Kunnat, tukekaa nyt kulttuuria

Posted on

Yle julkaisi Kalevalan päivänä uutisen, jonka mukaan Manner-Suomen kunnissa käytettiin vuonna 2020 kulttuuriin 23 miljoonaa euroa vähemmän kuin mitä oli budjetoitu. Esimerkiksi Helsingissä kulttuuribudjetista jäi viime vuonna käyttämättä yli 900 000 euroa.

Suurimpana syynä tilanteeseen oli koronavirus, joka pakotti perumaan monia tapahtumia ja produktioita. Samaan aikaa koronavirus on ajanut kulttuurialan syvään ahdinkoon. Taiteen ja kulttuurin barometrin ennakkotietojen mukaan kulttuurialalla työskentelevistä jopa 76 prosenttia raportoi koronaviruksen vaikuttaneen työskentelyynsä, ja suurin osa vaikutuksista oli negatiivisia. Esimerkiksi Muusikkojen liitto arvioi, että 96 prosenttia muusikoista on koronapandemian vuoksi menettänyt työtilaisuuksia.

Ottaen huomioon kulttuurialan nykyisen ahdingon, olisi reilua, että kunnat jakaisivat vuonna 2020 säästyneistä kulttuurivaroista tukia kulttuuritoimijoille.

Ehdotankin, että kunnissa selvitettäisiin mahdollisuutta jakaa vuonna 2020 kulttuuritoiminnasta säästyneitä rahoja kulttuurialalle heti, kun se on mahdollista. Varoja voisi jakaa paikalliselle kulttuurikentälle esimerkiksi kuntien kulttuurilautakuntien kautta avustuksina. Kulttuurilautakunta tuntee todennäköisesti paikallisen toimijakentän parhaiten ja osaisi kohdistaa tukea esimerkiksi pienille ryhmille tai vapaille tekijöille, joiden toimintaan koronatilanne on vaikuttanut erityisen paljon.

On myös huolehdittava, ettei vastaava kulttuuribudjetin leikkautuminen tapahdu uudelleen tänä vuonna. Mikäli kulttuurivaroja ei tänäkään vuonna voi ohjata täysimääräisesti esimerkiksi suurproduktioihin, varoja kannattaisi suunnata joustavasti muihin kulttuurihankkeisiin jo kuluvan vuoden aikana. Kipeimmin tukea tarvitsevat vapaan taiteen kentän freelancerit.

Nyt pitää kulttuurin puolustajien kunnissa valpastua. Ei anneta kuntien kulttuuribudjettien kutistua ennakoimattomasti tilanteessa, jossa kulttuurialan työntekijät tarvitsevat entistä enemmän tukea taiteellisen työnsä ja toimeentulonsa turvaamiseksi.

Lukutaito kansalaistaitona

Posted on

Lukutaito on kansalaistaito, joka avaa ovet paitsi mielikuvitusmaailmoihin, myös yhteiskunnan toimintaan.

Suomalaisista useampi kuin joka kymmenes lukee niin heikosti, että se vaikeuttaa arkisissa tilanteissa, yhteiskunnassa ja työelämässä pärjäämistä. Jos ei osaa lukea riittävän hyvin erilaisia tekstityyppejä, omien oikeuksien puolustaminen, luotettavan tiedon etsiminen ja yhteiskunnassa vaikuttaminen eivät onnistu.

Lukemista on tärkeä tukea mahdollisimman paljon. Yksi keskeinen tuen paikka on varhaislapsuus. Varhaislapsuudessa tapahtuva ääneen lukeminen tukee tutkitutusti lasten kielellistä kehitystä. Silti suuri osa pienten lasten vanhemmista ei lue lapsilleen riittävästi ja kokee, ettei tiedä lukemisen hyödyistä tarpeeksi.

Lukulahja lapselle -ohjelma on Suomen Kulttuurirahaston rahoittama ja Lukukeskuksen koordinoima lukutaito-ohjelma. Ohjelmassa kaikille vuosina 2019−2021 syntyville vauvoille jaetaan kirjalahja osana neuvolatarkastusta. Ohjelman tavoitteena on lisätä ääneen lukemista pienten lasten perheissä ja innostaa perheitä säännöllisiin yhteisiin lukuhetkiin vauvaiästä lähtien.

Koska lukeminen on tutkimusten mukaan erityisesti korkeakoulutettujen perheiden harrastus, lukemista on tärkeää tukea juuri neuvolassa, jossa tavoitetaan tasavertaisesti koko ikäluokka. Lukulahja lapselle -ohjelma lisää varhaislukemista lapsiperheissä ja auttaa osaltaan ehkäisemään lukemisen eriarvoistumista.

