Kunnat, tukekaa nyt kulttuuria

Yle julkaisi Kalevalan päivänä uutisen, jonka mukaan Manner-Suomen kunnissa käytettiin vuonna 2020 kulttuuriin 23 miljoonaa euroa vähemmän kuin mitä oli budjetoitu. Esimerkiksi Helsingissä kulttuuribudjetista jäi viime vuonna käyttämättä yli 900 000 euroa.

Suurimpana syynä tilanteeseen oli koronavirus, joka pakotti perumaan monia tapahtumia ja produktioita. Samaan aikaa koronavirus on ajanut kulttuurialan syvään ahdinkoon. Taiteen ja kulttuurin barometrin ennakkotietojen mukaan kulttuurialalla työskentelevistä jopa 76 prosenttia raportoi koronaviruksen vaikuttaneen työskentelyynsä, ja suurin osa vaikutuksista oli negatiivisia. Esimerkiksi Muusikkojen liitto arvioi, että 96 prosenttia muusikoista on koronapandemian vuoksi menettänyt työtilaisuuksia.

Ottaen huomioon kulttuurialan nykyisen ahdingon, olisi reilua, että kunnat jakaisivat vuonna 2020 säästyneistä kulttuurivaroista tukia kulttuuritoimijoille.

Ehdotankin, että kunnissa selvitettäisiin mahdollisuutta jakaa vuonna 2020 kulttuuritoiminnasta säästyneitä rahoja kulttuurialalle heti, kun se on mahdollista. Varoja voisi jakaa paikalliselle kulttuurikentälle esimerkiksi kuntien kulttuurilautakuntien kautta avustuksina. Kulttuurilautakunta tuntee todennäköisesti paikallisen toimijakentän parhaiten ja osaisi kohdistaa tukea esimerkiksi pienille ryhmille tai vapaille tekijöille, joiden toimintaan koronatilanne on vaikuttanut erityisen paljon.

On myös huolehdittava, ettei vastaava kulttuuribudjetin leikkautuminen tapahdu uudelleen tänä vuonna. Mikäli kulttuurivaroja ei tänäkään vuonna voi ohjata täysimääräisesti esimerkiksi suurproduktioihin, varoja kannattaisi suunnata joustavasti muihin kulttuurihankkeisiin jo kuluvan vuoden aikana. Kipeimmin tukea tarvitsevat vapaan taiteen kentän freelancerit.

Nyt pitää kulttuurin puolustajien kunnissa valpastua. Ei anneta kuntien kulttuuribudjettien kutistua ennakoimattomasti tilanteessa, jossa kulttuurialan työntekijät tarvitsevat entistä enemmän tukea taiteellisen työnsä ja toimeentulonsa turvaamiseksi.

Nyt on korkea aika kompensoida kansanedustajien lentomatkailu

Rahankeräyslain muutos helpottaa päästökompensaation tarjoamista ja auttaa lisäämään päästökompensointia Suomessa. Eduskunnan tulisi näyttää muille työyhteisöille esimerkkiä kompensoimalla kansanedustajien työmatkojen aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt.

Eduskunnassa käsitellään tänään muutoksia rahankeräyslakiin. Lakiesityksessä rahankeräyslakia muutettaisiin niin, että vapaaehtoinen päästökompensointi jäisi rahankeräyslain ulkopuolelle. Vapaaehtoinen päästökompensaatiotoiminta olisi siis jatkossa mahdollista järjestää ilman rahankeräyslupaa.

Tähän asti rahankeräyslainsäädäntö on ollut epäselvää, ja päästökompensaatio on vaatinut keräysluvan. Lupavaatimus on vaikeuttanut päästökompensaatiota tarjoavien yritysten, järjestöjen ja säätiöiden toimintaa ja hidastanut päästökompensaation käyttöönottoa. Siksi päästöjen kompensoiminen ei ole ollut Suomessa kovin yleistä.

Ilmastokriisin ratkaiseminen on aikamme politiikan merkittävin kysymys, ja ilmastonmuutoksen torjunnan tulisi näkyä niin ihmisten arjessa kuin kaikessa päätöksenteossa. Päästökompensointi ei yksin ole riittävä keino ilmastonmuutoksen hidastamiseksi, mutta se on olennainen osa ilmastotoimia. Yksittäisten toimijoiden, eli ihmisten, yritysten tai esimerkiksi järjestöjen, tekemät päästökompensaatiot täydentävät hallituksen päästövähennystoimia ja auttavat tekemään Suomesta hiilineutraalin vuoteen 2035 mennessä.

