Suomen synkimmistä muuttotappioalueista. Kouvola ei kuitenkaan ole asian kanssa yksin, sillä ongelma koskettaa suurta osaa Suomen kunnista. Kuntatalouden heikentyessä Kouvolan ratkaisu tullaan valitettavasti näkemään yhä useammin, ellemme käy eduskunnassa perusteellista keskustelua siitä, miten lasten ja nuorten koulutukselliset perusoikeudet ja yhdenvertaisuus tullaan jatkossa turvaamaan.

Suomalainen koulutusjärjestelmä pohjautuu yhdenvertaisuuteen – näin on oltava myös tulevaisuudessa.

Lastensuojelun jälkihuollon ikärajan nostaminen teki monen nuoren tulevaisuudesta valoisamman

Posted on

Jälkihuollon ikärajan nousun ansiosta monen nuoren aikuisen tulevaisuus näyttää valoisammalta.

Vuoden alusta astui voimaan laki, joka nostaa oikeuden lastensuojelun jälkihuollon palveluihin 25-vuoteen, kun aikaisemmin ikäraja on ollut 21 vuodessa.

Lakimuutoksen taustalla on viime vaalikaudella eduskunnassa oppositiosta käsin läpisaamani kansanedustajan lakialoite. Se hyväksyttiin lopulta eduskunnassa yksimielisesti.

Jälkihuollon palvelut pitävät sisällään muun muassa tukea opintoihin ja työllistymiseen, henkilökohtaista ohjausta ja neuvontaa arjessa selviytymiseen, yhteiskunnan palveluihin ohjaamista, apua asunnon hankkimiseen sekä vertaistukitoimintaa. Juuri tällaisilla toimilla voidaan tukea lastensuojelun jälkihuollon piirissä olevien nuorten aikuisten itsenäistymistä.

Läpisaamani lakimuutos merkitsee lastensuojelulle 12 miljoonaa euroa rahaa lisää vuodessa, ja tämä raha maksetaan kunnille täysimääräisenä. Kustannukset on otettu huomioon kuntien peruspalvelujen rahoituksessa. On siis kuntien velvollisuus huolehtia, että jälkihuollon piirissä oleville nuorille järjestetään ja tarjotaan palvelut, joihin heillä on nyt subjektiivinen oikeus.

Kuntien suuntaan minulla on toinenkin viesti: toivon, että jälkihuollon palveluita tarjotaan mahdollisimman laajasti myös niille 21–25-vuotiaille nuorille aikuisille, jotka ehtivät täyttää 21 vuotta ennen lain voimaantuloa. STM:n valmistelussa laista rajattiin pois ne nuoret, jotka ehtivät täyttää 21 vuotta ennen lain voimaantuloa. Jälkihuollon piirissä on tällä hetkellä noin 8 000 lasta ja nuorta.

On äärimmäisen tärkeää, että lastensuojelun piirissä olleita nuoria aikuisia tuetaan kaikin mahdollisin tavoin. Hyvinvointiyhteiskunnan tehtävänä on pitää huolta heikoimmistaan ja tarjota oikea-aikaista apua aina, kun siihen ilmenee tarvetta. Lastensuojelun piirissä olleiden nuorten kustannuksella säästäminen on äärimmäisen lyhytnäköistä.

Pelkkä ikärajan nostaminen ei riitä, vaan on myös tärkeää, että kunnat tiedottavat huostaanotetuille nuorille aktiivisesti jälkihuollon jatkumisesta 25 vuoteen saakka. Tässä tarvitaan sosiaalityöntekijöiden ja lastensuojelujärjestöjen apua. Yksikään nuori ei saa jäädä byrokratian jalkoihin eikä yhteiskunnan välinpitämättömyyden uhriksi. Heikossa asemassa olevan nuoren on mahdoton vaatia oikeuksiaan, ellei hän ole niistä tietoinen. Kunnat eivät saa hakea säästöä sillä, että ne jättävät kertomatta lastensuojelun piirissä oleville nuorille heidän oikeuksistaan.