Lukukeskus on seurannut ohjelman vaikutuksia sen käynnistämisestä lähtien ja sen mukaaan ohjelmaan ovat olleet tyytyväisiä niin neuvolat kuin perheetkin. Ohjelma on auttanut neuvoloita keskustelemaan perheiden kanssa lukemisesta ja muistuttanut vanhempia lukemisen tärkeydestä.

Hanketta on rahoitettu kolmen vuoden ajan Suomen Kulttuurirahaston tuella, mutta rahoitus päättyy vuoden 2021 lopussa. Tällöin koko lupaavasti alkanut ohjelma uhkaa loppua. Ottaen huomioon ohjelman menestyksen Lukulahja lapselle -ohjelmaa olisi tärkeää jatkaa ja lukulahjasta pitäisi tehdä jatkuva osa neuvolatoimintaa. Lukulahjaa voisi myös laajentaa niin, että lapsi saisi kirjalahjan joka vuosi kouluikään saakka.

Lukulahja on helppo tapa edistää lasten lukutaitoa ja kiinnostusta lukemiseen, ja siten parantaa heidän mahdollisuuksiaan olla mukana vaikuttamassa omiin asioihinsa. Koska lukutaito on kansalaistaito, sen edistämisen kuuluu olla yhteiskunnan vastuulla.

Köyhyyden torjuminen on kuntien velvollisuus

Posted on

Kunnat ovat avainasemassa köyhyyden, eriarvoistumisen ja syrjäytymisen ehkäisyssä. Muutamia tärkeitä toiminnan paikkoja ovat asumisen järjestäminen, kaikkien mahdollisuus tehdä töitä, lapsiperheiden palvelut ja nuorista huolehtiminen.

Asumisen järjestämisessä kunnilla on paljon valtaa. Jokaisen kunnan tavoitteena pitää olla, että kaikilla sen asukkailla on koti. Keinovalikoimaan kuuluvat esimerkiksi riittävä asuntotuotanto, tukiasunnot sekä kaupunkisuunnittelu niin, että kohtuuhintaisia asuntoja löytyy työpaikkojen ja palveluiden läheltä.

Myös työllisyyden parantaminen on mahdollista kunnissa, kun pidetään huolta, että kaikki kykenevät työntekoon. Kuntien tulee edistää työllisyyttä muun muassa maksamalla työllistymisen kuntalisää ja työllistämällä osatyökykyisiä ja pitkäaikaistyöttömiä. Matalan kynnyksen päihde- ja mielenterveyspalvelut varmistavat sen, että mahdollisiin ongelmiin saa apua jo varhaisessa vaiheessa.

Lapsiperheitä voidaan auttaa esimerkiksi parantamalla perheille tarkoitettuja palveluita, kuten neuvolatoimintaa ja ehkäisevää sosiaalityötä. Toimiva joukkoliikenne ja kohtuuhintainen varhaiskasvatus purkavat vanhempien työnteon esteitä. Varhaiskasvatuksen maksuttomuutta tuleekin laajentaa. Helsinki on mukana 5-vuotiaiden maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeilussa. Seuraavaksi kokeilua pitää laajentaa 3- ja 4-vuotiaisiin.

Nuorilla täytyy olla mahdollisuus harrastuksiin perheen varallisuudesta riippumatta. Oppilashuolto ja nuorten matalan kynnyksen neuvonta- ja mielenterveyspalvelut ehkäisevät ongelmien kasautumista ja ne tulee turvata. Ammattikouluissa tulee tarjota opiskelijoille maksuton aamupala.

Parhaiten kunnat torjuvat köyhyyttä ja parantavat asukkaidensa hyvinvointia, kun ne ottavat asukkaat itse mukaan päättämään omista asioistaan.

Mitä sinun kunnassasi tulisi tehdä, jotta asukkaat voisivat paremmin?

Miten parantaa sijoitettujen lasten ja nuorten hyvinvointia?

Posted on

Koskelan murha on järkyttänyt meitä kaikkia. Julkisuuteen on kerrottu, että uhri oli lastensuojelun asiakas, joka oli sijoitettu sijaishuoltoon. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei kukaan uhrin kanssa tekemisissä ollut viranomainen tarjonnut uhrille riittävää tukea tai puuttunut tämän kiusaamiseen kunnolla.

Koskelan murha on osaltaan kammottava muistutus siitä, että erityisesti sijaishuoltoon sijoitetut lapset ja nuoret voivat Suomessa huonosti. THL:n vuoden 2019 Kouluterveyskyselyn mukaan sijoitetut lapset ja nuoret kärsivät ikätovereitaan useammin muun muassa kiusaamisesta, väkivallasta, mielenterveyden ongelmista ja yksinäisyydestä. Lisäksi eduskunnan oikeusasiamies sai vuonna 2020 yhteensä 77 lapsen tai nuoren tekemää kantelua sijaishuollosta.