Lentäminen on yksi ilmastolle haitallisimpia liikennemuotoja. Esimerkiksi eduskunnassa kansanedustajat matkustavat työnsä puolesta normaalioloissa hyvin paljon sekä kotimaassa että ulkomailla. Matkustaminen on tärkeä osa kansanedustajan työtä, ja joissain tilanteissa lentomatkailu on vielä tällä hetkellä paras tai ainoa realistinen matkustusvaihtoehto.

Työmatkalentojen kompensoiminen on kuitenkin täysin mahdollista. Euroopan parlamentti toteuttaa jo ilmastovastuutaan ja kompensoi parlamentin jäsenten pakollisen lentämisen aiheuttamat päästöt sertifioitujen ohjelmien kautta.

Jätin jo vuonna 2018 toimenpidealoitteen kansanedustajien työmatkalentojen kompensoinnista. Aloite sai laajaa suosiota yli puoluerajojen, ja sittemmin asia on ollut eduskunnan kansliatoimikunnan käsittelyssä. Nyt olisi korkea aika päättää kompensoida kaikkien kansanedustajien lentäen tekemien työmatkojen päästöt.

Mahdollisuus kompensoida aiheuttamansa kasvihuonekaasupäästöt ei anna lupaa kuluttaa nykyistä enemmän, tai edes pitää kulutustasoa nykyisenlaisena. Meidän on yhteiskuntana edelleen pyrittävä minimoimaan aiheuttamamme päästöt ja esimerkiksi kehitettävä junamatkustamista edelleen kunnolliseksi vaihtoehdoksi lentämiselle. Korona-aika on myös opettanut, että monet työasiatkin voi hoitaa täysin etänä. Esimerkiksi Pohjoismaiden Neuvosto on pitänyt täysistuntonsa korona-aikana täysin virtuaalisesti.

Niissä tilanteissa, joissa kasvihuonekaasupäästöjä on kuitenkin pakko tuottaa, ne pitäisi pystyä myös kompensoimaan. Eduskunta voi näyttää päästökompensoinnissa hyvää esimerkkiä muille työyhteisöille, joissa työmatkoja tehdään vielä lentäen.

Taiteiden tutkimusta ei saa ajaa yliopistoissa alas

Taiteiden tutkimusta ajetaan useissa Suomen tiedeyliopistoissa alas muun muassa lakkauttamalla pieniä koulutusohjelmia ja vähentämällä opetusvakansseja. Viime kädessä tästä on vastuussa opetus- ja kulttuuriministeriö.

Syyskuussa uudet opiskelijat aloittavat yliopistoissa. Opiskelemaan pääsy ei ole ollut helppoa, ja siksi jokainen opiskelija varmasti odottaa saavansa opinnoissaan turvallisen yhteisön, oppimisen ja oivaltamisen iloa sekä laadukasta opetusta. Valitettavasti se, miten paljon ja millaista opetusta opiskelijalla on saatavilla, riippuu paljon oppiaineesta. Jos sattuu opiskelemaan taiteiden tutkimusta, saattaa jo pian opintojen alussa törmätä tilanteeseen, jossa opetusta ja opetushenkilökuntaa vähennetään ja kursseja opetetaan yhä enemmän yhteistyössä muiden yliopistojen tai oppiaineiden kanssa. Ja kenties omaa unelma-alaa ei ole päässyt lainkaan opiskelemaan, koska se on lakkautettu.

Suomen yliopistokentällä on jo jonkin aikaa ollut näkyvissä, että vastuu taidealojen koulutuksesta siirtyy tiedeyliopistoilta yhä enemmän taideyliopistoihin. Tiedeyliopistojen tarjoamaa taiteiden tutkimuksen opetusta on ajettu alas useissa yliopistoissa, monipuolista tuntiopetusta on karsituu ja vapautuneita opetustehtäviä on jätetty täyttämättä. Esimerkiksi Helsingin yliopistossa oli nykyistä taiteiden tutkimuksen koulutusohjelmaa perustettaessa oli yhteensä 14 opetusvakanssia, joista on jäljellä enää yhdeksän. Tampereen yliopisto lakkautti 2010-luvulla musiikintutkimuksen sekä teatterin ja draaman tutkimuksen tutkinto-ohjelmansa. Opetuksen vähenemisestä kärsivät taideaineiden perustutkinto-opiskelijat. Henkilökunnan vähentäminen vaikuttaa myös oppiaineen tuottaman tutkimuksen määrään ja laatuun, kun opetus- ja tutkimushenkilöstöä ei ole riittävästi.