Nuorten oma toive on, että psykososiaalista tukea tarjotaan nykyistä enemmän. Moni lastensuojelun nuori kokee, että kannustus ja henkinen tuki on usein riittämätöntä. Seuraavaksi onkin jälkihuollon palveluiden sisällöllisen kehittämisen vuoro.

Jokaiselle jälkihuollon piirissä olevalle nuorelle on tarjottava apua, jota nuori oman kokemuksensa mukaan tarvitsee selvitäkseen itsenäisesti. On myös kuntien etu, että nuoret opiskelevat, pärjäävät, valmistuvat ja pääsevät kiinni työelämään.

Jälkihuollon ikärajan nousun ansiosta monen nuoren aikuisen tulevaisuus näyttää valoisammalta kuin aikaisemmin. Pallo on nyt kunnilla. On konkreettisten tekojen aika, jotta jälkihuollon palvelut myös oikeasti saavuttavat ne nuoret, jotka jälkihuollon apua ja tukea tarvitsevat.

Islannista mallia lasten ja nuorten hyvinvoinnin vahvistamiseen

Posted on

Hallitus on sitoutunut edistämään lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksia. Islannissa jokaiselle 6–18-vuotiaalle lapselle ja nuorelle on tarjottu harrastusseteliä, jonka he ovat saaneet käyttää itse valitsemaansa harrastukseen.  Islannissa harrastusmahdollisuudet on tuotu koulupäivän yhteyteen. Toimisiko vastaava malli myös meillä?

Hallituksen tavoitteena on edistää lasten ja nuorten yhdenvertaisia harrastusmahdollisuuksia. Se on tärkeää, jotta vähävaraisten perheiden lapset eivät jää harrastusten ulkopuolelle. Pelastakaa Lapset ry:n selvityksen mukaan lähes kaksi kolmasosaa vähävaraisten perheiden nuorista ei osallistunut mihinkään maksulliseen harrastustoimintaan. Varakkaiden perheiden nuorista vain kolmannes ei ollut mukana missään maksullisessa harrastuksessa.

Vanhempien taloudellisen tilanteen vaikutus lapsen harrastuksiin on siis huomattava. Vähävaraisten perheiden lapset kokevat myös itse, että heillä on heikommat mahdollisuudet osallistua harrastuksiin kuin muilla lapsilla. Harrastusten ulkopuolelle jääminen aiheuttaa ulkopuolisuuden ja huonommuuden tunteita ja altistaa kiusatuksi tulemiselle.

Lapsia ja nuoria eriarvoistavan kehityksen on kerta kaikkiaan loputtava. Siksi hallitusohjelmassa on nyt sitouduttu tuomaan Suomeen Islannin harrastusmallia. Tavoitteena olisi parantaa käytännössä ja oikeasti lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksia.

Erityisesti alakouluikäisillä lapsilla koulupäivät ovat lyhyitä, ja lapsella voi kulua tunteja yksin kotona ennen kuin vanhemmat pääsevät töistä kotiin.

Harrastusmahdollisuuksien tuominen koulupäivän yhteyteen voisi vähentää perheissä kiireen tuntua ja toisi virikkeellistä tekemistä lapsille ja nuorille iltapäiviin. Samalla pitää huolehtia, ettei harrastusten tuominen kouluun kuormita opettajia. Suomeen sopivaa mallia voitaisiin hakea yhteistyössä eri toimijoiden kuten esimerkiksi järjestöjen ja nuoriso- ja kulttuuritoimen kanssa.

Edellinen hallitus asetti tavoitteekseen taata jokaiselle lapselle ja nuorelle mahdollisuuden vähintään yhteen mieluisaan harrastukseen. Tämä niin kutsuttu harrastustakuu jäi kuitenkin sanahelinäksi, sillä sen toimeenpanoon ei panostettu riittävästi. Nuorisotutkimusseurannselvityksen mukaan harrastustakuu toteutuu vain joka neljännessä kunnassa.