Jotta lasten ja nuorten oikeudet sijaishuollossa voidaan turvata, sijaishuollon valvonnan täytyy toimia.

Puheenjohtamani eduskunnan tarkastusvaliokunta käsittelee juuri eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen raporttia lastensuojelupalveluiden valvonnasta. Oikeusasiamies valvoo lastensuojelulain noudattamista ja sijoitettujen lasten ja nuorten oikeuksien toteutumista muun muassa tekemällä tarkastuskäyntejä lastenkoteihin. Raportissa tuodaan esiin ongelmia esimerkiksi lasten ja nuorten rankaisukäytännöissä sekä siinä, etteivät sijaishuoltoon sijoitetut lapset saa kunnollista yhteyttä heille määrättyyn sosiaalityöntekijään tai tiedä, kuka heille määrätty sosiaalityöntekijä on.

Sijaishuollossa olevien lasten ja nuorten hyvinvoinnin parantamiseksi on siis vielä paljon työtä tehtävänä.

Listaan tähän neljä esimerkkiä toimista, joilla sijoitettujen lasten ja nuorten hyvinvointia olisi mahdollista parantaa:

  1. Sosiaalityön resursseja pitää lisätä. Vihreät esittää, että yhdellä sosiaalityöntekijällä saisi olla korkeintaan 30 asiakasta – siis lasta tai nuorta. Suomessa on myös otettava käyttöön lapsi- ja nuorisobudjetointi, eli sen selvittäminen, millainen osuus julkisista varoista käytetään lapsiin ja nuoriin ja mitä vaikutuksia varoilla saadaan aikaan.
  2. Sijoitettujen lasten ja nuorten pitää olla tietoisia omista oikeuksistaan ja siitä, kuka on heidän asioistaan vastaava sosiaalityöntekijä. Lapsilla ja nuorilla on myös oltava mahdollisuus ilmoittaa lastensuojelun tai sijaishuollon epäkohdista. Oikeusasiamiehellä on lapsille ja nuorille suunnatut verkkosivut, joilla neuvotaan kantelun tekemisessä. Näistä verkkosivuista on tiedotettava aktiivisesti, jotta mahdollisimman moni lapsi tai nuori osaisi tarvittaessa hakea niiden kautta apua.
  3. Sijaishuollon laitospalveluiden valvontaa on selkiytettävä ja valvonnan rakenteiden tulee olla kansallisesti yhteneväisiä. Näin varmistetaan, että valvonta toteutuu kaikkialla tasapuolisesti.
  4. Suomeen tarvitaan terapiatakuu. Aloitetaan se lapsista ja nuorista. Taataan edes jokaiselle lapselle ja nuorelle nopea pääsy psykoterapiaan heti ensimmäisen terveyskeskuskäynnin jälkeen.

Seuraavaksi tarkastusvaliokunta jatkaa minun johdollani lasten ja nuorten hyvinvoinnin parantamista käsittelemällä selvityksen toimenpiteistä nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi.

Yhteinen katsomusopetus on lasten ja nuorten etu

Posted on

Vihreä eduskuntaryhmä ehdottaa, että uskonnonopetus korvataan yhteisellä katsomusaineella, joka keskittyy erilaisten uskontojen ja elämänkatsomusten ymmärtämiseen. Elämänkatsomustiedon opetuksen avaaminen myös evankelisluterilaiseen uskontokuntaan kuuluville oppilaille olisi tähän hyvä ensimmäinen askel.

Mikäli kirkkoon kuuluva oppilas haluaa valita elämänkatsomustiedon, hänen on ensin erottava kirkosta. Elämänkatsomustiedon avaaminen myös kirkkoon kuuluville oppilaille lisää yhdenvertaisuutta kouluissa. Ei ole keneltäkään toiselta pois, että oppilas voi valita omaa vakaumustaan ja oppimisen haluaan parhaiten tukevan vaihtoehdon.

Monissa kouluissa ympäri Suomea opetetaan jo nykyisten opetussuunnitelmien puitteissa integroitua katsomusopetusta, jossa yhdistyy uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetus. Haasteena kuitenkin on, että integrointia ei mainita perusopetus- tai lukiolaissa, näiden lakien asetuksissa eikä opetussuunnitelman perusteissa. Vastuu on tällä hetkellä koulutuksen järjestäjällä. Asiaan tarvitaan muutos, jotta eri kulttuurien ja uskontojen välistä ymmärrystä ja eettistä dialogia voidaan lisätä.

Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen integrointi ei tarkoita kokonaan uutta oppiainetta, vaan kouluille annetaan mahdollisuus valita, millä tavoin opetussuunnitelman määräämät sisällöt eri oppiaineista opetetaan mahdollisimman hyvin ja laadukkaasti. Oppiaineiden opetuksen yhdistäminen ainakin osittain helpottaisi erityisesti pääkaupunkiseudun tilannetta. Eri uskontoja on paljon, joten oppilaat joudutaan jakamaan lukuisiin pieniin ryhmiin. Tällöin on on vaikeaa löytää päteviä opettajia.

Pitkällä tähtäimellä Vihreiden tavoitteena on kaikille yhteinen katsomusopetus, kuten kaikkien eri tiedonalojen opetus jo on. Samalla luovuttaisiin siitä, että uskontoa opetetaan erikseen eri ryhmille. Muutos edellyttää, että opettajien perus- ja täydennyskoulutukseen panostetaan.

Yhteinen katsomusopetus ei tarkoita sitä, että esimerkiksi kirkkohistorian opetuksesta luovuttaisiin. Kirkon roolin tunteminen osana länsimaista kulttuurihistoriaa on edelleen tärkeää kaikille oppilaille. Yhtä lailla jokaisella pitää olla mahdollisuus oman maailmankatsomuksen tutkiskeluun ilman, että se on sidottuna yksittäisen uskonnon opetukseen.

Sijoitettujen lasten ja nuorten hyvinvointia parannettava

Posted on

THL:n tuore Kouluterveyskysely 2019 antaa huolestuttavan kuvan sijaishuollon lasten ja nuorten arjesta. Heidän hyvinvointinsa on muita heikompi, he ovat vähemmän tyytyväisiä elämäänsä ja kokevat terveydentilansa muita yleisemmin keskinkertaiseksi tai huonoksi. Kyselyn johtopäätös on selkeä: näiden lasten ja nuorten hyvinvointi kaipaa yhteiskunnalta välittömiä konkreettisia tekoja.

Lapsen tai nuoren elämä muuttuu merkittävästi, kun hänet sijoitetaan pois vanhempiensa kodista. Kodin ulkopuolelle oli sijoitettu vajaat 19 000 lasta ja nuorta viime vuonna. Erityisesti huostaanottojen ja kiireellisten sijoitusten määrä on kasvanut. Nämä alaikäiset ovat erittäin haavoittuvassa asemassa. Lastensuojelun tehtävänä on tarjota tukea, turvaa ja ohjausta. Kysely osoittaa, ettei tässä tehtävässä ole aina onnistuttu.

Valtakunnallisessa Kouluterveyskyselyssä verrattiin ensimmäistä kertaa sijoitettujen lasten ja nuorten hyvinvointia muihin ikäisiinsä. Hyvinvointierot olivat räikeitä. Sijoitetut kärsivät useammin mielenterveyden ongelmista ja pitivät muita vähemmän koulunkäynnistä. Väkivaltakokemukset olivat huomattavan yleisiä.

Sijoitetuista yläkoululaisista 29 prosenttia kertoi kohdanneensa fyysistä väkivaltaa. Vajaa puolet sanoi kohdanneensa henkistä väkivaltaa taholta, jonka tehtävänä on tarjota nuorelle suojaa ja turvaa. Sijaishuollon yksi tärkeimmistä tehtävistä on taata turvallinen kasvuympäristö. Erityisesti nuorten raportoimat väkivaltakokemukset osoittavat, ettei kasvuympäristö läheskään aina ole turvallinen.

Kysely paljastaa, että tuhannet nuoret kohtaavat turvattomuutta sijoitettuina joko lastensuojelulaitoksiin tai sijaisperheisiin. Näiden nuorten hätä on nyt kuultu eikä tätä hätää pidä sivuuttaa.

Asian korjaamiseksi tarvitaan kiireellisiä toimenpiteitä. Lastensuojelun riittävät resurssit kunnissa on turvattava, jotta lasten ja nuorten oikeudet voivat aidosti toteutua. Erittäin tärkeää on nopeuttaa ja helpottaa pääsyä mielenterveyspalvelujen piiriin.

Lisäksi on hyvä arvioida henkilöstön täydennyskoulutuksen tarpeita. Myös sijaisperheiden ja lastensuojelulaitosten työntekijöiden hyvinvointiin on kiinnitettävä huomiota, koska työntekijöiden hyvinvointi heijastuu myös sijoitettujen lasten hyvinvointiin.

Haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja nuorten suojelua on vahvistettava. Olemme sen yhteiskuntana heille velkaa.