Yliopistot ovat pyrkineet karsimaan opetuksestaan päällekkäisyyksiä muiden yliopistojen kanssa ja lisäämään esimerkiksi yhteisprofessuureja. Tiede- ja taideyliopistoilla on kuitenkin eri tehtävät ja koulutustavoitteet, eikä kummankaan opetusta voi täysin korvata yhteisellä opetuksella.

Tiedeyliopistojen tyypillisesti opettama taiteiden tutkimus on tiedeperustainen ja monitieteinen tutkimusala, joka tuottaa tietoa ihmisten toiminnasta ja taiteiden yhteiskunnallisesta merkityksestä. Taideyliopistoissa opetuksen pääpaino on yleensä opiskelijan omien taiteellisten valmiuksien kehittämisessä ja taiteilijaksi kasvamisessa. Molemmat ovat tärkeitä, mutta ne vastaavat hyvin erilaisiin yhteiskunnallisiin tarpeisiin.

Me tarvitsemme yhteiskunnassa sekä taiteen tekijöitä että taiteen tutkijoita. Suomen taidekenttä on voimakkaasti kansainvälistynyt viime aikoina, minkä vuoksi korkeatasoisia taidealan asiantuntijoita tarvitaan yhä enemmän. On lyhytnäköistä politiikkaa ajaa taiteiden tutkimusta alas tai olettaa, että taiteen tekeminen ja taiteen tutkiminen vaatisivat opiskelijalta samanlaisia valmiuksia.

Yliopistot tekevät itse päätöksiä omasta koulutustarjonnastaan, mutta päätöksiin vaikuttaa esimerkiksi yliopistojen saama rahoitus. Lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriö on yliopistolain nojalla viime kädessä vastuussa yliopistojen koulutusvastuun jakautumisesta – sekä siitä, että Suomessa järjestetään riittävästi taiteiden tutkimuksen opetusta. Jos taiteiden tutkimusta siis ajetaan hallitsemattomasti alas ympäri Suomea, ministeriö ei joko tiedä opetusalan ahdingosta tai sillä ei ole kunnollisia keinoja huolehtia taidealojen opetuksen riittävistä resursseista. Monitieteisen sivistysyliopiston taiteiden tutkimuksen alasajaminen ei voi olla Suomen kulttuuri- ja tiedepolitiikan julkilausuttu eikä kätketty tavoite.

Päihdepolitiikan pitää perustua ihmisoikeuksiin

Huumekuolemien taustalla on yleensä pitkään jatkunut päihderiippuvuus ja huono-osaisuuden kierre. Siksi huumeiden ongelmakäytön haittoja ja huumemyrkytyskuolemia ehkäistään parhaiten inhimillisellä päihde- ja sosiaalipolitiikalla.

Huumeiden käyttö on lisääntynyt 2010-luvulla. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Huumetilanne Suomessa 2020 -raportin mukaan Suomessa oli vuonna 2017 noin 31 100–44 300 amfetamiineja ja opioideja ongelmallisesti käyttävää, mikä on noin prosentti kaikista 15–64-vuotiaista suomalaisista. Vaikka huumeiden ongelmakäyttäjistä suurin osa on 25–34-vuotiaita, alle 25-vuotiaiden osuus huumeita ongelmallisesti käyttävistä on kasvanut.

Huumeiden käytön lisääntymisen myötä ovat lisääntyneet myös käyttöön liittyvät haitat, kuten tapaturmaiset huumemyrkytyskuolemat. Vuonna 2018 Suomessa tapahtui 188 huumemyrkytyskuolemaa, kun vuonna 2014 vastaava luku oli 137. Alle 20-vuotiaiden huumemyrkytyskuolemat ovat lisääntyneet kaikkein dramaattisimmin: vuonna 2014 huumemyrkytykseen kuoli 4 alle 20-vuotiasta, vuonna 2018 jo 20. Myös huumesairauksien vuoksi terveydenhuollon vuodeosastohoidossa olleiden potilaiden ja hoitojaksojen määrä on kasvanut.