Olen iloinen siitä, että istuvan hallituksen lupaus edistää lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksia näkyy nyt myös konkreettisena rahana ensi vuoden valtion talousarvioesityksessä. Tasavertaiset harrastusmahdollisuudet vahvistavat lapsen itsetuntoa ja osallisuutta ja vähentävät myös kiusaamista. Siksi harrastuksen takaaminen jokaiselle lapselle on hieno tavoite.

Lastensuojelu on aika laittaa kuntoon

Posted on

Lastensuojelusta kantautuu tämän tästä huolestuttavia uutisia. Yhdellä lastensuojelun työntekijällä voi pahimmillaan olla yhtaikaa sata asiakasperhettä, ylikin. Lastensuojeluun on palkattu liian vähän sosiaalityöntekijöitä, mikä on johtanut siihen, että pätevät ja sydämellä työtään tekevät ihmiset uupuvat ja vaihtavat työpaikkaa. Uusia koulutettuja ja päteviä lastensuojelun työntekijöitä on vaikeaa saada.

Ylen mukaan lastensuojelun asiakkaat, lapset ja nuoret, ovat monessa lastensuojelulaitoksessa joutuneet kohtaamaan epäasiallista kohtelua työntekijöiden taholta. Tarkastuksissa on tullut ilmi  kaltoinkohtelua ja epäasiallisia rajoittamistoimia. Luulisi, että tällaiset uutiset olisivat jo jääneet lastensuojelun synkkään historiaan, mutta nyt ne ovat tulleet takaisin. Myös lastensuojelun valvonnassa on oikeuskanslerin mukaan ollut vakavia puutteita.

Lastensuojelussa piileviin vakaviin ongelmiin on puututtava välittömästi. Ensiksikin on korjattava puutteet lastensuojelulaissa ja rajattava asiakasmäärä lailla. Toiseksi on puututtava pahoinvoinnin juurisyihin, niihin, jotka aiheuttavat lisääntynyttä lastensuojelun tarvetta.

Arviolta joka neljäs nuori kärsii mielenterveyden häiriöstä, apua vain on vaikea saada. Nuoria ohjataan jatkuvasti erikoissairaanhoidon ja lastensuojelun raskaisiin palveluihin, koska matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita ei ole riittävästi. Tämä on epätarkoituksenmukaista ja järjetöntä, yhteiskunnalle kallista ja inhimillisesti niin väärin kuin voi olla. Ei lastensuojelu voi ratkaista mielenterveyspalveluiden puutetta.

Markkinoiden lakien mukaan kysyntä luo tarjontaa, ja pula mielenterveys- ja lastensuojelupalveluista on alkanut houkutella alalle yhä enemmän myös yksityisiä toimijoita. Lastensuojelulla on alettu siis pyörittää liiketoimintaa. Tämäkin on myönnettävä ääneen ja laitettava valvonta ja sitä koskeva lainsäädäntö ja resurssit kuntoon.

Palveluiden painopiste on väärässä paikassa, jos lapsia ja nuoria ohjataan psykiatrisen ja erikoissairaanhoidon piiriin matalan kynnyksen palveluiden puuttumisen takia. Perustasolla on oltava riittävästi kohtaavia aikuisia ja apua jokaiselle lapselle ja nuorelle.

Ennaltaehkäisevään työhön panostaminen kannattaa, jotta ongelmiin voidaan puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Erityisoppilaan tuki luokassa on varmistettava lailla. Kun lapsiperheet saavat ajoissa apua, myös raskaiden palveluiden tarve vähenee.

Jatkossa tukea lastensuojelun piirissä oleville nuorille on onneksi tarjolla aiempaa pidempään, sillä lakialoitteeni lastensuojelun jälkihuollon ikärajan nostamisesta 25 vuoteen meni läpi eduskunnassa viime kaudella. Tämä on konkreettinen keino tukea nuoria aikuisia turvallisesti itsenäiseen elämään.

Sote-uudistuksessa on kiinnitettävä huomio valvontaan. Omavalvonnan lisääminen on riski sosiaali- ja hoivapalveluissa.

Lapset ja nuoret ansaitsevat parempaa politiikkaa. Yhteiskunnan heikoimmista on pidettävä huolta – erityisesti lapsista ja nuorista, joilla on koko elämä edessään.