Avoin yliopisto maksutto­maksi ensimmäistä korkeakou­lu­paikkaa hakeville

Posted on

Suomalainen korkeakoulutus on eriarvoistunut. Ensikertalaiskiintiöt ja opintojen lainapainotteisuus ovat nostaneet opiskelemaan hakeutumisen kynnystä. Vihreät on tehnyt hallituksessa töitä korkeakoulutuksen eriarvoisuuden vähentämiseksi. Istuva hallitus on lisännyt aloituspaikkoja ja käynnistänyt korkeakoulutuksen saavutettavuussuunnitelman valmistelun, jotta yhä useammalla on mahdollisuus opiskella korkeakoulussa. Tarvitaan kuitenkin lisää konkreettisia toimenpiteitä koulutuksen eriarvoisuuden vähentämiseksi. Perhetausta tai sosioekonominen asema ei saa estää opintoja

Vihreä eduskuntaryhmä esittää kuutta toimenpidettä korkeakoulutuksen yhdenvertaisuuden edistämiseksi:

1. Madalle­taan kynnystä siirtyä toiselta asteelta korkeakouluun

Vihreät haluaa helpottaa opiskelijoiden siirtymistä toiselta asteelta korkeakouluun. Toiselle asteelle on lisättävä kursseja, joilla opiskelija pääsee näkemään ja kokeilemaan, millaista on opiskella korkeakoulussa. Tällaisia ns. kurkistuskursseja on Suomessa jo kokeiltu esimerkiksi Helsingissä, Oulussa ja Turussa. Kurssit toteutetaan lukioiden ja korkeakoulujen välisenä yhteistyönä. Myös opinto-ohjauksen määrää on lisättävä toisella asteella, jotta opiskelija saa tarvitsemansa tuen jatko-opintojen suunnitteluun. Samassa yhteydessä on harkittava sitovan opo-mitoituksen kirjaamista lakiin.

2. Korkeakou­lujen rahoitus on turvattava

Väestöstämme 41 prosenttia on suorittanut korkeakoulututkinnon, mikä on vähemmän kuin OECD-maissa keskimäärin. Suomi on sitoutunut nostamaan korkeakoulutettujen osuuden 50 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Tätä edistää hallituksen päätös vahvistaa yliopistojen perusrahoitusta 40 miljoonalla ja ammattikorkeakoulujen perusrahoitusta 20 miljoonalla eurolla vuodesta 2020 lähtien. Korkeakoulujen riittävästä rahoituksesta ja sen ennakoinnista on huolehdittava, jotta yliopistot ja ammattikorkeakoulut voivat tarjota laadukasta opetusta.

Hallitus lisäsi korkeakoulujen aloituspaikkoja lisätalousarviossa: vuosina 2020-2022 korkeakouluihin lisätään reilut 10 000 aloituspaikkaa. Monet pääkaupunkiseudun opiskelijat joutuvat edelleen lähtemään muualle opiskelemaan, osa ulkomaille, koska alueella ei ole riittävästi aloituspaikkoja. Pääkaupunkiseudulle on saatava tarpeellinen määrä aloituspaikkoja ja huolehdittava oppilaitosten riittävästä rahoituksesta. Aloituspaikkojen lisääminen ilman rahoituksen vahvistamista merkitsisi korkeakouluille rahoituksen heikennystä.

3. Opiskeli­ja­va­lin­toihin joustavuutta

Maaliskuun yhteishaussa voi hakea enintään kuuteen koulutukseen, jotka hakija asettaa mieluisuusjärjestykseen. Ehdotamme, että yhteishaun prioriteettijärjestystä voisi vaihtaaa toukokuun loppuun asti. Näin hakija saisi harkita pidempään, mikä olisi juuri hänelle sopivin opiskelupaikka. Ehdotamme myös, että hakija voisi saada opiskelupaikan useammasta kuin yhdestä korkeakoulusta. Näin hänen ei tarvitsisi jo hakuvaiheessa taktikoida, minne hän pääsisi todennäköisimmin opiskelemaan.

Korkeakoulujen saavutettavuudessa on edelleen ongelmia. Hallitus on käynnistänyt suunnittelutyön, jossa korkeakoulutuksen saavutettavuutta tarkastellaan sosioekonomisen aseman, alueiden, sukupuolen, maahanmuuttajataustan, etnisten ryhmien, kieliryhmien ja toimintarajoitteisten kannalta. Osana saavutettavuussuunnitelmaa on varmistettava, että yhä useampi maahanmuuttajataustainen henkilö saa opiskelupaikan korkeakoulusta. Ehdotamme maahanmuuttajille opiskeluväyliä, joissa kieliopinnot tukevat opiskelijan siirtymistä seuraavalle koulutusasteelle. Kansainvälistyvässä yhteiskunnassa kenenkään opiskelupaikka ei saa jäädä kiinni suomen kielen taidosta. Ehdotamme myös lisää pääsykokeisiin ja korkeakouluopintoihin valmentavia avoimia verkkokursseja.