Huumemyrkytyskuolemat ovat tyypillisesti sekamyrkytyksiä, tapaturmaisia ja mukana on yleensä opioidia. Yksi keskeinen riski huumemyrkytyskuolemalle on huumeiden käyttäminen suonensisäisesti, sillä se lisää yliannostuksen vaaraa. Lisäksi se kasvattaa mahdollisuutta saada tulehdus tai tartuntatauti. Huumemyrkytyskuolemat eivät siis yleensä tapahdu huumeiden kertakokeilun yhteydessä, vaan niiden taustalla on pitkään jatkunut päihderiippuvuus ja huono-osaisuuden kierre.

THL:n mukaan päihdehuollon huumeasiakkaat ovat tyypillisesti nuoria miehiä, joiden koulutustaso on matala ja joiden keskuudessa työttömyys on yleistä. Vuonna 2018 joka kymmenes heistä oli asunnoton. Niinpä huumeidenkäytön ongelmien ehkäisemiseksi tarvittaitaan inhimillistä sosiaalipolitiikkaa: lapsiperheiden hyvinvoinnin tukemista sekä työtä syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja eriarvoisuuden vähentämiseksi. Lisäksi tarvitaan ennaltaehkäisevää päihdetyötä sekä päihdepolitiikkaa, joka keskittyy huumeiden ongelmakäytön haittojen ja huumemyrkytyskuolemien ehkäisemiseen.

Huumekuolemien ehkäisyn asiantuntijaryhmä suosittelee huumemyrkytyskuolemien ehkäisemiseksi muun muassa turvallisia käyttöhuoneita, opioidikorvaushoitoa, huumeiden käyttöön liittyvän stigman purkamista, jalkautuvan päihdetyön ja terveysneuvonnan lisäämistä sekä naloksonin jakamista riskiryhmille. Lisäksi THL:n mukaan myös huumeiden käytön rangaistavuudesta tulisi luopua, sillä se ei vähennä huumeiden ongelmakäytön haittoja.

Valtiolla on velvollisuus suojella kansalaistensa henkeä ja terveyttä. Huumeiden ongelmakäytön tapauksessa tämä velvollisuus tarkoittaa inhimillistä päihdepolitiikkaa sekä aktiivisia toimia syrjäytymisen ja huono-osaisuuden vähentämiseksi.

Jätin 12.5.2021 hallitukselle kirjallisen kysymyksen huumemyrkytyskuolemien ehkäisystä.

Kulttuurialan merkitys taloudelle otettava viimein vakavasti

Kulttuuriala työllistää Suomessa yli 100 000 ihmistä. Koko talouden arvonlisäyksestä kulttuurin toimialan arvonlisäysosuus on 3,4 prosenttia. Vertailun vuoksi: turveala työllistää Suomessa vain muutamia tuhansia ihmisiä.

Kulttuuri- ja luovat alat ovat Suomessa merkittävä työllistäjä ja osa kansantaloutta. Tilastokeskuksen mukaan kulttuurin alat työllistävät Suomessa yli 100 000 ja Euroopan tasolla yli 7,6 miljoonaa ihmistä. Toimiala myös kasvaa Euroopassa keskimääräistä nopeammin ja alan toimijoista keskimääräistä huomattavasti suurempi osa työskentelee yrittäjinä.

Paljon puhuttu turveala sen sijaan työllistää Suomessa noin 4000 ihmistä.

Koronavirus ja siitä seuranneet rajoitukset ovat romahduttaneet monen alalla työskentelevän elinkeinon. Kulttuuriala tarvitsee tukea enemmän kuin koskaan, jotta sen toimintaedellytykset tulevaisuudessa voidaan turvata. Luovan alan tukeminen nyt ei ole pelkkä valtion menoerä, vaan todellinen investointi työllisyyteen, Suomen hyvinvointiin ja maan tulevaisuuteen.

Suomessa ei perinteisesti ole osattu nähdä, että taloutta voi kasvattaa kulttuurin ja luovien alojen kautta. Valtion tukia kannattaisi kuitenkin kohdistaa paljon enemmän luovien alojen kaltaisille aloille, joiden kasvupotentiaali on lupaava ja jotka ovat kiinteä osa kestävää tulevaisuutta, ja vähemmän menneisyyden aloille, joiden ohi aika on ajanut jo kauan sitten.

Konsulttiyhtiö EY:n laatimassa tutkimuksessa suositellaan kulttuurialan elvyttämiseksi kolmea toimenpidettä, joita myös kulttuurialojen ammattijärjestöt Suomessa ovat pitäneet esillä.

