Kulttuuri kuuluu Helsinkiin ja jokaiselle helsinkiläiselle

Helsinki ilman kulttuuria olisi pelkkä laimea versio itsestään. Jos kirjastot, museot, galleriat, tapahtumat ja festivaalit pyyhkäistäisiin Helsingistä pois, mitä jäisi? Elävä kulttuuri tekee kaupungin, puhaltaa siihen hengen ja saa sen tuntumaan kodilta.

Kulttuurin merkitys kaupungin elinvoimalle on vastaansanomaton. Helsinki on luovien alojen yritysten ja ammattilaisten keskittymä ja esimerkiksi valtaosa hallituksen leikkausten kurittamista vapaan taiteen kentän toimijoista työskentelee nimenomaan Helsingissä. Yhteensä Uudellamaalla toimi vuonna 2022 yhteensä 18 294 luovien alojen yritystä. Ne työllistivät yhteensä 35 593 henkeä, ja niiden yhteenlaskettu liikevaihto oli 9 735 000 euroa.

Siksi Kokoomuksen ja Perussuomalaisten johtaman hallituksen kulttuurileikkaukset näyttäytyvät paitsi käsittämättöminä, myös taantumuksellisina ja vahvasti ideologisina. Miksi leikata alalta, jolle panostettu euro tuottaa kolme euroa takaisin? Mitä järkeä on halvauttaa ala, jonka kasvupotentiaali on moninkertainen verrattuna vaikkapa turkistarhaukseen tai moniin perinteisiin aloihin? Miksi aiheuttaa massatyöttömyyttä alalle, jolla tulokset syntyvät nimenomaan ihmisten työstä? Ei tehokkuudesta, nopeudesta tai kalliista infrasta, vaan luovista, osaavista ja lahjakkaista yksilöistä, ihmisistä?

Ei mitään järkeä, tietenkään. Kulttuurileikkaukset ovat täysin ideologisia. Ei niitä ole tehty exceleitä tutkien ja asiantuntijoita kuunnellen. Halutaan vain pois taiteen arvaamattomuus, vapaus sanoa mitä tahansa ennalta-arvaamatonta ja vaikeaselkoista, hankalaa maalittaa monitulkintaisuutensa takia, yllättävää, äkkiväärää ja kriittistä, kuiskaten esitettyä, sameaa tulkita ja mahdotonta kääntää insinöörikielelle – mutta yhtä kaikki maaliinsa osuvaa.

Maan pääkaupunkina ja talouden veturina Helsinkiin kohdistuu suuret odotukset luovien alojen pelastamisesta. Hallituksen leikkauksista suuri osa kohdistuu juuri Helsinkiin, ja siksi hallituksen historiallisen suuret kulttuurileikkaukset uhkaavat kasvattaa työttömyyttä eniten Helsingissä. Muun muassa tästä syystä Helsinki lisäsi merkittävästi kulttuurin avustusmäärärahoja viime vuonna – kuten budjettineuvotteluissa läpimenneessä talousarvioaloitteessani esitin.

Taide on paitsi elinkeino, myös perusoikeus. Jokaisella helsinkiläisellä on oltava pääsy kulttuurin äärelle. Kirjastojen aukioloajoista ei kannata tinkiä, sillä kirjastot edistävät lukemista ja lukutaitoa. Jotta kaikilla lapsilla olisi mahdollisuus harrastaa kulttuuria taustastaan riippumatta, kannattaa määrärahoja lasten ja nuorten taiteen perusopetukseen lisätä. Kaikilla pitää olla varaa kultuuriin: pienituloisille ja erityisryhmille tulee olla tarjolla alennuksia ja maksuttomia palveluita. Kaupungin tulee viedä kulttuuripalveluja, kuten konsertteja, taide-elämyksiä ja teatteriesityksiä päiväkoteihin ja kouluihin sekä hoitolaitoksiin.

Kulttuurin tukemisessa on kyse arvoista eli siitä, haluammeko tukea sivistystä ja oppimista ja millaisena kaupunkina haluamme Helsingin nähdä: mahtuuko Helsinkiin konsertteja, nykytaiteen arvaamattomuutta, monenkirjavia ja outojakin festivaaleja? Tähän saakka vastaus on ollut kyllä, ja Helsinki on tukenut taidetta hankinnoilla, tapahtumilla ja avustuksina.

Kulttuurin tukeminen on myös asenne: Helsingissä pitää olla tilaa matalan kynnyksen taidetapahtumille ja ei-kaupalliselle kulttuuriaktivismille, jota ei siivota pois vaan jolle jätetään ja järjestetään tilaa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi katutaiteen edistämistä lisäämällä julkisia laillisia maalausseiniä.

Kulttuuria arvostavaa asennetta vaatii myös se, että vaalitaan kulttuuri- ja rakennusperintöä sekä eri-ikäisiä rakennetun ympäristön kerrostumia. Helsingin kannattaa mieluummin tarjota vapaita tilojaan väliaikaistiloiksi kulttuurialan toimijoille kuin seisottaa niitä tyhjinä. Enemmän arvostavaa asennetta kuin rahaa vaatii myös se, että tuetaan asukkaiden matalan kynnyksen taidetoimintaa, poistetaan esteitä kortteli- ja kaupunginosatapahtumien ja kulttuuriaktivismin tieltä ja helpotetaan lupakäytäntöjä.

Mitä muuta voisimme tehdä kulttuurin tukemiseksi? Tässä pari ehdotusta.

1 Taiteen prosenttiperiaatteen laajentaminen

Helsingissä on käytössä ns. taiteen prosenttiperiaate. Helsinki käyttää merkittävien rakennus- ja perusparannushankkeiden budjeteista prosentin julkiseen taiteeseen eli julkisissa tiloissa vapaasti saavutettavissa olevaan taiteeseen. Tampereella rakentamiseen sovelletun prosenttitaiteen lisäksi merkittävä panostus julkiseen taiteeseen on ollut ns. ratikkalinjan taideohjelma. Tampereella ratikkapysäkeillä on muun muassa valo-, video-, ääni- ja veistostaidetta, ja lisäksi taide näkyy raitiolinjan infrassa: silloissa, tukimuureissa ja sähkökaapeissa sekä maamerkkiteoksina.

Helsingissä on tulossa lähivuosina merkittäviä raidehankkeita, ja myös ne voitaisiin toteuttaa Tampereen mallin mukaisesti laajentamalla prosenttiperiaate ratikkahankkeisiin. Näin saataisiin Helsingistä entistä hauskempi kaupunki ja työllistettäisiin samalla taiteilijoita.

2 Av-alan kannustintuen käyttöönotto

Tampereesta voidaan ottaa oppia muutenkin. Tampereella, Turussa ja Oulussa on käytössä av-alan kannustintuki, joiden ansiosta esimerkiksi Tampereella on kuvattu toistakymmentä kansainvälistä av-alan tuotantoa. On laskettu, että av-alan tuotantokannustimena maksettu jokainen euro tuottaa nelinkertaisesti palveluostoja ja työtä. Helsingin tulisi selvittää mahdollisuutta ottaa käyttöön av-alan tuotantokannustin siten, että Helsinki Partners ottaisi tuotantokannustimen hallinnoitavakseen, kuten Helsingin kaupungin Luovien alojen kasvu -selvityksessä (3/2025) esitetään.