4. Helpote­taan alanvaihtoa myös opintojen aikana

Jokaisella on oltava oikeus vaihtaa opintosuuntaansa jo korkeakoulutuksen aikana. Opiskelija voi opintojen aikana huomata hakeutuneensa opiskelemaan väärää alaa. Tämä lisää opintojen keskeyttämisiä. Korkeakoulujen on mahdollistettava opintojen uudelleen suuntaaminen. Ehdotamme, että korkeakouluja tuetaan strategisella rahoituksella kehittämään parempia keinoja tunnistaa jo hankittua osaamista sekä luomaan väyliä siirtymiseen oppiaineesta toiseen. Näin varmistamme, että yhä useampi opiskelija kokee opiskelun mielekkääksi, mikä tutkimusten mukaan edistää valmistumista. Korkeakouluille on laadittu suositukset aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisesta ja tunnustamisesta. Näiden AHOT-suositusten toimeenpanoa on edistettävä.

5. Työn ja opintojen yhteenso­vit­ta­minen sujuvam­maksi

Työn ja opintojen yhteensovittaminen on tehtävä helpommaksi. Jo tänä vuonna hallitus on päättänyt lisäpanostuksista avoimen korkeakouluopetuksen lisäämiseen, jotta koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevat voidaan määräaikaisesti vapauttaa opintomaksuista. Ehdotamme, että avoimen yliopiston opinnot tehdään pysyvästi maksuttomiksi kaikille henkilöille, joilla ei vielä ole opiskelupaikkaa. On myös hyvä luoda osa-aikaisen opiskelijan status, jotta yhä useampi voi kerryttää hyödyllistä työkokemusta jo opintojen aikana. Osa-aikaisen opiskelijan status on huomioitava myös korkeakoulujen rahoitusmallissa.

6. Paranne­taan mahdolli­suuksia kouluttautua työuran aikana

Jatkuvaan oppimiseen tarvitaan päättäväisiä toimenpiteitä. Muunto- ja pätevöitymiskoulutusta on vahvistettava erityisesti niillä aloilla, joilla on pulaa osaavasta työvoimasta. On otettava konkreettisia askelia kohti ns. alustamallia, jonka kautta opintoja on tarjolla laajemmin tutkinto-opiskelijoiden lisäksi myös muille. Jatkuvan oppimisen haasteisiin on tartuttava rohkeasti, jotta Suomi pysyy mukana työelämän murroksessa. Näin helpotamme myös ikääntyneiden henkilöiden työllistymistä.

Lastensuojelu on aika laittaa kuntoon

Posted on

Lastensuojelusta kantautuu tämän tästä huolestuttavia uutisia. Yhdellä lastensuojelun työntekijällä voi pahimmillaan olla yhtaikaa sata asiakasperhettä, ylikin. Lastensuojeluun on palkattu liian vähän sosiaalityöntekijöitä, mikä on johtanut siihen, että pätevät ja sydämellä työtään tekevät ihmiset uupuvat ja vaihtavat työpaikkaa. Uusia koulutettuja ja päteviä lastensuojelun työntekijöitä on vaikeaa saada.

Ylen mukaan lastensuojelun asiakkaat, lapset ja nuoret, ovat monessa lastensuojelulaitoksessa joutuneet kohtaamaan epäasiallista kohtelua työntekijöiden taholta. Tarkastuksissa on tullut ilmi  kaltoinkohtelua ja epäasiallisia rajoittamistoimia. Luulisi, että tällaiset uutiset olisivat jo jääneet lastensuojelun synkkään historiaan, mutta nyt ne ovat tulleet takaisin. Myös lastensuojelun valvonnassa on oikeuskanslerin mukaan ollut vakavia puutteita.

Lastensuojelussa piileviin vakaviin ongelmiin on puututtava välittömästi. Ensiksikin on korjattava puutteet lastensuojelulaissa ja rajattava asiakasmäärä lailla. Toiseksi on puututtava pahoinvoinnin juurisyihin, niihin, jotka aiheuttavat lisääntynyttä lastensuojelun tarvetta.