Ensinnäkin kulttuurialan rahoitustilanne on korjattava. Tässä keskeisessä roolissa ovat hallituksen tukipaketit kulttuuri- ja tapahtuma-alalle sekä luovan talouden tukemisen EU:n elpymisvälineen kautta. Toiseksi, kulttuuria on hyödynnettävä koko yhteiskunnan kehityksen kiihdyttäjänä. Kulttuurin tuoma lisäarvo esimerkiksi matkailualalle on tunnistettava, ja kulttuurin tutkimukseen on varattava nykyistä huomattavasti enemmän resursseja. Lisäksi kulttuuriala on otettava vakavasti myös työ- ja elinkeinoministeriössä – luovan alan tukeminen ei ole ainoastaan opetus- ja kulttuuriministeriön tehtävä.

Ja kolmanneksi, luovan talouden toimintaedellytyksiä on parannettava lainsäädännön keinoin. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että sosiaaliturvaa on uudistettava huomioimaan epätyypilliset työn tekemisen muodot, kuten itsensätyöllistäminen ja sukkulointi yrittämisen ja työsuhteiden välillä, sekä apuarahat. Eläkevakuutusjärjestelmää on kehitettävä vastaamaan itsensätyöllistäjien tarpeita. Freelancereiden mahdollisuuksia kollektiiviseen neuvotteluun on parannettava. Arpajaislain muutokset aiheuttamat menetykset kulttuurialalle on korvattava valtion budjettivaroista. Työsuhteen ja yrittämisen välistä rajaa on selkeytettävä, ja työlainsäädäntöä on muutettava niin, että myös työsuhteen kaltaisissa oloissa työtä tekevät ovat työsuhteen suojan piirissä.

Kulttuuriala on keskeinen osa taloutta ja merkittävä työllistäjä Suomessa. Lisäksi sillä on kaikki edellytykset kasvaa tulevaisuudessa vieläkin suuremmaksi, kun sitä nyt tuetaan oikein. Kulttuuri, jos mikä, on ala, johon Suomen kannattaa investoida.

 

Blogi on julkaistu alun perin Verkkouutisissa 29.4.2021.

Lukutaito kansalaistaitona

Lukutaito on kansalaistaito, joka avaa ovet paitsi mielikuvitusmaailmoihin, myös yhteiskunnan toimintaan.

Suomalaisista useampi kuin joka kymmenes lukee niin heikosti, että se vaikeuttaa arkisissa tilanteissa, yhteiskunnassa ja työelämässä pärjäämistä. Jos ei osaa lukea riittävän hyvin erilaisia tekstityyppejä, omien oikeuksien puolustaminen, luotettavan tiedon etsiminen ja yhteiskunnassa vaikuttaminen eivät onnistu.

Lukemista on tärkeä tukea mahdollisimman paljon. Yksi keskeinen tuen paikka on varhaislapsuus. Varhaislapsuudessa tapahtuva ääneen lukeminen tukee tutkitutusti lasten kielellistä kehitystä. Silti suuri osa pienten lasten vanhemmista ei lue lapsilleen riittävästi ja kokee, ettei tiedä lukemisen hyödyistä tarpeeksi.

Lukulahja lapselle -ohjelma on Suomen Kulttuurirahaston rahoittama ja Lukukeskuksen koordinoima lukutaito-ohjelma. Ohjelmassa kaikille vuosina 2019−2021 syntyville vauvoille jaetaan kirjalahja osana neuvolatarkastusta. Ohjelman tavoitteena on lisätä ääneen lukemista pienten lasten perheissä ja innostaa perheitä säännöllisiin yhteisiin lukuhetkiin vauvaiästä lähtien.

Koska lukeminen on tutkimusten mukaan erityisesti korkeakoulutettujen perheiden harrastus, lukemista on tärkeää tukea juuri neuvolassa, jossa tavoitetaan tasavertaisesti koko ikäluokka. Lukulahja lapselle -ohjelma lisää varhaislukemista lapsiperheissä ja auttaa osaltaan ehkäisemään lukemisen eriarvoistumista.

Lukukeskus on seurannut ohjelman vaikutuksia sen käynnistämisestä lähtien ja sen mukaaan ohjelmaan ovat olleet tyytyväisiä niin neuvolat kuin perheetkin. Ohjelma on auttanut neuvoloita keskustelemaan perheiden kanssa lukemisesta ja muistuttanut vanhempia lukemisen tärkeydestä.