Arviolta joka neljäs nuori kärsii mielenterveyden häiriöstä, apua vain on vaikea saada. Nuoria ohjataan jatkuvasti erikoissairaanhoidon ja lastensuojelun raskaisiin palveluihin, koska matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita ei ole riittävästi. Tämä on epätarkoituksenmukaista ja järjetöntä, yhteiskunnalle kallista ja inhimillisesti niin väärin kuin voi olla. Ei lastensuojelu voi ratkaista mielenterveyspalveluiden puutetta.

Markkinoiden lakien mukaan kysyntä luo tarjontaa, ja pula mielenterveys- ja lastensuojelupalveluista on alkanut houkutella alalle yhä enemmän myös yksityisiä toimijoita. Lastensuojelulla on alettu siis pyörittää liiketoimintaa. Tämäkin on myönnettävä ääneen ja laitettava valvonta ja sitä koskeva lainsäädäntö ja resurssit kuntoon.

Palveluiden painopiste on väärässä paikassa, jos lapsia ja nuoria ohjataan psykiatrisen ja erikoissairaanhoidon piiriin matalan kynnyksen palveluiden puuttumisen takia. Perustasolla on oltava riittävästi kohtaavia aikuisia ja apua jokaiselle lapselle ja nuorelle.

Ennaltaehkäisevään työhön panostaminen kannattaa, jotta ongelmiin voidaan puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Erityisoppilaan tuki luokassa on varmistettava lailla. Kun lapsiperheet saavat ajoissa apua, myös raskaiden palveluiden tarve vähenee.

Jatkossa tukea lastensuojelun piirissä oleville nuorille on onneksi tarjolla aiempaa pidempään, sillä lakialoitteeni lastensuojelun jälkihuollon ikärajan nostamisesta 25 vuoteen meni läpi eduskunnassa viime kaudella. Tämä on konkreettinen keino tukea nuoria aikuisia turvallisesti itsenäiseen elämään.

Sote-uudistuksessa on kiinnitettävä huomio valvontaan. Omavalvonnan lisääminen on riski sosiaali- ja hoivapalveluissa.

Lapset ja nuoret ansaitsevat parempaa politiikkaa. Yhteiskunnan heikoimmista on pidettävä huolta – erityisesti lapsista ja nuorista, joilla on koko elämä edessään.

Kiusaamiseen puuttumisessa painopiste ennaltaehkäisyyn

Posted on

Ei riitä, että puheissa kiusaamiselle asetetaan nollatoleranssi. Tarvitaan konkreettisia toimia ja riittäviä resursseja, joilla kiusaamista voidaan ehkäistä ajoissa.

Syyskuussa Vantaan Kytöpuiston koululla oppilas joutui rajun väkivallan kohteeksi. Helsingin Uutiset uutisoi tapauksesta, jossa kahdeksasluokkalaista poikaa uhkailtiin välitunnilla väkivallalla ja tapahtumat ladattiin sosiaaliseen mediaan. Tapaukset ovat järkyttäviä ja osoittavat, että kouluturvallisuuden käytännön takaamisessa on epäonnistuttu.

Jokaisella lapsella ja nuorella on lakiin kirjoitettu oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Laki siis velvoittaa päättäjiä ja kasvattajia puuttumaan kaikkeen kiusaamiseen. Erityisesti vaikeista oloista tuleville lapsille koulun pitäisi olla paikka, jossa ei tarvitse pelätä ja jossa on mahdollista saada apua arjessa selviytymiseen.

Monet rankkaa kiusaamista kokeneet sanovat, etteivät vanhemmat, opettajat tai oppilashuolto tienneet kiusaamisesta. Jos kiusaaminen ei tule näkyväksi, siihen onkin mahdoton puuttua. Kiusaaminen voi olla myös passiivista, ulossulkemista ja katseen kääntämistä. Siksi kiusaaminen on koko yhteisön asia.

Kaikki lasten ja nuorten palvelut ovat avainasemassa kiusaamisen ennaltaehkäisyssä. Johtamani eduskunnan tarkastusvaliokunta on edellyttänyt, että lasten ja nuorten syrjäytymistä ehkäisevissä palveluissa painopiste siirretään ongelmien korjaamisesta niiden ennaltaehkäisyyn.

Ongelmien huomaaminen ajoissa edellyttää, että jokaisella lapsella on arjessaan aikuisia, joille koulukiusaamisesta voi puhua luottamuksellisesti. Opetus- ja hoitoryhmien on oltava riittävän pieniä, jotta aikuisilla on mahdollisuus huomata lapsen ja nuoren tarvitsema tuki. Opettajien lisäksi myös koulunkäyntiavustajat ja iltapäiväkerhojen ja harrastusten ohjaajat voivat olla lapsille ja nuorille turvallisia aikuisia, joille pahasta olosta voi puhua.

Poliittisten päättäjien on huolehdittava siitä, että lasten ja nuorten palveluissa on riittävät resurssit. Soteuudistus ei saa heikentää oppilashuollon toimijoiden mahdollisuutta yhteistyöhön. Kuraattoreiden, psykologien ja terveydenhoitajien on löydyttävä jatkossakin koululta. Tätä myös eduskunnan sivistysvaliokunta on edellyttänyt.

Kyselyiden mukaan opettajat kaipaavat parempia valmiuksia kiusaamiseen puuttumiseen. Opetushallitus julkaisee tänä syksynä oppaan siitä, miten oppilaitoksissa voidaan käytännössä puuttua kiusaamiseen. Opetusalan täydennyskoulutuksen yhdeksi painopistealueeksi on nimetty turvallisuus, osallisuus ja hyvinvointi. Tavoitteena on antaa opettajille riittävät valmiudet tunnistaa kiusaaminen ja puuttua siihen.

Oppilas- ja opiskelijahuoltoon on tulossa sitovat mitoitukset ja resursseja on tulossa lisää sekä perusopetukseen että toiselle asteelle. Myös koulupsykologien palveluiden saatavuutta on parannettava. Olen ehdottanut, että myös päiväkodeissa tulisi olla samanlainen psykologiresurssi kuin oppilashuollossa. Sosiaalisia taitoja, joita koulussa tarvitaan, opitaan jo päiväkodissa. Kiusaamisen ehkäisyn on alettava jo varhaiskasvatuksesta.

Sukupuolen moninaisuus jää varjoon

Posted on

Kasvatusalojen ammattilaiset kohtaavat työssään päivittäin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia henkilöitä. Kuitenkaan näiden alojen koulutuksissa ei käsitellä riittävästi sukupuolen moninaisuutta.

Opettajan sanat voivat jäädä lapsen tai nuoren mieleen vuosiksi, hyvässä ja pahassa. Moni pohdiskelee omaa identiteettiään niin varhaiskasvatuksessa, peruskoulussa, toisella asteella kuin korkeakoulussa. Tällaisissa tilanteissa on tärkeää, että jokainen lapsi ja nuori tulee kohdelluksi tasa-arvoisesti juuri omana itsenään.

Yhdenvertaisuuslaissa kielletään syrjintä seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Syrjinnästä raportoidaan yhdenvertaisuusvaltuutetulle, jonka tehtävänä on selvittää asiaa. Vuonna 2018 yhdenvertaisuusvaltuutettu sai 924 syrjintäyhteydenottoa, joista vain kymmenessä oli syrjintäperusteena seksuaalinen suuntautuminen. Asiantuntijat arvioivat, että syynä on aliraportointi. Tapauksia ei tunnisteta syrjinnäksi tai niistä ei haluta raportoida.

Koulukiusaaminen seksuaalisen suuntautumisen vuoksi on esimerkki yhdenvertaisuusvaltuutetulle ilmoitetusta syrjintätapauksesta. Merkittävä osa transnuorista on kokenut epäasiallista kohtelua, kiusaamista, häirintää tai uhkailua koulussa, kertoo THL. On äärimmäisen tärkeää, että jokaisella opettajalla ja kasvatusalan ammattilaisella on työkalut, joilla syrjintään voidaan puuttua.

Seksuaali- ja sukupuolitietämyksestä tarvitaan lisäopetusta varhaiskasvatuksessa ja opettajankoulutuksessa. Sukupuolen moninaisuus, sukupuolisensitiivisyys ja sukupuolten tasa-arvo ovat teemoja, joita on syytä käsitellä osana peruskoulutusta. On tärkeää, että jokainen opetus- ja kasvatusalan ammattilainen voi määrätietoisesti ja suunnitelmallisesti edistää yhdenvertaisuutta omassa työssään. Näin toimitaan jo monissa päiväkodeissa ja kouluissa, mutta käytäntöjen juurruttamisessa on vielä tehtävää.

Sukupuolisensitiivinen kasvatus alkaa varhaiskasvatuksesta. Sukupuoleen perustuvat ryhmäjaot eivät kuulu 2020-luvun yhteiskuntaan. Kouluihin on lisättävä sukupuolineutraaleja vessoja ja pukeutumishuoneita.

Työelämään on lisättävä täydennyskoulutusta, jotta seksuaali- ja sukupuolikysymyksiä voidaan käsitellä avoimesti työyhteisön sisällä. Näin myös taataan, että jokainen kasvattaja ymmärtää, mitä syrjintä on ja miten siihen voidaan puuttua.

Yhdenvertaisuuden vahvistaminen ja syrjivien rakenteiden murtaminen on meidän yhteinen tehtävämme.