Hanketta on rahoitettu kolmen vuoden ajan Suomen Kulttuurirahaston tuella, mutta rahoitus päättyy vuoden 2021 lopussa. Tällöin koko lupaavasti alkanut ohjelma uhkaa loppua. Ottaen huomioon ohjelman menestyksen Lukulahja lapselle -ohjelmaa olisi tärkeää jatkaa ja lukulahjasta pitäisi tehdä jatkuva osa neuvolatoimintaa. Lukulahjaa voisi myös laajentaa niin, että lapsi saisi kirjalahjan joka vuosi kouluikään saakka.

Lukulahja on helppo tapa edistää lasten lukutaitoa ja kiinnostusta lukemiseen, ja siten parantaa heidän mahdollisuuksiaan olla mukana vaikuttamassa omiin asioihinsa. Koska lukutaito on kansalaistaito, sen edistämisen kuuluu olla yhteiskunnan vastuulla.

Köyhyyden torjuminen on kuntien velvollisuus

Kunnat ovat avainasemassa köyhyyden, eriarvoistumisen ja syrjäytymisen ehkäisyssä. Muutamia tärkeitä toiminnan paikkoja ovat asumisen järjestäminen, kaikkien mahdollisuus tehdä töitä, lapsiperheiden palvelut ja nuorista huolehtiminen.

Asumisen järjestämisessä kunnilla on paljon valtaa. Jokaisen kunnan tavoitteena pitää olla, että kaikilla sen asukkailla on koti. Keinovalikoimaan kuuluvat esimerkiksi riittävä asuntotuotanto, tukiasunnot sekä kaupunkisuunnittelu niin, että kohtuuhintaisia asuntoja löytyy työpaikkojen ja palveluiden läheltä.

Myös työllisyyden parantaminen on mahdollista kunnissa, kun pidetään huolta, että kaikki kykenevät työntekoon. Kuntien tulee edistää työllisyyttä muun muassa maksamalla työllistymisen kuntalisää ja työllistämällä osatyökykyisiä ja pitkäaikaistyöttömiä. Matalan kynnyksen päihde- ja mielenterveyspalvelut varmistavat sen, että mahdollisiin ongelmiin saa apua jo varhaisessa vaiheessa.

Lapsiperheitä voidaan auttaa esimerkiksi parantamalla perheille tarkoitettuja palveluita, kuten neuvolatoimintaa ja ehkäisevää sosiaalityötä. Toimiva joukkoliikenne ja kohtuuhintainen varhaiskasvatus purkavat vanhempien työnteon esteitä. Varhaiskasvatuksen maksuttomuutta tuleekin laajentaa. Helsinki on mukana 5-vuotiaiden maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeilussa. Seuraavaksi kokeilua pitää laajentaa 3- ja 4-vuotiaisiin.

Nuorilla täytyy olla mahdollisuus harrastuksiin perheen varallisuudesta riippumatta. Oppilashuolto ja nuorten matalan kynnyksen neuvonta- ja mielenterveyspalvelut ehkäisevät ongelmien kasautumista ja ne tulee turvata. Ammattikouluissa tulee tarjota opiskelijoille maksuton aamupala.

Parhaiten kunnat torjuvat köyhyyttä ja parantavat asukkaidensa hyvinvointia, kun ne ottavat asukkaat itse mukaan päättämään omista asioistaan.

Mitä sinun kunnassasi tulisi tehdä, jotta asukkaat voisivat paremmin?

Miten parantaa sijoitettujen lasten ja nuorten hyvinvointia?

Koskelan murha on järkyttänyt meitä kaikkia. Julkisuuteen on kerrottu, että uhri oli lastensuojelun asiakas, joka oli sijoitettu sijaishuoltoon. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei kukaan uhrin kanssa tekemisissä ollut viranomainen tarjonnut uhrille riittävää tukea tai puuttunut tämän kiusaamiseen kunnolla.

Koskelan murha on osaltaan kammottava muistutus siitä, että erityisesti sijaishuoltoon sijoitetut lapset ja nuoret voivat Suomessa huonosti. THL:n vuoden 2019 Kouluterveyskyselyn mukaan sijoitetut lapset ja nuoret kärsivät ikätovereitaan useammin muun muassa kiusaamisesta, väkivallasta, mielenterveyden ongelmista ja yksinäisyydestä. Lisäksi eduskunnan oikeusasiamies sai vuonna 2020 yhteensä 77 lapsen tai nuoren tekemää kantelua sijaishuollosta.

Jotta lasten ja nuorten oikeudet sijaishuollossa voidaan turvata, sijaishuollon valvonnan täytyy toimia.

Puheenjohtamani eduskunnan tarkastusvaliokunta käsittelee juuri eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen raporttia lastensuojelupalveluiden valvonnasta. Oikeusasiamies valvoo lastensuojelulain noudattamista ja sijoitettujen lasten ja nuorten oikeuksien toteutumista muun muassa tekemällä tarkastuskäyntejä lastenkoteihin. Raportissa tuodaan esiin ongelmia esimerkiksi lasten ja nuorten rankaisukäytännöissä sekä siinä, etteivät sijaishuoltoon sijoitetut lapset saa kunnollista yhteyttä heille määrättyyn sosiaalityöntekijään tai tiedä, kuka heille määrätty sosiaalityöntekijä on.

Sijaishuollossa olevien lasten ja nuorten hyvinvoinnin parantamiseksi on siis vielä paljon työtä tehtävänä.

Listaan tähän neljä esimerkkiä toimista, joilla sijoitettujen lasten ja nuorten hyvinvointia olisi mahdollista parantaa:

  1. Sosiaalityön resursseja pitää lisätä. Vihreät esittää, että yhdellä sosiaalityöntekijällä saisi olla korkeintaan 30 asiakasta – siis lasta tai nuorta. Suomessa on myös otettava käyttöön lapsi- ja nuorisobudjetointi, eli sen selvittäminen, millainen osuus julkisista varoista käytetään lapsiin ja nuoriin ja mitä vaikutuksia varoilla saadaan aikaan.
  2. Sijoitettujen lasten ja nuorten pitää olla tietoisia omista oikeuksistaan ja siitä, kuka on heidän asioistaan vastaava sosiaalityöntekijä. Lapsilla ja nuorilla on myös oltava mahdollisuus ilmoittaa lastensuojelun tai sijaishuollon epäkohdista. Oikeusasiamiehellä on lapsille ja nuorille suunnatut verkkosivut, joilla neuvotaan kantelun tekemisessä. Näistä verkkosivuista on tiedotettava aktiivisesti, jotta mahdollisimman moni lapsi tai nuori osaisi tarvittaessa hakea niiden kautta apua.
  3. Sijaishuollon laitospalveluiden valvontaa on selkiytettävä ja valvonnan rakenteiden tulee olla kansallisesti yhteneväisiä. Näin varmistetaan, että valvonta toteutuu kaikkialla tasapuolisesti.
  4. Suomeen tarvitaan terapiatakuu. Aloitetaan se lapsista ja nuorista. Taataan edes jokaiselle lapselle ja nuorelle nopea pääsy psykoterapiaan heti ensimmäisen terveyskeskuskäynnin jälkeen.

Seuraavaksi tarkastusvaliokunta jatkaa minun johdollani lasten ja nuorten hyvinvoinnin parantamista käsittelemällä selvityksen toimenpiteistä nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi.

Yhteinen katsomusopetus on lasten ja nuorten etu

Vihreä eduskuntaryhmä ehdottaa, että uskonnonopetus korvataan yhteisellä katsomusaineella, joka keskittyy erilaisten uskontojen ja elämänkatsomusten ymmärtämiseen. Elämänkatsomustiedon opetuksen avaaminen myös evankelisluterilaiseen uskontokuntaan kuuluville oppilaille olisi tähän hyvä ensimmäinen askel.

Mikäli kirkkoon kuuluva oppilas haluaa valita elämänkatsomustiedon, hänen on ensin erottava kirkosta. Elämänkatsomustiedon avaaminen myös kirkkoon kuuluville oppilaille lisää yhdenvertaisuutta kouluissa. Ei ole keneltäkään toiselta pois, että oppilas voi valita omaa vakaumustaan ja oppimisen haluaan parhaiten tukevan vaihtoehdon.

Monissa kouluissa ympäri Suomea opetetaan jo nykyisten opetussuunnitelmien puitteissa integroitua katsomusopetusta, jossa yhdistyy uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetus. Haasteena kuitenkin on, että integrointia ei mainita perusopetus- tai lukiolaissa, näiden lakien asetuksissa eikä opetussuunnitelman perusteissa. Vastuu on tällä hetkellä koulutuksen järjestäjällä. Asiaan tarvitaan muutos, jotta eri kulttuurien ja uskontojen välistä ymmärrystä ja eettistä dialogia voidaan lisätä.

Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen integrointi ei tarkoita kokonaan uutta oppiainetta, vaan kouluille annetaan mahdollisuus valita, millä tavoin opetussuunnitelman määräämät sisällöt eri oppiaineista opetetaan mahdollisimman hyvin ja laadukkaasti. Oppiaineiden opetuksen yhdistäminen ainakin osittain helpottaisi erityisesti pääkaupunkiseudun tilannetta. Eri uskontoja on paljon, joten oppilaat joudutaan jakamaan lukuisiin pieniin ryhmiin. Tällöin on on vaikeaa löytää päteviä opettajia.

Pitkällä tähtäimellä Vihreiden tavoitteena on kaikille yhteinen katsomusopetus, kuten kaikkien eri tiedonalojen opetus jo on. Samalla luovuttaisiin siitä, että uskontoa opetetaan erikseen eri ryhmille. Muutos edellyttää, että opettajien perus- ja täydennyskoulutukseen panostetaan.

Yhteinen katsomusopetus ei tarkoita sitä, että esimerkiksi kirkkohistorian opetuksesta luovuttaisiin. Kirkon roolin tunteminen osana länsimaista kulttuurihistoriaa on edelleen tärkeää kaikille oppilaille. Yhtä lailla jokaisella pitää olla mahdollisuus oman maailmankatsomuksen tutkiskeluun ilman, että se on sidottuna yksittäisen uskonnon opetukseen.

Sijoitettujen lasten ja nuorten hyvinvointia parannettava

THL:n tuore Kouluterveyskysely 2019 antaa huolestuttavan kuvan sijaishuollon lasten ja nuorten arjesta. Heidän hyvinvointinsa on muita heikompi, he ovat vähemmän tyytyväisiä elämäänsä ja kokevat terveydentilansa muita yleisemmin keskinkertaiseksi tai huonoksi. Kyselyn johtopäätös on selkeä: näiden lasten ja nuorten hyvinvointi kaipaa yhteiskunnalta välittömiä konkreettisia tekoja.

Lapsen tai nuoren elämä muuttuu merkittävästi, kun hänet sijoitetaan pois vanhempiensa kodista. Kodin ulkopuolelle oli sijoitettu vajaat 19 000 lasta ja nuorta viime vuonna. Erityisesti huostaanottojen ja kiireellisten sijoitusten määrä on kasvanut. Nämä alaikäiset ovat erittäin haavoittuvassa asemassa. Lastensuojelun tehtävänä on tarjota tukea, turvaa ja ohjausta. Kysely osoittaa, ettei tässä tehtävässä ole aina onnistuttu.

Valtakunnallisessa Kouluterveyskyselyssä verrattiin ensimmäistä kertaa sijoitettujen lasten ja nuorten hyvinvointia muihin ikäisiinsä. Hyvinvointierot olivat räikeitä. Sijoitetut kärsivät useammin mielenterveyden ongelmista ja pitivät muita vähemmän koulunkäynnistä. Väkivaltakokemukset olivat huomattavan yleisiä.

Sijoitetuista yläkoululaisista 29 prosenttia kertoi kohdanneensa fyysistä väkivaltaa. Vajaa puolet sanoi kohdanneensa henkistä väkivaltaa taholta, jonka tehtävänä on tarjota nuorelle suojaa ja turvaa. Sijaishuollon yksi tärkeimmistä tehtävistä on taata turvallinen kasvuympäristö. Erityisesti nuorten raportoimat väkivaltakokemukset osoittavat, ettei kasvuympäristö läheskään aina ole turvallinen.

Kysely paljastaa, että tuhannet nuoret kohtaavat turvattomuutta sijoitettuina joko lastensuojelulaitoksiin tai sijaisperheisiin. Näiden nuorten hätä on nyt kuultu eikä tätä hätää pidä sivuuttaa.

Asian korjaamiseksi tarvitaan kiireellisiä toimenpiteitä. Lastensuojelun riittävät resurssit kunnissa on turvattava, jotta lasten ja nuorten oikeudet voivat aidosti toteutua. Erittäin tärkeää on nopeuttaa ja helpottaa pääsyä mielenterveyspalvelujen piiriin.

Lisäksi on hyvä arvioida henkilöstön täydennyskoulutuksen tarpeita. Myös sijaisperheiden ja lastensuojelulaitosten työntekijöiden hyvinvointiin on kiinnitettävä huomiota, koska työntekijöiden hyvinvointi heijastuu myös sijoitettujen lasten hyvinvointiin.

Haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja nuorten suojelua on vahvistettava. Olemme sen yhteiskuntana heille velkaa.